Fredrika Wilhelmina Carstens

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fredrika Wilhelmina Carstens
Salanimet Janne
Syntynyt 5. kesäkuuta 1808
Naantali, Suomi
Kuollut 13. huhtikuuta 1888
Ammatit kirjailija
Kansallisuus suomalainen
Tyylilajit romaani
Ensiteokset Murgrönan: finskt original (1840)
Tuotannon kieli ruotsi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Fredrika Wilhelmina Carstens (5. kesäkuuta 1808 Naantali13. huhtikuuta 1888 Helsinki), o.s. Stichaeus, oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti ensimmäisen Suomessa ilmestyneen romaanin Murgrönan (1840, suom. Muratti, 2007). Carstens harjoitti myös hyväntekeväisyyttä ja jopa toimi liike-elämässä aikana, jolloin se oli naisilta lähes suljettu ala.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrika Wilhelmina Stichaeus syntyi Naantalissa porvarilliseen ruotsinkieliseen perheeseen vuonna 1808, Suomen sodan aikana. Isä Johan Fredrik Stichaeus toimi silloin Hämeen läänin maaherrana. Äiti oli nimeltään Fredrika Eleonora Stichaeus (o.s. Ekholm). Kirjailijan lapsuudesta ei tiedetä paljonkaan, mutta koti oli epäilemättä kirjallisesti sivistynyt. Luultavasti tytär ajan tavan mukaan sai tytöille sopivana pidettyä yleissivistävää opetusta tai vietti jonkin aikaa Ruotsissa säätyläistapoja oppiakseen. Sen korkeampaa opetusta ei juuri ollut naisille tarjolla.

Wilhelmina Stichaeus meni 21-vuotiaana naimisiin Carl Adolf Otto Carstensin kanssa. Aviomies oli sotilas ja arvoltaan aliluutnantti, mutta naimisiin mentyään hän erosi palveluksesta ja ryhtyi hoitamaan äidiltään ostamaansa Dampbackan rusthollia Porvoon lähellä. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta: yksi tytär, Hilda, ja kuusi poikaa, Constantin, Alfred, Wilhelm, Fredrik sekä kaksoset Sten ja Carl. Vuonna 1837 perhe muutti Pernajaan Koskenkylän ruukintilalle.

1830-luvulla Wilhelmina Carstens ei ollut juurikaan julkisuudessa, vaikka hänen aviomiehensä oli pitäjän merkittävimpiä miehiä ja hoiti yhteisiä asioita. Tosin 1830-luvun lopulla Carstens mahdollisesti kirjoitti lehtiin nimimerkillä -r- naisen asemasta ja puolusti naisen oikeutta hankkia koulutusta, jotta tämä voisi täyttää paremmin velvollisuudet vaimona ja äitinä. Kirjoittajan henkilöllisyydestä ei ole kuitenkaan varmuutta. Carstens seurasi aikansa kirjallisuutta, kirjoitti itsekin ja harrasti maalaamista, vaikka lapsista ja taloudesta huolehtiminen vei paljon aikaa.

Murgrönanin ilmestyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1840 Porvoossa pohdittiin köyhäintalon pystyttämistä, ja Wilhelmina Carstens ryhtyi tukemaan sitä taloudellisesti. Hän julkaisi Murgrönan-romaanin luvaten sen tuoton köyhäintalon hyväksi. Ajan tavan mukaan kirjaa varten kerättiin ennakkotilauksia, joita saatiin riittävästi. Murgrönan ilmestyi ilman tekijän nimeä, mutta yleisesti tiedettiin kirjailijan olevan Wilhelmina Carstens.

Murgrönan oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt romaani; romaanin alaotsikko finskt original korostaa sen suomalaisuutta. Kirjan päähenkilö on nuori Mathilda Sommer, joka kertoo kokemuksistaan Tukholmassa ystävättärelleen suunnatuissa kirjeissä. Murgrönan on näin ollen muodoltaan kirjeromaani mutta asettuu esipuheessa sekä Fredrika Bremerin aloittamaa arkielämän romaania että goottilaista romaania vastaan. Carstensin romaani sekoittaakin erilaisia lajitraditioita: siinä on sentimentaalisen romaanin piirteitä ja arkielämän kuvausta, toisaalta se on myös fiktiivinen matkakertomus. Joiltakin osin Murgrönan on jopa satiirinen: siinä tarkastellaan ironiseen sävyyn säätyläisten salonkielämää.

