Emily Blunt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emily Blunt
Emily Blunt vuoden 2019 SAG-gaalassa.
Emily Blunt vuoden 2019 SAG-gaalassa.
Henkilötiedot
Koko nimi Emily Olivia Laura Blunt
Syntynyt23. helmikuuta 1983 (ikä 41)
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä
Puoliso John Krasinski (vih. 2010)
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 2003−
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Emily Olivia Laura Blunt (s. 23. helmikuuta 1983 Lontoo) on yhdys­valtalais-englantilainen Golden Globe -palkittu näyttelijä.[1] Hänet tunnetaan muun muassa rooleistaan elo­kuvissa My Summer of Love (2004), Paholainen pukeutuu Pradaan (2006), Nuori Victoria (2009), Sicario (2015), Hiljainen paikka (2018) ja Oppenheimer (2023).

Blunt on ollut Golden Globen lisäksi ehdolla muun muassa Oscar- ja Bafta- saajaksi. Hänet palkittiin parhaan nais­sivu­osan SAG-palkinolla Hiljaisesta paikasta (2018), jonka ohjasi hänen avio­miehensä John Krasinski.

Varhaiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blunt on toinen neljästä sisaruksesta. Hänen isänsä on asianajaja ja äitinsä opettaja, joka nuorena näytteli myös televisiossa ja teatterissa. Blunt harrasti lapsena laulamista, sellon­soittoa ja ratsastusta. Hän kärsi änkytyksestä, mutta koulunäytelmät auttoivat korjaamaan ongelman ja hänelle syntyi kiinnostus näyttelemiseen. Aikuisuuteen mennessä hän pääsi änkytyksestä eroon lähes kokonaan. Blunt aloitti 16-vuotiaana opinnot esittävien taiteiden koulussa Hurtwood Housessa. Agentti otti Bluntin palkkalistoilleen nähtyään hänet Edinburgh Festival Fringessa esitetyssä koulunäytelmässä. Blunt suoritti tutkintonsa loppuun ja alkoi käydä koekuvauksissa.[2][3][4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emily Blunt vuoden 2007 Bafta-gaalassa.

Bluntin ensimmäinen näyttämörooli oli vuonna 2001 West End -näytelmässä The Royal Family, ja seuraavana vuonna hän näytteli Chichester-festivaaleilla Romeon ja Julian Juliaa. Bluntin ensimmäinen televisio­rooli oli vuonna 2003 sarjassa Boudica. Elo­kuva­läpi­murtonsa hän teki vuonna 2004 roolissaan elo­kuvassa My Summer of Love.[5][4] Blunt näytteli siinä nuorta lesboa, ja hän sai kiitosta suorituksensa vivahteikkuudesta ja herkkyydestä. Blunt palkittiin televisioelokuvasta Gideonin naiset (2006) parhaan naissivuosan Golden Globella.[4]

Blunt oli mukana draama­komedia­elo­kuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan (2006), joka perustuu Lauren Weisbergerin saman­nimiseen romaaniin vuodelta 2003. Elokuva oli kansain­välinen arvostelu- ja lippu­tulo­menestys tuottaen maailman­laajuisesti yli 326 miljoonaa dollaria.[6][7] Blunt sai roolistaan parhaan nais­sivu­osan Golden Globe- ja Bafta-ehdokkuudet.[8][9]

Blunt teki Paholainen pukeutuu Pradan jälkeen useita sivurooleja, kuten elokuvissa Jane Austen -lukupiiri (2007) ja Charlie Wilsonin sota (2007). Blunt ja Amy Adams näyttelivät mustassa komediassa Sunshine Cleaning sisaruksia, jotka perustavat rikospaikkasiivousta tekevän yrityksen.[4] Blunt näytteli kuningatar Viktoriaa elo­kuvassa Nuori Victoria (2009). Hän sai roolistaan parhaan nais­pää­osan Golden Globe -ehdokkuuden.[10] Sen kautta Blunt vakuutti myös kyvistään olla elokuvan päähenkilönä.[4]

