HMCS Skeena

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMCS Skeena
HMCS Skeena
HMCS Skeena
Canadian Blue Ensign 1921-1957.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Woolston, Hampshire
Kölinlasku 14. lokakuuta 1929
Laskettu vesille 10. lokakuuta 1930
Palveluskäyttöön 10. kesäkuuta 1931
Palveluskäytöstä haaksirikkoutunut 25. lokakuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1337 t (kuiva)
Pituus 97,9 m
Leveys 10 m
Syväys 3 m
Koneteho 32000 hv
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 181
Aseistus 4 x 4,7" (120 mm) QF Mk IX -tykkiä
2 x QF 2 naulan -ilmatorjuntatykkiä
4 x .303" Lewis-konekivääriä
8 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMCS Skeena (viirinumero D59 vuodesta 1940 alkaen I59) oli toisessa maailmansodassa palvellut Kanadan laivaston River-luokan hävittäjä, joka perustui Britannian Kuninkaallisen laivaston A-luokan hävittäjiin. Alus oli sisaraluksensa HMCS Saguenayn kanssa ensimmäiset varsinaisesti Kanadan laivastolle rakennetut alukset.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan hallitus tilasi aluksen 29. helmikuuta 1929 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista. Sen köli laskettiin 14. lokakuuta telakkanumerolla 1092 ja alus laskettiin vesille vuotta myöhemmin 10. lokakuuta. Alus valmistui 10. kesäkuuta 1931, jolloin se otettiin Portsmouthissa Kanadan laivaston palvelukseen.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1938 saakka HMCS Skeena palveli Kanadan länsirannikolla kotitukikohtanaan Esquimalt, josta se siirrettiin itärannikolle Halifaxiin.[1]

Alukselle nousi 3. syyskuuta 1939 Länsi-Intian ja Amerikan aseman komentaja esikuntineen kuljetettavaksi Bermudalle. Alus palasi Halifaxiin 11. syyskuuta eli vuorokauden sen jälkeen kuin Kanada oli liittynyt toiseen maailmansotaan julistamalla sodan Saksalle.[1]

HMCS Skeena liitettiin Halifaxin saattajaosastoon suojaamaan Newfoundlandista lähteviä ja sinne saapuvia Atlantin saattueita. Alus siirrettiin toukokuussa 1940 suojaamaan Atlantin saattueita Britteinsaarille läntisen alueen alaisuuteen Plymouthiin, jonne se saapui 31. toukokuuta.[1][2]

Alus suojasi kesäkuussa Bretagnesta ja Biskajanlahdelta saapuvia evakuointisaattueita operaatio Aerialissa. Vapauduttuaan operaatiosta se palasi saattuepalvelukseen. Alus pelasti 17. heinäkuuta 65 brittiläisen kauppa-aluksen SS Manipurin miehistönjäsentä, jonka Saksan laivaston sukellusvene U-57 oli upottanut kahdeksan merimailia luoteeseen Wrathinniemestä[3]. Se pelasti 14. lokakuuta pahoin vaurioituneelta apuristeilijä HMS Cheshireltä 230 eloonjäänyttä. Alukselta lähetettiin myös apuristeilijälle pelastusmiehistö, joka avusti höyrynpaineen ylläpidossa hinaajien saapumiseen saakka.[1]

Alus lähti 3. maaliskuuta 1941 paluumatkalle Halifaxiin, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Telakalla alus määrättiin palvelukseen palatessaan Newfoundlandin saattajaosastoon. Se palasi kesäkuussa koeajojen ja koulutusjakson jälkeen saattuepalvelukseen. Alus siirrettiin tammikuussa 1942 3. kanadalaiseen saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat sen sisaralus HMCS Saguenay sekä korvetit HMCS Wetaskiwin, HMCS Sackville, HMCS Galt ja HMCS Camrose.[1]

HMCS Skeena suojasi heinäkuussa ryhmänsä mukana saattuetta HX115. Alus upotti 31. heinäkuuta Pohjois-Atlantilla syvyyspommein yhdessä HMCS Wetaskiwin kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-588 (49°59′N, 36°36′W)[3]. Alus jatkoi saattueiden suojaamista, kunnes se siirrettiin tammikuussa 1943 telakalle huollettavaksi.[1]

