Leopold von Berchtold

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philip de Lászlón maalaama muotokuva Leopold von Berchtoldista vuodelta 1908

Leopold Anton Johann Sigismund Joseph Korsinus Ferdinand von Bercthold (18. huhtikuuta 1863 Wien21. marraskuuta 1942 lähellä Cserpregiä, Unkari)[1] oli itävaltalainen kreivi ja diplomaatti, joka oli Itävalta-Unkarin ulkoministerinä vuosina 1912–1915. Hänen toimintansa Itävalta-Unkarin ja Serbian välille vuonna 1914 syntyneen niin sanotun heinäkuun kriisin yhteydessä osaltaan johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berchtold kuului vanhaan määriläiseen aatelissukuun, jolla oli ollut kreivin arvo vuodesta 1673.[2] Hän oli varakas maanomistaja, jolla oli suuret tilukset Unkarissa ja Määrissä. Avioliiton kautta hänestä tuli eräs Itävalta-Unkarin rikkaimmista miehistä.[1] Toimittuaan ensin hallintovirkamiehenä Määrissä Berchtold siirtyi vuonna 1893 diplomaatiksi ja palveli muun muassa Pariisissa, Lontoossa[1] ja Pietarissa. Hänet nimitettiin joulukuussa 1906 Itävalta-Unkarin Venäjän-suurlähettilääksi, missä tehtävässä hän toimi maaliskuuhun 1911 saakka. Suurlähettiläänä Berchtold pyrki lähentämään Itävalta-Unkaria ja Venäjää Bosnian kriisin alla syksyllä 1908; Itävalta-Unkarin ulkoministeri Alois von Aehrenthalin kuuluisa tapaaminen Venäjän ulkoministeri Aleksandr Izvolskin kanssa pidettiin syyskuussa 1908 Berchtoldin omistamassa Buchlaun linnassa Määrissä.[2]

Berchtold kutsuttiin ulkoministeriksi von Aehrenthalin kuoltua 19. helmikuuta 1912, ja hän suostui tehtävään vastahakoisesti. Edeltäjästään poiketen Berchtold joutui ehkäisysotaa Serbiaa ja Italiaa vastaan kannattaneen pääesikunnan päällikkö Franz Conrad von Hötzendorfin vaikutuksen alaiseksi.[1][3] Berchtold otti päätavoitteekseen Itävalta-Unkarin aseman vahvistamisen Balkanilla ja lopun tekemisen Serbian harjoittamasta suurserbialaisesta proapagandasta, joka uhkasi valtakunnan alueellista yhtenäisyyttä.[2] Ensimmäisen Balkanin sodan alkaessa vuoden 1912 lopulla hän tähtäsi alueen status quon säilyttämiseen, mikä osoittautui mahdottomaksi. Sodan jälkeen hän päätti varmistaa, ettei Serbia saisi ainakaan tavoittelemaansa yhteyttä Adrianmerelle.[1] Tämä onnistui tukemalla Albanian itsenäisyyttä, koska se muodosti ”tulpan” Serbian ja meren väliin.

Kun arkkiherrtua Frans Ferdinand murhattiin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914, näytti syntyneen tilaisuus Serbian muodostaman ongelman lopulliseen ratkaisemiseen. Conrad von Hötzendorfin kannustamana ja muun hallituksen tukemana Berchtold päätti lähettää Serbialle provosoivan uhkavaatimuksen, jonka ehdot laadittiin sellaisiksi, että Serbian hallitus lähes varmasti torjuisi ne.[1][3] Berchtold ilmoitti etukäteen aikeesta Saksalle, joka lupasi ehdottoman tukensa, mutta ei Itävalta-Unkarin toiselle liittolaiselle Italialle, jonka lojaaliuteen hän ei luottanut.[1] Uhkavaatimus jätettiin 23. heinäkuuta, ja Serbian kaksi päivää myöhemmin antama vastaus todettiin epätyydyttäväksi, vaikka Serbia olikin ilmoittanut suostuvansa kaikkiin paitsi selvästi suvereeniuttaan loukkaaviin ehtoihin. 28. heinäkuuta Berchtold pyysi keisari Frans Joosefia allekirjoittamaan sodanjulistuksen Serbialle, silläkin uhalla että se johtaisi suurvaltojen väliseen sotaan. Näin kävikin, ja maailmansota syttyi.[3]

Berchtold joutui eroamaan ulkoministerin tehtävistä 13. tammikuuta 1915 Italian esitettyä aluevaatimuksia Itävalta-Unkarille korvauksena ”hyväntahtoisesta puolueettomuudestaan”.[1] Hänet nimitettiin seuraavana vuonna kruununprinssi Kaarlen ylimmäiseksi hovimestariksi, ja tämän noustua pian uudeksi keisariksi Berchtold korotettiin keisarilliseksi ylimmäiseksi kamariherraksi. Hän ei osallistunut julkiseen elämään enää vuonna 1918 tapahtuneen monarkian kukistumisen jälkeen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Leopold, Count von Berchtold (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.6.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 544–545 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.6.2013.
  3. a b c Austria (foreign policy 1878–1908) (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Alois von Aehrenthal
Itävalta-Unkarin ulkoministeri
19. helmikuuta 1912 – 13. tammikuuta 1915
Seuraaja:
Stephan Burián