Carstensin romaani ei saanut kovin hyvää vastaanottoa, mihin osaltaan vaikutti kirjailijan sukupuoli. Erityisesti Helsingfors Morgonbladin kriitikko – luultavasti Fabian Collan – moitti teosta ankarasti tuomiten sen henkilöhahmot epäuskottaviksi. Hän kehotti kirjailijaa opiskelemaan ruotsin kielioppia, logiikkaa ja estetiikkaa, joita hänen mielestään romaanista puuttui. Arvostelijan mielestä kirja ei ollut taidetta eikä edes sopinut lainkaan kirjallisuuden kenttään. Hän pahoittelee sitä, ettei kirjailija ollut antanut käsikirjoitusta kenenkään ”järkevän ihmisen” luettavaksi, jotta se ei olisi päässyt sellaisena julkisuuteen. Toisin kuin useat muut varhaiset naiskirjailijat, Carstens ei ollutkaan pyytänyt kirjaa kirjoittaessaan neuvoja aikansa kulttuurivaikuttajilta.

Murgrönan ei vaipunut heti unohduksiin vaan pysyi kirjallisessa keskustelussa esimerkkinä ”huonosta kirjallisuudesta”. Esimerkiksi Kanavan suomalaisen kaunokirjallisuuden tilaa käsittelevässä artikkelissa Murgrönan nostetaan koko suomalaisen romaanikirjallisuuden tason heijastajaksi:

Romaani-kirjallisuuden alkaa jo [sic] lopettaa ”Murgrönan.” Tämän arvosta jo on ennen kylläksi kirjoitettu. Kokous kaikkein jokapäiväisimpiä jokapäiväisiä naisjuoruja, ilman vähintäkään yhteyttä, ilman vähintäänkään ajatusta.

Myöskään toinen naiskirjailija, myöhemmin Carstensin naapurissa asunut Fredrika Runeberg ei arvostanut Murgrönania, kuten näkyy hänen 11. tammikuuta 1841 ystävälleen Augusta Lundahlille kirjoittamastaan kirjeestä:

Kesken kaiken – – mitä sinä ajattelet ”Murgrönan”-nimisestä julkaisusta? Naiskirjailijat näkyvät olevan samaa laatua kuin laulajattaret: ne, jotka johonkin kelpaavat, antavat ihmisten pyytää itseään loppumattomiin asti ja pysyvät sittenkin ääneti ja ne, jotka ovat kaikkein kehnoimpia, laulaa laklattavat ihmisten pyytämättä, silloinkin kuin heidän pitäisi olla vaiti. (Gripenberg 1904: 26.)

Kirjan julkaiseminen aiheutti Carstensille paljon harmia, sillä naisen toimintaa kirjailijana pidettiin sopimattomana ja astumisena julkiselle alueelle, joka oli rajattu miehille. Kun Carstensin aviomies kuoli vuonna 1842, juoruttiin vaimon myrkyttäneen hänet – vaikka mitään rikokseen viittaavaa ei löytynyt. Romaaninsa mukaan Carstens sai paikkakunnalla haukkumanimen Muratti, ja kutsuttiinpa häntä jopa Murhaajattareksi (Mörderska).

Kirjalliselle alalle Carstens palasi ilmeisesti ainakin vuonna 1847 kirjoittamalla Morgonbladet-lehteen fiktiivisiä Ulla-tädille ("Tante Ulla") suunnattuja kirjeitä. Ne ilmestyivät ilman tekijän nimeä, mutta kirjeiden kirjoittajan allekirjoituksena oli Janne.

Itsenäisenä liikenaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aviomiehen kuoltua Carstens jäi lapsineen vaikeaan taloudelliseen asemaan, sillä kuolinpesä joutui konkurssiin. Oikeudenkäynnin avulla Carstens sai pelastetuksi kaksi isälleen kuulunutta taloa Porvoosta. Sinne Carstens perheineen muutti asumaan ja antoi huoneita vuokralle. Lisäksi hän sai 61 ruplan ja 50 kopeekan keisarillista leskeneläkettä. Liiketoimien ohella Carstens harjoitti hyväntekeväisyyttä ja ilmoitti 1850-luvulla hyväntekeväisyysjuhlistaan lehdissä omalla nimellään, mitä paheksuttiin suuresti. Perinteisempi ja hyväksytympi tapa oli esiintyä nimettömän rouvasyhdistyksen takana. Carstensin järjestämät hyväntekeväisyystapahtumat tuottivat kuitenkin runsaasti varoja.

