Gargoyles

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gargoyles
Sarjan alkutunnus.
Sarjan alkutunnus.
Tyyli Animaatio
Kestoaika 23 min.
Tekijä Greg Weisman
Pääosissa Keith David
Salli Richardson
Jeff Bennett
Bill Fagerbakke
Thom Adcox-Hernandez
Edward Asner
Frank Welker
Brigitte Bako
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Esitetty 24. lokakuuta 1994 – 15. helmikuuta 1997
Jaksoja 78
Tuotanto
Tuottajat Frank Paur
Greg Weisman
Michael Reaves
Ohjaajat Saburo Hashimoto
Yeun Young Sang
Käsikirjoittajat Cary Bates
Diane Duane
Brynne Stephens
Tuotantoyhtiö Walt Disney Television Animation
Palkinnot
Voitetut Annie (1995)
Ehdokkuudet Annie (1995, 1997)
Daytime Emmy (1996)
Aiheesta muualla
IMDb

Gargoyles on yhdysvaltalainen Annie-palkittu[1] Disney-animaatiosarja, jonka loi Greg Weisman. Weisman ja Frank Paur tuottivat yhteensä 78 jaksoa, jotka esitettiin vuosien 1994–1997 aikana.

Gargoyles oli oman aikansa Disneyn piirretyksi kunnianhimoinen, sen kohderyhmä oli tavanomaista vanhempi ja aiheet olivat usein vakavampia. Sarja tunnettiin vaikuttavista, myöhempiin jaksoihin vaikuttavista juonenkäänteistään sekä melodramaattisesta tarinankerronnasta: ensimmäisen tuotantokauden jaksossa "Deadly Force" vahingossa lauennut pistooli haavoittaa yhtä päähenkilöistä, joka joutuu sairaalahoitoon ja käyttää kainalosauvaa vielä seuraavassa esiintymisessään muutamaa jaksoa myöhemmin. Sarjan edetessä se otti yhä vahvempia vaikutteita Euroopan vanhoista myyteistä ja historiasta. Sarjassa viitataan muun muassa Kuningas Arthuriin, vanhoihin haltijamyytteihin, kelttiläisiin sankareihin, afrikkalaiseen Anansi-jumalaan ja useisiin Shakespearen näytelmiin. Useita sarjan hahmoista on nimetty historiallisten hahmojen tai Shakespearen näytelmien henkilöiden mukaan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan gargoilit ovat taitavia sotureita jotka auringon noustessa muuttuvat kiveksi. Vuonna 994 heidän klaaninsa, Goljatin mukaan nimetty Goliath johtajanaan, suojeli skotlantilaista Castle Wyvernin linnaa ja siellä asuneita ihmisiä. Ryöstelevät viikingit pääsevät petollisen sotilaan avulla muurien sisäpuolelle, vangiten ihmiset ja murskaten kaikki löytämänsä patsaat auringon vielä paistaessa. Kuusi henkiin jäänyttä gargoilia muuttaa kiveksi loitsu, joka raukeaa ainoastaan jos heidän linnansa nousee pilvien yläpuolelle. Vuonna 1994 miljonääri David Xanatos saa tapahtumat tietoonsa ja siirrätyttää linnan pilvenpiirtänsä huipulle New Yorkiin, herättäen gargoilit tuhatvuotisesta unestaan. Ajan myötä muinaiset soturit sopeutuvat urbaaniin ympäristöönsä, nimeävät itsensä kaupungin maamerkkien mukaan ja ryhtyvät suojelemaan Manhattanin asukkaita kaikenlaisilta vaaroilta.

Äänirooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Keith David  … Goliath, Thailog, poliisi Morgan  
 Salli Richardson  … Elisa Maza, Salli  
 Jeff Bennett  … Brooklyn, The Magus, Owen Burnett, Vinnie  
 Bill Fagerbakke  … Broadway  
 Thom Adcox-Hernandez  … Lexington  
 Edward Asner  … Hudson, Jack Danforth  
 Frank Welker  … Bronx, Boudicca, Cagney, Gilgamesh, Gilly  
 Brigitte Bako  … Angela  
 Jonathan Frakes  … David Xanatos, Coyote  
 Cree Summer  … Hyena  
 Jim Cummings  … Dingo, Hunter, herra Acme  
 Clancy Brown  … Hakon, Wolf, Tomas Brod  
 Michael Dorn  … Coldstone, Taurus  
 John Rhys-Davies  … Macbeth  
 David Warner  … The Archmage  
 Kath Soucie  … oudot siskot, prinsessa Katharine, Maggie Reed, Ophelia  
 Cam Clarke  … nuori Gillecomgain  
 Diedrich Bader  … Jason Canmore, Charles Canmore  
 Xander Berkeley  … Coldsteel  
 James Belushi  … Fang  
 J. D. Daniels  … Tom  
 Tim Curry  … tohtori Anton Sevarius  
 James Avery  … Shamaani  
 Gregg Berger  … Leo  
 Hector Elizondo  … Zaphiro  
 Dorian Harewood  … Boreas, Talos  
 Rob Paulsen  … Helios  
 Pat Fraley  … Brendan  
 Thomas F. Wilson  … luutnantti Matt Bluestone  

Sarjakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasta tuotettiin ensi kerran Disney Adventures lehden myötä sarjakuvana, jolloin siitä tehtiin 11 tarinaa. Vuonna 1995 myös Marvel julkaisi Gargoyles sarjakuvan, joka ei kuitenkaan seurannut suoraan animaatiosarjan tarinaa. Se oli kuitenkin synkempi kuin animaatiosarja, ja se keskittyi enimmäkseen Xanatosin kokeisiin luodessaan olentoja ja koneita, jotka tuhoaisivat Gargoylesit. Sarjan luoja Greg Weisman ei ollut varsinaisesti sarjakuvan tekemisessä mukana, mutta hän toimi neuvonantajana, jotta osa juonesta pysyi tiettyjen rajojen sisällä. Marvel tuotti Disneyn tapaan yhteensä 11 numeroa.

Slave Labor Graphics aloitti 21. kesäkuuta vuonna 2006 tuottamaan uutta sarjakuvaa, jossa sarjan luoja Greg Weisman toimii myös kirjoittajana. Sarjakuvan tarina jatkaa siitä mihin animaatiosarjan toinen tuotantokausi päättyi. Lehdestä on ilmestynyt yhteensä kahdeksan numeroa ja vuonna 2008 numeroita on tulossa ainakin neljä kappaletta. Sarjakuvasta luotiin myös spin-off-sarjakuva nimeltään Bad Guys, jossa tarinat ovat mustavalkoisia ja niitä tullaan jukaisemaan yhteensä kuusi numeroa.

Vastaanotto ja arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wizard Magazine listasi vuonna 2008 Gargoylesin sijalle 28 laatimassaan kautta aikain sadan parhaan animaatiosarjan listalla.[2] Se listattiin tammikuussa 2009 IGN-sivuston laatiman sadan parhaan animaatiosarjan listalle sijalle 45.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. Wizard Magazine's Top 100 cartoons list 24.5.2008. Viitattu 30.6.2009. (englanniksi)
  3. TOP 100 Animated Series IGN Tammikuu 2009 Viitattu 30.6.2009 (englanniksi)