Nuoren Victorian jälkeen Blunt sai pääroolin draamakomediasta Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (2011), mistä hän oli ehdolla parhaan musikaali- tai komediaelokuvan naispääosan Golden Globeen.[4][11] Hän myös ääninäytteli animaation Gnomeo & Julia (2011) naissankaria ja toisti kyseisen roolin myös jatko-osassa Mestarietsivä Sherlock Gnomes (2018). Blunt oli myös mukana aikamatkustusta käsittelevässä jännityselokuvassa Looper ja saman aiheen toimintaelokuvassa Edge of Tomorrow (2014).[4] Vuonna 2014 Blunt näytteli myös leipurin vaimoa Rob Marshallin ohjaamassa musikaali­elo­kuvassa Into the Woods, josta Blunt sai toisen parhaan komedia- tai musikaalielokuvan nais­pää­osan Golden Globe -ehdokkuuden.[12] Rikosdraamassa Sicario Blunt oli puolestaan FBI-agentti.[4]

Blunt oli pääosassa jännitys­elo­kuvassa Nainen junassa (2016), joka perustuu Paula Hawkinsin saman­nimiseen romaaniin.[13] Blunt sai roolistaan parhaan nais­pääo­san Bafta- ja SAG-ehdokkuudet.[14][15] Vuonna 2017 hän teki kaksi ääniroolia, My Little Pony: Elokuva ja Taikasirkus.[4]

Blunt näytteli pääosa miehensä John Krasinskin ohjaamassa kauhuelokuvassa Hiljainen paikka (2018). Siinä maailman oli vallannut hirviöt, jotka tappavat pienestäkin äänestä.[4] Blunt sai roolistaan SAG-palkinnon[16], ja hän oli mukana myös sen jatko-osassa Hiljainen paikka: Osa 2 (2020).[4] Blunt näytteli Maija Poppasta 2018 ensi-iltansa saaneessa elo­kuvassa Maija Poppasen paluu. Rob Marshall ohjasi musikaalin, joka on jatko-osa vuoden 1964 elo­kuvalle Maija Poppanen. Muissa rooleissa olivat muun muassa Lin-Manuel Miranda ja Meryl Streep.[17][18]

Bluntin seuraavia elokuvia olivat draamakomedia Wild Mountain Thyme (2020) ja huvipuistolaitteseen perustunut toimintakomedia Jungle Cruise (2021). Bluntin hahmo minisarjassa The English oli puolestaan kostoa 1890-luvun villissä lännessä etsivä brittiläinen aristokraatti. Elämäkertaelokuvassa Oppenheimer Blunt näyttelee Robert Oppenheimerin vaimoa Kittyä.[4] Blunt sai Oppenheimerista uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden, kun hänet nimettiin ehdokkaaksi parhaasta naissivuosasta.[16] Blunt oli elokuvasta ehdolla myös Baftaan, Golden Globeen ja SAG-palkintoon.[14][11][19]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emily Blunt miehensä John Krasinskin kanssa vuonna 2013.

Blunt seurusteli 2005–2008 laulaja Michael Bublén kanssa, ja hän myös esiintyi tämän vuonna 2007 julkaistun albumin Call Me Irresponsible kappaleella ”Me and Mrs. Jones”.[20]

Blunt on ollut naimisissa näyttelijä John Krasinskin kanssa vuodesta 2010[5] ja heillä on vuosina 2014 ja 2016 syntyneet tyttäret.[21] Bluntin setä Crispin Blunt on parlamentin jäsen. lähde?

