Euroopan geologia
Euroopan geologia käsittää Euroopan maanosan kallioperään, maaperään ja niihin kätkeytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.
Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppa on osa Euraasian mannerta. Sen erottaa Aasiasta myöhään paleotsooisella kaudella poimuttunut Uralvuoristo. Euroopan kallioperä voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: itäosissa on Fennosarmatian kratoni, jonka pohja on proterotsooiselta aionilta kun taas Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopassa vuoristot ovat poimuttuneet paleotsooisella kaudella Fennosarmatiaa vasten. Etelä-Euroopassa ja Välimerellä on edelleen seismistä toimintaa (maanjäristyksiä ja tulivuoria) merenpohjan geodynaamisen toiminnan takia.[1]
Fennosarmatia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fennosarmatian kratonin alueella, joka ulottuu Fennoskandian niemimaalta Ukrainaan saakka, on todella vanhaa, yli miljardi vuotta vanhaa, kallioperää. Tämän kratonin alueella tämä yli miljardi vuotta vanha kallioperä on näkyvissä vain Baltian kilven ja Ukrainan kilven alueella. Suurin osa kallioperästä on nuorempien kerrostumien peitossa. Alueella sijaitsee Venäjän laakio.[2]
Muut maastonmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan merkittävimpiä vuoristoja ovat Itä-Euroopassa sijaitsevat Karpaatit ja tertiäärikaudella syntyneet Keski-Euroopassa sijaitsevat Alpit. Vanhempia vuoristoja ovat Skandinavian niemimaalla sijaitsevat Skandit eli Kölivuoristo ja Isossa-Britanniassa sijaitsevat Penniinit.[3] Karpaattien eteläpuolella Balkanin niemimaalla sijaitsevat Balkanvuoret. Karpaattien lomassa sijaitsee Unkarin tasanko ja useita jokilaaksoja, kuten Veikselin ja Dnestrin suistot.[4] Myös Alppien lomassa on pitkiä laaksoja. Alpit ja Karpaatit toimivat Keski-Euroopassa veden jakajina.[5] Muita muutaman kymmenen miljoonan vuoden vanhoja vuoristoja ovat Apenniinit ja Pyreneet.[6][7] Skandit ovat perua Kaledonideista, muinaisesta vuoristosta. Myös entiset vuoret, Lapin tunturit ovat peräisin Kaledonideista.[8] Vanhempiin vuoristoihin kuuluu myös Euroopan ja Aasian rajalla sijaitseva Uralvuoristo.[9]
Kivilajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan kallioperä koostuu pääosin sedimenttikivistä. Graniittia ja gneissiä näkyy Baltian kilvessä, Skotlannissa ja Ukrainassa.[10]
Maaperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veiksel-jääkausi on jättänyt jälkensä lähes koko Euroopan maaperään. Merialueilla sen vaikutus näkyy lähinnä savipohjana Belgian, Alankomaiden ja Saksan rannikoilla. Jäätiköiden kasaamaa hiekkaa, moreenia, soraa ja lössiä tavataan yleisesti Länsi-, Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Jäätikköjokien kasaamia harjuja on myös kaikkialla, mutta niiden pinta-alaosuus ei ole kovin suuri.[11]
Euroopan yleisin maannosryhmä ovat albeluvisolit, jotka peittävät noin 15 % Euroopan pinta-alasta. Albeluvisoleja tavataan eniten Puolasta Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Muita yleisiä maannoksia ovat ovat podsolit (14 %) ja kambisolit (12 %).[12][13]
Seisminen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan viimeisimmäksi muodostunutta aluetta on Islanti, jossa on edelleen 200 toimivaa tulivuorta ja jossa esiintyy geotermisiä ilmiöitä.[3] Etelä-Euroopassa ja Välimerellä on edelleen seismistä toimintaa (maanjäristyksiä ja tulivuoria).[1]
Kaivannaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malmit ja kaivokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan unioni on merkittävä kromin, kuparin, lyijyn, hopean ja sinkin tuottaja. Kaivoksia on Itävallassa, Suomessa, Kreikassa, Irlannissa, Puolassa, Portugalissa ja Ruotsissa.[14]
