Fieseler Fi 156 Storch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fieseler Fi 156 Storch
Fieseler Fi 156 ruotsalaisväreissä.
Morane-Saulnier MS.505 Criquet

Fieseler Fi 156 Storch (Haikara) oli Gerhard Fieselerin johtaman suunnitteluryhmän suunnittelema saksalainen, yksimoottorinen ja ylätasoinen yhteyslentokone. Konetyyppiä valmistettiin toisen maailmansodan aikana yli 2 800 kappaletta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen ensilento tapahtui 24. huhtikuuta 1936. Koneen tuotanto alkoi Fi 156 A-1 -mallilla, joka 1939 korvautui Fi 156 C -mallilla, jossa oli ohjaamon takaikkunaan kiinnitetty konekivääri. Koneesta valmistettiin myös pölysuotimilla varustettua ”tropiikki” (Trop) -versiota Saksan Afrikakorpsin käyttöön. Eräs tuotantoversio oli ambulanssimalli, jossa oli tila paareille.

Storchin tuotanto aloitettiin Fieseler Werken tehtaalla Kasselissa, mutta koska tehdas tarvittiin hävittäjien valmistukseen, Storchin tuotanto siirrettiin lokakuussa 1943 Saksan miehittämien maiden alueelle: Ranskaan Morane-Saulnierin tehtaalle Puteauxiin sekä Böömin ja Moravian protektoraattiin eli Tšekkoslovakiaan.

Morane-Saunierin tehtaalla konetta oli valmistettu jo huhtikuusta 1942 lähtien.[2] Tšekkoslovakiassa Leichtbau Budweis rakensi 1943–1944 73 Storchia, minkä jälkeen tuotanto siirtyi Benes-Mrazin tehtaalle Chozeniin, joka valmisti 64 konetta.

Koneita valmistettiin Luftwaffelle vuosina 1937–1945 2 871 kappaletta. Storchia valmistettiin lisenssillä myös Romaniassa ICARin tehtaalla, joka tuotti 80 kappaletta Fi 156C-3 -mallia vuodesta 1943. Lisenssi myytiin myös Japaniin.

Toisen maailmansodan jälkeen koneitten rakentaminen jatkui Ranskassa nimellä Morane-Saulnier MS.500 Criquet ja Tšekkoslovakiassa nimellä Mraz K-65 Cap.[1]

Stalinin määräyksestä Oleg Antonov suunnitteli Storchista neuvostokopion jonka mallinimi oli OKA-38 tai Shs. Koneen moottorina oli ranskalaisen Renault-moottorin kopio MV-6, ja sen polttoainetankit olivat alkuperäistä suuremmat, koneen STOL-ominaisuudet olivat kuitenkin esikuvaansa huonommat. Koneen tuotanto ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla alkaa ennen Saksan hyökkäystä 1941.

Storch sai kuuluisuutta muun muassa saksalaisten Otto Skorzenyn johtamien SS-joukkojen laskuvarjojääkärien operaatiossa, jossa Liittoutuneiden vangitsema Benito Mussolini vapautettiin Campo Imperatore -vuoristohotellista Gran Sassosta Italiassa 12. syyskuuta 1943. Lyhyen lasku- ja nousukiitonsa (laskuun riitti 20 metrin ja nousuun 65 metrin kiitotie) turvin Storch kykeni laskeutumaan hotellin lähistölle noutaessaan Mussolinin.[3][1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat tilasi kaksi Fi 156K-1-konetta 31. joulukuuta 1938 ja ne toimitettiin Suomeen toukokuussa 1939. Rekisteritunnuksilla ST-112 ja ST-113 varustetut koneet toimivat esikuntien yhteiskoneina. ST-113 vaurioitui 26. lokakuuta 1944, ja se poistettiin 2. joulukuuta samana vuonna. ST-112 toimi ilmavoimissa vuoteen 1960 asti.[1] Kone huutokaupattiin ja sen osti lahtelainen Oswald Stanley. Se siirtyi 4. heinäkuuta 1960 siviilirekisteriin tunnuksella OH-VSF. Koneen kotikentäksi tuli Vesivehmaan lentokenttä, jossa sitä käytettiin Lahden Ilmailukerhon toimintaan muun muassa purjelentokoneiden hinaukseen, yleisölennätyksiin ja ilmavalokuvaukseen. Usein talvisin, varustettuna suksilla, kone oli Vesijärven Kahvisaaren kupeessa valmiina yleisölennätyksiin Lahden kaupungin yllä. Kone rekisteröitiin 20. lokakuuta 1964 dragsfjärdiläiselle Göran Hollstenille rekisteritunnuksella OH-FSA. Koneen omisti 7. marraskuuta 1969 – 29. joulukuuta 1971 Wihuri-yhtymä Oy Lentohuolto Helsingissä, jonka jälkeen kone poistettiin rekisteristä. Vuonna 1973 se siirtyi Ilmailumuseoyhdistys ry:lle Vantaalle. Kone on näytteillä Suomen ilmailumuseossa.