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
2003 Kuningatar soturi (Boudica) Isolda
Henrik VIII (Henry VIII) Katariina Howard
2004 My Summer of Love Tamsin
2005 The Strange Case of Sherlock Holmes & Arthur Conan Doyle Jean Leckie
Gideonin naiset Natasha
2006 Paholainen pukeutuu Pradaan Emily Charlton
Irresistible Mara
2007 Wind Chill Tyttö
Dan in Real Life Ruthie Draper
Charlie Wilsonin sota Jane Liddle
Jane Austen -lukupiiri (The Jane Austen Book Club) Prudie
2008 Mahtava Buck Howard (The Great Buck Howard) Valerie Brennan
2009 Nuori Victoria kuningatar Viktoria
Sunshine Cleaning Norah Lorkowski
2010 Wild Target Rose
The Wolfman Gwen Conliffe
Gulliverin matkat prinsessa Mary
2011 Gnomeo & Julia Juliet (ääni)
Kohtalon valvojat Elise Sellas
The Muppets Miss Piggyn vastaan­otto­virkailija
2012 Viiden vuoden kihlaus (The Five-Year Engagement) Violet Barnes
Rakkaudesta, unelmista ja kaloista Harriet
Your Sister’s Sister Iris
Looper Sara
2013 Arthur Newman Michaela / Charlotte Fitzgerald
2014 Tuuli nousee Naoko Satomi (ääni engl. versiossa)
Edge of Tomorrow Rita Vrataski
Into the Woods leipurin vaimo
2015 Sicario Kate Macer
2016 Metsästäjä ja talvinen taistelu Freya
Nainen junassa Rachel Watson
2017 Animal Crackers Zoe Huntington (ääni)
2018 Mestarietsivä Sherlock Gnomes Julia (alk. Juliet; ääni)
Maija Poppasen paluu Maija Poppanen
Hiljainen paikka Evelyn Abbott
2020 Hiljainen paikka: Osa 2
Wild Mountain Thyme Rosemary Muldoon
2021 Jungle Cruise Lily Houghton
2023 Oppenheimer Katherine ”Kitty” Oppenheimer
Pain Hustlers Liza Drake
2024 IF – Ihmeelliset frendit Yksisarvinen (äänirooli)
Televisiosarjat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Jakso(t)
2003 Foylen sota Foyle’s War Lucy Markham ”War Games”
2004 Hercule Poirot Agatha Christie’s Poirot Linnet Ridgeway ”Kuolema Niilillä”
(”Death on the Nile”)
2005 Empire Empire Camane 6-osainen minisarja
2009 Simpsonit The Simpsons Juliet (ääni) ”Lisa the Drama Queen”
2022 Englantilainen The English Cornelia Locke 6-osainen minisarja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fisher, Luchina: What Happened When Emily Blunt Became a US Citizen 9.9.2015. New York: American Broadcasting Company. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
  2. "Emily on how she overcame her stutter" Vulture. 8.6.2011. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  3. Emily Blunt Career Retrospective Viitattu 7.1.2024.
  4. a b c d e f g h i j k l Pallardy, Richard: Emily Blunt Encyclopedia Britannica. 11.2.2024. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  5. a b Emily Blunt Bio­graphy Yahoo Movies. Yahoo! Inc. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  6. The Devil Wears Prada (2006) Rotten Tomatoes. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  7. The Devil Wears Prada Box Office Mojo. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  8. Winners & Nominees 2007 Golden Globes. 2007. The Holly­wood Foreign Press Association. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  9. Film Awards Winners in 2007 Bafta. 2007. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  10. Winners & Nominees 2010 Golden Globes. 2010. Arkistoitu 16.7.2017. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  11. a b Emily Blunt Golden Globes, LLC. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  12. Winners & Nominees 2015 Golden Globes. 2015. Arkistoitu 7.12.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  13. McNary, Dave: Emily Blunt Loses Her Mind in New ’Girl on the Train’ Trailer Variety. 18.7.2016. Los Angeles: Penske Media Corporation. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  14. a b "Emily%20Blunt" BAFTA Awards Search: Emily Blunt British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  15. Emily Blunt Career Retrospective SAG-AFTRA Foundation. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  16. a b Smart, Jack: With Oppenheimer, Emily Blunt Scores Her First-Ever Oscar Nomination People.com. 23.1.2024. Dotdash Meredith. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  17. Emily Blunt confirmed as Mary Poppins in Sequel to Classic Film The Guardian. 31.5.2016. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  18. Kroll, Justin: Meryl Streep Joins Emily Blunt in ’Mary Poppins’ Sequel (Exclusive) Variety. 28.7.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  19. Nominees & Recipients SAG-AFTRA. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  20. Emily Blunt Biography.com. 7.1.2024. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  21. Himanen, Jari: Tähtinäyttelijä Emily Blunt sai toisen lapsen – nimi jatkaa värikästä luontoteemaa Ilta­lehti. 5.7.2016. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 5.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]