Franz Conrad von Hötzendorf

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreivi Conrad von Hötzendorf

Franz Conrad von Hötzendorf (11. marraskuuta 1852 Penzing25. elokuuta 1925 Mergentheim, Saksa)[1] oli itävaltalainen sotilas ja Itävalta-Unkarin armeijan pääesikunnan päällikkö ja tosiasiallinen ylipäällikkö ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1917. Conradin ajatuksena oli ennalta ehkäisevä sota Serbiaa vastaan. Hänen aseenteellaan oli merkitystä Itävalta-Unkarin ja Serbian välisen sodan syttymiseen. Itävalta-Unkarin armeija taisteli ensimmäisessä maailmansodassa paremmin kuin oli odotettu. Se ei kuitenkaan pystynyt lyömään Serbian armeijaa tai pysäyttämään Venäjän hyökkäyksiä.[2]

Conrad von Hötzendorff nimitettiin Itävalta-Unkarin pääesikunnan päälliköksi vuonna 1906 arkkiherttua Frans Ferdinandin suosituksesta. Conrad katsoi Serbian ja Italian havittelevan Itävalta-Unkarin alueita ja kannatti ehkäisysotaa kumpaakin vastaan. Italianvastaisuutensa vuoksi hänet syrjäytettiin esikuntapäällikön tehtävistä vuonna 1911, mutta hän palasi takaisin jo vuotta myöhemmin.[1] Frans Ferdinandin murhasta seuranneen niin sanotun heinäkuun kriisin aikana vuonna 1914 Conrad vaati jälleen sodan aloittamista Serbiaa vastaan, ja sai tällä kertaa tahtonsa läpi ulkoministeri Leopold von Berchtoldin tuella. Conrad oli kehittänyt Itävalta-Unkarin armeijaa kaukonäköisesti ja tukenut muun muassa uudenaikaisten tiedustelumenetelmien käyttöönottoa, mutta tämä osoittautui riittämättömäksi. Liikekannallepano heinäkuussa 1914 toteutettiin kömpelösti ja armeija ei tosiasiassa ollut valmis edessä olleeseen sotaan.[3]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Conradin suunnitelmana oli hyökätä sodan syttyessä sekä Serbiaa että Venäjää vastaan. Serbia piti lyödä nopealla hyökkäyssodalla. Itävaltalaiset valtasivat Belgradin kahdesti syksyllä 1914, mutta joutuivat vetäytymään kummallakin kerralla serbien tehtyä vastahyökkäyksen. Itärintamalla Conrad luotti joukkoihinsa liikaa ja käski ne hyökkämään. Hän ei kuitenkaan käskenyt valmistella hyökkäyksiä riittävästi tykistötulella, eikä vaatinut ylläpitämään yhtenäistä rintamalinjaa. Venäläiset olivat yhtä hyvin varustettuja kun itävaltalaiset, mutta heillä oli ylivoima. Itävaltalaiset kärsivät suuret tappiot hyökkäyksissään ja joutuivat saarrostuksen uhkaamaksi. He joutuivat perääntymään. Näin sodan alku ei ollut lupaava itävaltalaisille. Syyskuun 1914 puoleenväliin mennessä Itävalta oli kärsinyt yhteensä yli 300 000 miehen tappiot haavoittuneina ja kuolleina sekä 100 000 vangiksi jäänyttä. Erityisesti alemmat upseerit ja aliupseerit kärsivät pahoja tappioita. Menetyksiä ei pystytty korvaamaan sodan aikana.[4]

Itävallan itärintamalla tekemän perääntymisen yhteydessä Przemyśliin jäi piiritetyksi suurehkot itävaltalaisjoukot. Tammikuussa 1915 Conradin tavoitteena oli vapauttaa piiritetyt joukot. Venäläiset pysäyttivät tammi–maaliskuussa kaksi itävaltalaisten hyökkäystä. Przemyśl antautui 23. maaliskuuta ja 120 000 miestä jäi sotavangiksi, joukossa yhdeksän kenraalia. Vankien lisäksi Conradin armeija kärsi 400 000 miehen tappiot. Erityisesti kokeneemmat upseerit ja aliupseerit kärsivät pahoja tappioita. Tästä eteenpäin Itävallan armeijalla ei ollut enää kykyä käydä itsenäistä hyökkäyssotaa. Conrad ei kuitenkaan vaikuta havainneen tätä tosiasiaa.[5]

Heinäkuusta 1914 huhtikuuhun 1915 Itävalta-Unkarin kokonaistappiot olivat noin kaksi miljoonaa miestä. Lisäksi oli tiedossa, että Italia neuvotteli ympärysvaltojen kanssa sotaan liittymisestä. Tässä vaiheessa Conrad vihjasi mahdollisuudesta neuvotella rauhasta. Pitääkseen Itävallan sodassa Saksa joutui siirtämään joukkojaan länsirintamalta itärintamalle.[6] Syksyllä 1915 saksalaiset löivät itävaltalaisten ja bulgarialaisten tukemana serbit.[7] Vaikka itärintaman sota kääntyikin Saksan tuen avulla menestyksekkääksi, Itävalta-Unkarin armeija menetti samalla käytännössä itsenäisyytensä ja joutui Saksan pääesikunnan alaisuuteen.[1]

Italia julisti sodan Itävalta-Unkarille 23. toukokuuta 1915, mutta rintama juuttui Alpeille.[8] Conrad suunnitteli Italiaa vastaan hyökkäyksen, jonka tavoitteena oli toukokuussa 1916 edetä aina Venetsiaan asti ja pakottaa Italia ulos sodasta. Hyökkäys oli alussa menestys: 400 000 italialaista jäi vangiksi, mutta hyökkäys pysähtyi ennen kuin itävaltalaiset etenivät Venetsian tasangolle.[9] Osasyynä tähän oli joukkojen siirtäminen takaisin uhattuna olleellle Venäjän-vastaiselle rintamalle.[1]

Conrad erotettiin tehtävästään helmikuussa 1917, kun Kaarle seurasi Frans Joosefia Itävalta-Unkarin keisarina.[2] Kaarle nimitti uudeksi esikuntapäälliköksi kenraali Arthur Arz von Straussenbergin.[3] Conrad toimi tämän jälkeen armeijaryhmän komentajana Italian-vastaisella rintamalla kesään 1918 saakka. Sodan jälkeen hän kirjoitti muistelmateokset Mein Anfang 1878–82 (1925) ja Aus meiner Dienstzeit 1906–18 (viitenä osana 1921–1925).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robin Prior & Trevor Wilson: The First World War. Cassell & Co, 2001. ISBN 030435984X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Franz Graf Conrad von Hötzendorf (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.6.2013.
  2. a b Prior & Wilson, s. 222
  3. a b Conrad von Hotzendorf (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 25.7.2013.
  4. Prior & Wilson, s. 40, 42-43
  5. Prior & Wilson, s. 63
  6. Prior & Wilson, s. 65-66
  7. Prior & Wilson, s. 73-76
  8. Prior & Wilson, s. 69-72
  9. Prior & Wilson, s. 125