Fieseler Fi 156 versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • V1, 1935/36, As.10C, prototyyppi säädettävällä metallipotkurilla
  • V2, 1935/36, As.10C, prototyyppi puupotkurilla
  • V3, 1936, As.10C, V2-mallinen prototyyppi eri radiomallien testaukseen
  • V4, 1936/37, As.10C, V3-mallinen prototyyppi. Sukset ja irrotettava lisäpolttoainesäiliö
  • V5, 1937, As.10C, A-sarjan tuotantoprototyyppi
  • A-0, 1937/38, As.10C, esituotantomalli, kymmenen kappaletta
  • A-1, 1938, As.10C, V5-mallinen. Ensimmäinen Luftwaffelle luovutettu malli, kuusi kappaletta
  • B, As.10C, automaattiset siipilaipat, ei tullut tuotantoon
  • C-0, 1939, As.10C, esituotantomalli, MG 15 -konekivääri
  • C-1, 1939/40, As.10C, C-0-mallinen ensimmäinen tuotantomalli
  • C-2, 1940, As.10C, tiedustelu ja pelastusmalli. Paareja varten suurennettu ohjaamo.
  • C-3, 1940/41, As.10C/P, yleismalli, osa voimakkaammalla As.10P-moottorilla
  • C-3/Trop, 1940/42, As.10P-moottorinen ilmansuodattimilla varustettu ”tropiikki”-malli
  • C-5, 1941/45, As.10P, yleismalli irrotettavalla ulkopuolisella lisäpolttoainesäiliöllä
  • C-5/Trop, 1941/45, As.10P, C-5:n ”tropiikki”-malli
  • D-0, 1941/-, As.10C, ambulanssikoneen esituotantomalli, paareja varten suurennettu ohjaamo ja ovi
  • D-1, 1942/45, As.10P, D-0:n tuotantomalli
  • E-0, 1941/42, As.10P, C-1:n telaketju-laskutelineellä varustettu malli, kymmenen kappaletta
  • F-0 tai P, 1942, As.10P, ”Polizei” C-3 sivuikkunoihin kiinnitetyillä konekivääreillä ja pommiripustimilla varustettuna
  • U, 1940, As.10P, C-3 varustettuna syvyyspommeilla sukellusveneitten torjuntaan
  • K-1, C-1:n vientiversio

Ranskalaiset valmistivat Criquetia kuutena versiona:

  • MS.500 (Fi 156C) alkuperäisellä Argus AS 10c -moottorilla
  • MS.501 233 hevosvoimaisella Renault 6Q -moottorilla
  • MS.502 230 hevosvoimaisella Salmson 9AB 230 -tähtimoottorilla
  • MS.504 & MS.505 304 hevosvoimaisella Jacobs R-755-A2 -moottorilla
  • MS.506 Lycoming-moottorilla

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argus As 10-mäntämoottori
  • Miehistö: 3
  • Pituus: 9,9 m
  • Korkeus: 3,05 m
  • Kärkiväli: 14,25 m
  • Siipipinta-ala: 26 m²
  • Tyhjäpaino: 930 kg
  • Lentopaino: 1 260 kg
  • Maksimipaino: 1 325 kg
  • Moottorina ilmajäähdytteinen, V8-sylinterinen, 240 hv Argus As 10-mäntämoottori.

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lentonopeus: 43–175 km/h
  • Lakikorkeus: 4 600 m
  • Toimintasäde: 385 km
  • Lievässä vastatuulessa lentoonlähtömatka 40 m ja laskumatka 15 m. Koneen etureuna- ja jättöreunalaipat olivat aikaansa nähden erinomaiset.
  • Koneen siivet voitiin kuljetusta varten taittaa taaksepäin runkoa vasten.
  • Koneen laskutelineen pyörät voitiin talvella korvata suksilla.
  • Laskutelineitten varret oli varustettu öljy- ja jousi-iskunvaimentimilla ja niissä oli noin 450 mm joustovara.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Heinonen 1992 s. 118
  2. Heinonen 1992 s. 117
  3. Donald 1997 s. 415

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fieseler Fi 156 Storch.