Heksametyylidisiloksaani
| Heksametyylidisiloksaani | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Trimetyyli(trimetyylisilyloksi)silaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C[Si](C)(C)O[Si](C)(C)C[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H18Si2O |
| Moolimassa | 162,384 g/mol |
| Sulamispiste | –67 °C[2] |
| Kiehumispiste | 99,5 °C[2] |
| Tiheys | 0,7636 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Heksametyylidisiloksaani (C6H18Si2O) on siloksaaneihin kuuluva orgaaninen piiyhdiste. Ainetta käytetään muun muassa liuottimena ja orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa heksametyylidisiloksaani on väritön neste. Yhdiste ei liukene veteen.[3][4]
Heksametyylidisiloksaania valmistetaan hydrolysoimalla joko trimetyylisilyylikloridia tai etoksitrimetyylisilaania. Hydrolyysin välituotteena muodostuu trimetyylisilanolia, joka kuumennettaessa muodostaa heksametyylidisiloksaania.[3] Heksametyylidisiloksaania muodostuu myös poistettaessa aldehydien ja ketonien suojaryhmänä käytettävä trimetyylisilyyliryhmä happamissa olosuhteissa.[5] Näin saatu heksametyylidisiloksaani voidaan eristää ja siitä voidaan valmistaa uudelleen trimetyylisilyylikloridia reaktiolla suolahapon tai dikloorimetaanin kanssa. Yhdisteestä voidaan valmistaa myös typpeä sisältäviä selektiivisiä silylointireagensseja.[6]
- 2 Me3SiCl + H2O → 2 HCl + O[Si(CH3)3]2
Heksametyylidisiloksaania käytetään orgaanisissa synteeseissä. Se reagoi alkoholien kanssa muodostaen silyylieettereitä, karboksyylihappojen kanssa se muodostaa silyyliestereitä ja sitä voidaan käyttää valmistettaessa aromaattisista karboksyylihapoista happoklorideja. Muita käyttökohteita yhdisteelle ovat käyttö polymeerien valmistuksessa, liuottimena, pelkistimenä, voiteluaineena ja puhdistusaineena.[2][4][7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hexamethyldisiloxane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 28.6.2014.
- ↑ a b c d Matthew Butts, James Cella, Christina Darkangelo Wood, Gregory Gillette, Rachid Kerboua, John Leman, Larry Lewis, Slawomir Rubinsztajn, Florian Schattenmann, Judith Stein, Denyce Wicht, Suresh Rajaraman & Jeffrey Wengrovius :Silicones, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 28.6.2014
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 791. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 320. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2014). (englanniksi)
- ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 469. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
- ↑ Lutz Rösch, Peter John & Rudolf Reitmeier: Silicon Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 28.6.2014
- ↑ Joerg Pfeifer & Thomas J. Curphey: Hexamethyldisiloxane, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2008. Teoksen verkkoversio Viitattu 28.6.2014
- ↑ Philip L. Fuchs: Handbook of reagents for organic synthesis: Reagents for Silicon-Mediated Organic Synthesis, s. 314. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 978-1-118-63613-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2014). (englanniksi)