Heikki von Hertzen
Sivulta puuttuu Heikki Olavi Fritiof von Hertzen (21. marraskuuta 1913 Viipuri – 10. huhtikuuta 1985 Helsinki) oli Väestöliiton toiminnanjohtaja ja asuntopoliittinen vaikuttaja, jonka toiminta vaikutti ratkaisevasti Tapiolan puutarhakaupungin syntyyn. von Hertzen myös ehdotti vuonna 1948 hallitukselle Aravan perustamista, sekä oli mukana ideoimassa Asuntosäätiötä, jonka pitkäaikaisena hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1951-1976. von Hertzen suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1940 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1947.[1]
Sisällysluettelo |
Vaikutus rakentamiseen ja yhdyskuntasuunnitteluun [muokkaa]
Aravan synty [muokkaa]
Sotien jälkeen asuntopulan ollessa pahimmillaan von Hertzen laski Vuokralaisten keskusliiton pääsihteerin Väinö Pitkäsen kanssa tarvittavan 60 000 uutta asuntoa. He ehdottivat vuonna 1948 hallitukselle asuntorahoitusta hoitamaan Aravan perustamista korjaamaan vaikeaa asuntotilannetta. [2] von Hertzen valittiin aravalainsäädäntöä valmistelevaan kolmimiehiseen komiteaan, joka nopealla aikataululla, vain kolmessa kuukaudessa laati seuraavana vuonna voimaan tulleen lainsäädännön.[3]
Ajatukset kaupunkirakentamisesta [muokkaa]
von Hertzen aloitti Väestöliiton toiminnanjohtajana vuonna 1943, liitto oli perustettu kaksi vuotta aikaisemmin. Tätä ennen hän oli toiminut Tampereella pankin pienen sivukonttorin johtajana.
Toimessaan hän tutustui teollisuusneuvos Yrjö Laine-Juvaan, joka istui liiton hallituksessa. von Hertzen ja Laine-Juva tutkivat järjestelmällisesti Helsingin ympäristöä selvittääkseen rakentamiselle parhaat alueet. Myöhemmin ryhmään tulivat mukaan kaupunkiliiton toimitusjohtaja Yrjö Harvia, arkkitehti Otto-Iivari Meurman ja Väestöliiton hallituksen puheenjohtaja V. J. Sukselainen. Tämä ryhmä ideoi uuden tyyppistä asuntotuotantoa ja yhdyskuntarakennetta.[2]
Suomalainen puutarhakaupunki-idea on von Hertzenin luomus.[4] von Hertzen tiivisti ajatuksensa kaupunkirakentamisesta vuonna 1948 Väestöliiton julkaisemassa pamfletissa Koti vai kasarmi lapsillemme. Kirja oli poleeminen kuvakertomus, joka tunteisiin vetoavasti esitti ihanteellisen asuntoalueen kootut teesit. von Hertzen arvosteli kovin sanoin Helsingin umpikortteleita ja esitteli englantilaisia puutarhakaupunkeja ja uusia ruotsalaisia asuinalueita.[1] Pamflettia jaettiin tuhat kappaletta asuntopolitiikan päättäjille ja suunnittelijoille, mutta pienestä painosmäärästä huolimatta sen merkitys oli huomattava. Kirja herätti suurta huomiota ja aloitti vilkkaan keskustelun.[2][1]
Asuntosäätiö ja Tapiolan puutarhakaupunki [muokkaa]
Vuonna 1950 Väestöliitto ryhtyi neuvottelemaan suuresta maakaupasta Espoossa, Hagalundin kartanon maista. Alueelle oli O-I. Meurman jo laatinut 12 000 asukkaan asemakaavan. Tämä kaava oli huomattavasti suurempi [5] kuin Väestöliiton neuvottelema 230 hehtaarin alue. Meurmanin suunnitelma oli tehty Hagalundin kartanonomistajan Arne Grahnin toimeksiannosta ja se oli vahvistettu Uudenmaan lääninhallituksessa vuonna 1947. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja vuonna 1951 alueen pienempi ydinonsa tuli myyntiin. von Hertzen yritti neuvotella kaupalle rahoitusta useilta tahoilta siinä onnistumatta, kunnes lopulta lainoittajaksi tuli Veikkaustoimisto Oy. Kauppa 230 hehtaarin maa-alueesta tehtii kesällä 1951, kauppasumma oli 180 miljoonaa markkaa. von Hertzenin hankki yhteistyökumppanikseen Vuokralaisten keskusliiton,Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liiton (nyk. Invalidiliitto) SAK:n, Virkamiesliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton, joiden kanssa Väestöliitto perusti organisaatio Asuntosäätiön toteuttamaan uuden kaupungin rakentamisen. von Hertzen valittiin säätiön toiminnanjohtajaksi.[2] Ensimmäinen rakennusvaihe, pääosin 1950-luvun alkupuolella rakennettu Itäinen lähiö loi suomalaisen kaupunkisuunnittelun maailmanmaineen.[1] Väestöliiton nimikilpailu tuotti alueelle uuden nimen: Tapiola.[2]
Uudenmaan satelliittikaupungit [muokkaa]
Väestöliitto laaditutti 1960-luvun alussa von Hertzenin ajatusten pohjalta myös laajemman Uusimaa 2010-suunnitelman. von Hertzenin pyrkimyksenä oli saada Helsingille seitsemän itsenäistä satelliittikaupunkia.[6] [7]
Heikki von Hertzen sai professorin arvonimen vuonna 1974 ja hänet vihittiin samana vuonna tekniikan kunniatohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Antti Tuuri: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Suomen Rakennuslehti Oy, 1998. ISBN 951-664-020-6.
- Mikä on Asuntosäätiö? (maksullinen) HS - Arkisto. 14.4.2000. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.12.2007.
- Johanna Hankonen: Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Tampere: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-610-6.
- Antti Manninen: Tapiolan idealistinen mallikaupunki täyttää syksyllä 50 vuotta (maksullinen) HS - Arkisto. 2.8.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.12.2007.
- Suomen lakimiehet − Finlands jurister. Helsinki: Suomen Lakimiesliitto, 1982.
