Heinrich Schliemann

Heinrich Schliemann

Heinrich Schliemann (6. tammikuuta 1822 Mecklenburg-Schwerin, Saksa – 26. joulukuuta 1890 Napoli, Italia) oli saksalainen liikemies, aarteenetsijä ja arkeologi. Hänet tunnetaan ennen muuta siitä, että hän löysi erään Vähässä-Aasiassa sijaitsevan muinaiskaupungin, jonka hän uskoi olevan Homeroksen Troija. Hän oli myös omana aikanaan johtavia mykeneläisen kulttuurin tutkijoita.

Lapsuus, nuoruus, ja ura liikemiehenä

Heinrich syntyi Mecklenburg-Schwerinissä suuren perheen pojaksi 1822. Hänen isänsä oli pappi. Heinrich oli vain 9-vuotias, kun hänen äitinsä, Louise Theresa Sophie kuoli 1833. Heinrich lähetettiin setänsä luokse ja 11-vuotiaana hän meni Neusterlitzin kymnaasiin (alkeiskouluun), jossa hän oli vain yhden vuoden. Myöhemmin hän mainitsi että hänen kiinnostuksensa historiaan oli hänen isänsä ansiota. Isä tutustutti hänet Iliaaseen ja Odysseiaan ja antoi hänelle kopion Ludwig Jerresin teoksesta Illustraded History of the World jouluna 1829.

Heinrich kuuli nuorena kerrottavan Troijan piirityksestä ja päätteli, että sellaisella kertomuksella täytyy olla vankka todellisuuspohja. Myöhemmin hän mainitsi, että hän kahdeksanvuotiaana päätti ottaa selvää Troijasta. Kiinnostus klassikoihin jatkui hänen kymnaasissa olonsa ajan, ja sitten hän myös kiinnostui Homeroksen teoksista. Ehkä hän ei saanut mieleistään koulutusta, ja hän päätti siirtyä reaalikouluun. Hänen isänsä ei kuitenkaan pystynyt maksamaan koulutusta kuin kaksi vuotta.

Köyhyyden vuoksi hänen täytyi 14-vuotiaana keskeyttää koulunkäynti ja mennä puotipojaksi vuonna 1836 Fürstenbergin kaupunkiin. Hän meni Hampurissa Dorothea-laivaan messipojaksi vuonna 1841, mutta joutui haaksirikkoon Hollannin rannikon edustalla. Siitä hän kuitenkin selviytyi ja meni kauppa-apulaiseksi Amsterdamiin, jossa 1. maaliskuuta 1844 hän sai työpaikan B.H Scröder&Co -nimisestä tuonti- ja vientiyhtiöstä.

Vuonna 1846 hän siirtyi Pietarin hollantilaisen kauppahuoneen asiamieheksi. Siellä hän perusti myöhemmin oman tuontiliikkeen ja menestyi Krimin sodan aikoihin Gastromenoksen kanssa, josta tuli hänen uskollinen työtoverinsa. Venäjällä hän oppi venäjän ja kreikan kielen. Schliemann oli kielitaitoinen, hän puhui mm. englantia, ranskaa, hollantia, espanjaa, portugalia, ruotsia, italiaa, kreikkaa, latinaa, venäjää, arabia,turkkia ja suomea.

Toiminta arkeologina

Yksi hänen kuuluisimmasta matkoistaan oli matka beduiinipaimentolaisena Mekkaan. Mahdollisesti hänen kiinnostuksensa arkeologiaan oli herännyt ensimmäisellä matkalla Santorinilla Ferdinand Fouguén retkikunnassa 1862. Toisaalta häntä saattoi myös innostaa brittiläinen arkeologi Frank Calvert, jonka hän oli tavannut ensimmäisellä vierailullaan Hissarlikille 1868. Kun Frank Calvert oli yli 20 vuotta suorittanut kaivauksia Turkin Hissarlikissa, hän päätteli, että Troija sijaitsi Hissarlikissa. Vuonna 1868 Schliemann julkaisi teoksen Ithaka, der Peloponneos und Troja, jossa hän mainitsi Hissarlikissa sijaitsevan Troijan ja teki samoista teeseistä tutkielman antiikin kreikaksi Rostockin yliopistoon. Schliemann alkoi suorittaa kaivauksia Hissarilkissa syksyllä 1871. Hänen apunaan oli Wilhelm Dörpfeld. Schliemannin apulaisena työskenteli n.120 kreikkalaista ja turkkilaista miestä. Schliemann löysi yhdeksän päällekäistä kaupunkia, joista alin oli kivikaudelta, nuorin bysanttilaiselta ajalta. Esille saatiin vahva linnanmuuri ja runsaasti hopea-, kulta- ja kuparikoruja, muun muassa noin 9000 korvarengasta.

Schliemann löysi 1873 olettamansa Priamoksen aarteen, jonka hän lahjoitti Berliinin esihistorialliselle museolle Puna-armeija siirsi aarteen toisen maailmansodan loppuvaiheessa Moskovaan, jossa se on ollut esillä Pushkinin museossa. Schliemann löysi Homeroksen Troijan ensimmäisen rakennuksen ja myöhemmin ylemmistä maakerroksista mykeneläisen ajan maljakoita. Lisäksi löydettiin osia Ilionin kuninkaanlinnasta, jossa oli ympärysmuurit ja vankat tornit.

Schliemann suoritti kaivauksia myös Kreikassa vuonna 1876 paljastaen Mykenen, Orkhomenoksen ja Tirynsin jäännökset ja tuoden päivänvaloon kokonaisen mykeneläisen kulttuurikalleuden.

Sairastuminen ja kuolema

Matkalla Napoliin Schliemann sairastui aivokalvontulehdukseen ja kuoli myöhemmin hotellihuoneessa Napolissa 26. joulukuuta 1890. Hänen haudalleen Ateenassa pystytettiin temppelimäinen muistorakennus ja sen otsikkoon piirrettiin kreikaksi sanat: "Schliemannille - sankarille".

Lähteet

• Carl Grimberg, Kansojen historia osa 2 s.195–201

Kirjallisuutta

• La Chirac et le Japan an Temps present Paris:Librairie centrate 1867.
• Ithaka, der Peloponnesus und Trojan 1868

Aiheesta muualla

• Heinrich Schliemann: Wellington Kingin Heros&Mythos http://www.utexes.edu/courses/Wilson/ant304/biography/anybios97/hingbio.html
• Heinrich Schliemannin biografi http://www.mnsu.edu/emuseum/internation/biography/pqrst/schliemann_heinrich.html
• Heinrich Schliemannin ja suvun paperit[1]