Carstens omisti jonkin aikaa Koskenkylän kartanon, jonka ostamisen aiheutumista veloista hän ei kuitenkaan pystynyt suoriutumaan. Itsenäisenä leskenä Carstens piti myös sahaliikettä, joka sekin kaatui velkoihin. Vuonna 1869 Suomen sotilasviraston leski- ja orpokassa myönsi ”ent. Alaluutnantin – – Kaarle Adolf Otto Carstens'in leskelle Wilhelmina Fredrika Carstens ja turvattomalle tyttärelle Hilda Aurora Wilhelmina Carstens, yhteisen täyden pensionin [eläkkeen]”, joka oli 288 markkaa. Carstens lomaili kesäisin Hauholla jo ennen kuin tapa tuli yleiseksi säätyläispiireissä.

Wilhelmina Carstens eli suhteellisen vanhaksi, sillä hän kuoli vasta 1888. Suomalainen Wirallinen Lehti muisti häntä 18. huhtikuuta seuraavalla muistokirjoituksella:

Tämän kuun 12 p. kuoli täällä luutnantin leski Fredrika Wilhelmina Carstens, syntyisin Stichaeus, 79 vuoden iässä. Rouva Carstens-vainaja oli Suomen ensimmäinen romaanikirjoittaja nainen. Hänen kynästään lähti nimittäin v. 1840 suurenlainen romaani nimellä ”Murgrönan”.

Muistosanoista huolimatta Murgrönan jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. Esimerkiksi kirjallisuushistoriat eivät maininneet tätä ensimmäistä suomalaista romaania tai sen kirjoittajaa. Vasta 1900-luvun loppupuolella feministinen kirjallisuudentutkimus nosti Murgrönanin uudelleen esiin muiden varhaisten naisten kirjoittamien romaanien ohella. Murgrönan ilmestyi suomeksi toukokuussa 2007 nimellä Muratti Faros-kustannuksen julkaisemana.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Murgrönan: finskt original (G. O. Wasenius 1840)
  • Muratti (suom. Eeva-Liisa Järvinen, Faros 2007)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alarto, Anne, Irma Kyrki & Maija Saraste 2000: Saran sisaret: naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.
  • Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. 1896. Suomen Naisyhdistys, Helsinki.
  • Årliga pensioner. Finlands Allmänna Tidning, 28.09.1843, nro 225, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Forsell, Pia 1999: Kirjoittavat naiset. Suomentanut Maija Hirvonen. Teoksessa Varpio, Yrjö & Liisi Huhtala (toim.): Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin. Suomen kirjallisuushistoria 1. SKS:n Toimituksia 724 : 1. SKS, Helsinki.
  • Alexandra Gribenberg: Fredrika Runeberg. Suomentanut Hilda Käkikoski. Helsinki: Suomen naisyhdistys, 1904. Teoksen verkkoversio. fi
  • Grönstrand, Heidi 2001: Murgrönan – kärsimyksen kuvaus vai selviytymistarina? Kirjeromaani naisten lajina. Teoksessa Lappalainen, Päivi & Grönstrand, Heidi & Launis, Kati (toim.): Lähikuvassa nainen: Näköaloja 1800-luvun kirjalliseen kulttuuriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-296-4.
  • Grönstrand, Heidi 2005: Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla. SKS:n Toimituksia 1019. SKS, Helsinki.
  • Kaunis-kirjallisuuden tilaisuus Suomessa. Kanawa, 13.10.1847, nro 40, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Launis, Kati 2005: Kerrotut naiset: Suomen ensimmäiset naisten kirjoittamat romaanit naiseuden määrittäjinä. SKS:n Toimituksia 1029. SKS, Helsinki.
  • Min egen, nådiga Tante Ulla! (I). Morgonbladet, 29.07.1847, nro 55, s. 1-4. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Min egen, nådiga Tante Ulla! (II). Morgonbladet, 02.08.1847, nro 56, s. 1-4. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Min egen, nådiga Tante Ulla! (III). Morgonbladet, 05.08.1847, nro 57, s. 1-4. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Min egen, nådiga Tante Ulla! (IV). Morgonbladet, 12.08.1847, nro 59, s. 1-3. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Min egen, nådiga Tante Ulla! (V). Morgonbladet, 19.08.1847, nro 61, s. 1-4. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Murgrönan. Åbo Akademin kirjasto.
  • Mäkelä-Alitalo, Anneli: Fredrika Wilhelmina Carstens. Kansallisbiografia.
  • SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Wirallisia ja laillisia julistuksia 4). Suomalainen Wirallinen Lehti, 12.03.1870, nro 29, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.
  • Kuolleita - Fredrika Carstens. Suomalainen Wirallinen Lehti, 18.04.1888, nro 89, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 27.06.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]