Teollisuusmineraaleja kaivetaan yli 600 kaivoksella ja louhoksella. Niihin kuuluvat bentoniitti, kalsiumkarbonaatti, savet, diatomiitti, dolomiitti, kaoliini, ilmeniitti, silikaattimineraalit ja talkki.[15][16]
Euroopan suurimmat kaivokset louhitun materiaalin määrässä mitaten vuonna 2021 olivat Kvannevannin rautakaivos Norjassa, Sorgunin ruskohiilikaivos Turkissa, Jiltin kaivos Romaniassa, CSA:n kaivos Tšekissä ja Tuncbilekin kaivos Turkissa.[17]
Fossiiliset polttoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2016 arvioitiin, että Euroopan suurimmat hiilivarat olivat Saksalla, Ukrainalla ja Puolalla.[18] Vuonna 2022 Euroopassa tuotettiin 294 miljoonaa tonnia ruskohiiltä. Suurimmat tuottajat olivat Saksa, Puola, Bulgaria ja Tšekki. Puolassa ja Tšekissä tuotetaan myös antrasiittia.[19]
Suurimmat tunnetut öljyvarat ovat Venäjällä, Norjalla ja Britannialla. Samat maat ovat kärjessä myös öljyntuotannossa.[20][21]
Euroopassa on ollut merkittävät maakaasuvarat, mutta tuotanto on vähentynyt voimakkaasti 2020-luvulla. Konventionaalisen kaasun hyödyntämiskelpoiset varat ovat ehtymässä. Liuskekaasun poraaminen merialueilla ei ole taloudellisesti kannattavaa.[22]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Franz Neubauer: Geology of Europe Encyclopedia Life Support Systems. UNESCO. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ Martti Lehtinen, Pekka Nurmi, Tapani Räimö: Suomen kallioperä, 3000 vuosimiljoonaa. Suomen geologinen Seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.
- ↑ a b Ray Hudson: Geographica, maailmankartasto, maanosat, maat, kansat, s. 228-230. H. F.Ullmann, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- ↑ Karpaatit Tiedonportailla.fi. Viitattu 25.7.2023.
- ↑ Saila Loukkaanhuhta: Alppimaat Peda.net. Arkistoitu 25.7.2023. Viitattu 25.7.2023.
- ↑ Apenniinit Tiedonportailla.fi. Viitattu 25.7.2023.
- ↑ Pyreneet Tiedonportailla.fi. Viitattu 25.7.2023.
- ↑ Skandit Tiedonportailla. Viitattu 25.7.2023.
- ↑ Nuori ja vanha poimuvuoristo Peda.net. Viitattu 25.7.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Rocks in Europe Compare Nature. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ Vermeire, R: ”Quaternary formations”, Environmental conditions: geology and lithology, s. 25. Teoksessa Soil map of the world. FAO - UNESCO, 1981. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2023).
- ↑ Soil Atlas of Europe pedometrics.org. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Albeluvisol Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Metallic minerals European Commission. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ What are Industrial Minerals? IMA Europe. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Teollisuusmineraalit Geologia. 2019. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Europe: Five Largest Surface and Underground Mines in 2021 Global Data. Viitattu 16.9.2023.
- ↑ Coal Reserves by Country Worldometers. 2016. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Coal production and consumption up in 2022 EC. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Oil Reserves by Country Worldometers. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Crude oil production: Europe Trading economics. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Taskinen, Olli: Maakaasun rooli Euroopan energiamurroksessa (s. 8-10) Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT. 2022. Viitattu 3.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Geological and Tectonic framework of Europe (englanniksi)
- Europe: Geologic history Encyclopedia Britannica