Alus palasi palvelukseen 3. kanadalaiseen saattajaryhmään huhtikuussa koeajojen ja koulutusjakson päätyttyä. Se suojasi 16. huhtikuuta saattuetta HX223 Yhdysvaltain rannikkovartioston kutterin USCG Spenserin ja USCG Duanen ja ryhmänsä korvettien kanssa. Seuraavana päivänä sukellusveneitä vastaan käytävän taistelun aikana ryhmä sai vahvistuksekseen 3. brittiläisen tukiryhmän.[1]

Alus suojasi toukokuussa saattuetta HX238. Sukellusveneiden toiminta saattuetta vastaan saatiin rajoitettua ilmavoimien tuella. Alus jatkoi Atlantin saattueiden suojaamista, kunnes se määrättiin tukemaan Normandian maihinnousua helmikuussa 1944.[1]

HMCS Skeena määrättiin telakalle huollettavaksi maaliskuussa, mistä se palasi huhtikuussa aloittaen kouluttautumisen. Alus liittyi toukokuussa saattueeseen SC157 liittyäkseen Britteinsaarilla 12. Saattajaryhmään. Alus erkani saattueesta sen saavuttua rannikolle, minkä jälkeen alus liittyi HMCS Qu'Appellen, HMCS Restigouchen ja HMCS Saskatchewanin muodostamaan ryhmään Plymouthissa. Ryhmän tehtävänä oli tukea Normandian ja Brestin välisiä operaatioita.[1]

Alus torjui kesäkuussa ryhmänsä mukana sukellusveneitä Biskajanlahdella. Vapauduttuaan operaatiosta heinäkuussa alus aloitti ryhmän mukana meriliikenteen häirinnän Ranskan rannikolla, minkä tehtävänä oli estää Ranskan satamiin tukeutuneiden Saksan laivaston keveiden laivastoyksiköiden sekä sukellusveneiden toiminta.[1]

Alus taisteli 5. heinäkuuta sukellusveneitä saattaneita aluksia vastaan upottaen kolme partioalusta. Se törmäsi 11. heinäkuuta HMCS Qu'Appellen kanssa taistellessaan Saksan laivaston yksiköitä vastaan Audiernenlahdella. Aluksella loukkaantui törmäyksessä neljätoista miehistönjäsentä ja alus siirrettiin korjattavaksi.[1]

Elokuussa alus palasi ryhmäänsä, jonka mukana se osallistui kolmen troolarin upottamiseen 12. elokuuta. Alus vapautui syyskuussa Plymouthista ja se siirrettiin läntisen reitin alaisuuteen 11. Saattajaryhmään, jonka mukana se etsi sukellusveneitä läntisen reitin alueen ja Norjassa olevien sukellusvenetukikohtien väliltä.[1]

HMCS Skeenan oli 24. lokakuuta ankkuroituneena Hvalfjordissa, kun sen ankkuri irtosi kovassa myrskyssä. Alus ajautui Videyn saaren rantaan ja sen pelastaminen oli myrskyn vuoksi mahdotonta. Alus oli marraskuun rantaan ajautuneena ja pelastusyrityksistä tuli tarkoituksettomia. Joulukuussa alus todettiin korjauskelvottomaksi.[1]

Alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin kesäkuussa 1945 Arsaell Jonassonille romutettavaksi.[2][1]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harold Taylor Wood Grant 23. huhtikuuta 1938 - 30. marraskuuta 1939
  • Ernest Patrick Tisdall 1. joulukuuta 1939 - 9. maaliskuuta 1940
  • Herbert Sharples Rayner 10. maaliskuuta - 1. huhtikuuta 1940
  • James Calcutt Hibbard 2. huhtikuuta 1940 - 10. joulukuuta 1941
  • Harry Kingsley 11. joulukuuta 1941 - 19. toukokuuta 1942
  • Kenneth Lloyd Dyer 20. toukokuuta 1942 - 28. helmikuuta 1943
  • Eric Eversley Garratt Boak 1. maaliskuuta - 20. marraskuuta 1943
  • Patrick Francis Xavier Russell 21. marraskuuta 1943 - 25. lokakuuta 1944

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy 1893-1981. Lontoo: Ian Allan, 1983. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Naval-history.net - HMCS Skeena
  2. a b Whitley, M. J. s. 24
  3. a b Uboat.net - HMCS Skeena