Maija Poppanen

Ensimmäisen romaanin kansikuva.

Maija Poppanen (engl. Mary Poppins) on kuvitteellinen hahmo P. L. Traversin kirjoittamissa lastenkirjoissa. Romaaneista ensimmäinen Maija Poppanen julkaistiin englanniksi vuonna 1934 ja suomeksi 1936 Tyyni Tuulion, 1982 Marikki Makkosen sekä 2010 Jaana Kapari-Jatan käännöksenä. Romaaneja on kaikkiaan kahdeksan, ja niistä viimeinen ilmestyi englanniksi vuonna 1988. Kirjat on kuvittanut Mary Shepard (1909–2000), ja vuoden 2010 suomennoksen on kuvittanut Marika Maijala.

Parhaiten Maija Poppasen hahmo tunnetaan Disneyn samannimisestä elokuvasta Maija Poppanen, jossa häntä esittää Julie Andrews. Elokuvasta on tullut tutuksi "Supercali"-laulu, jossa on sana supercalifragilisticexpialidocious (suom. superoptihupilystivekkuloistokainen). Disney on julkaissut myös jatko-osan Maija Poppasen paluu, jonka nimiosassa nähdään Emily Blunt.

Kirjat kertovat Maija Poppasen melko katkonaisesta urasta Pankin eli Lippaan (engl. Bank) perheen lastenhoitajana. Maija Poppanen menee ja tulee miten mielii, vaivautumatta selittämään. Kirjoissa hän on luonteeltaan hyvin pikkumainen ja itserakas mutta erinomainen lastenhoitaja, joka saa asiat rullaamaan ja järjestää suojateilleen uskomattomia yllätyksiä. Hän on aina laittautunut ja hyvin ylpeä ulkonäöstään, hänellä on kädessä matosta tehty laukku ja papukaijapäinen sateenvarjo. Hänellä on myös siniset silmät sekä hiukset tiukalla nutturalla.

Kahdeksasta Maija Poppas -kirjasta on suomennettu neljä ensimmäistä:

• Maija Poppanen
• Maija Poppanen tulee takaisin
• Maija Poppanen avaa oven
• Maija Poppanen puistossa

Maija Poppas -musikaali sai Suomen-ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 13.8.2009.

Suomennosten vertailua

Seuraavassa näytteessä Maija Poppasen saapuminen ensimmäisestä romaanista kolmen eri suomennoksen mukaan. Henkilönnimet on kussakin suomennoksessa esitetty eri tavoin.

Tuulio	Makkonen	Kapari-Jatta
»Tuossa hän on!» sanoi Mikko äkkiä ja osoitti hahmoa, joka paiskautui lujasti porttia vasten. Anna tirkisteli läpi tihenevän pimeyden.  »Ei se ole isä», sanoi hän. »Se on joku toinen.»  Sitten tuo tuulen paiskaama hahmo nosti säpin, ja lapset saattoivat nähdä, että se oli nainen, joka toisella kädellään piti kiinni hatustaan ja toisessa kantoi matkalaukkua. Katsellessaan Anna ja Mikko näkivät jotakin kummallista tapahtuvan. Heti kun tuo olento oli portin sisäpuolella, tuuli näytti nostavan hänet ilmaan ja viskaavan talon ovelle. Näytti siltä kuin tuuli olisi lennättänyt hänet ensin portille, odottanut, kunnes hän oli avannut sen, ja sitten tupsauttanut hänet ovelle laukkuineen päivineen. Odottavat lapset kuulivat kauhean jysäyksen, ja koko talo tärähti, kun hän laski maihin.  »Voi miten hassua! En elämässäni ole nähnyt mitään tuollaista», sanoi Mikko.  »Mennään katsomaan kuka se on!» sanoi Anna, tarttui Mikon käsivarteen ja veti hänet pois ikkunasta, sitten lastenkamarin läpi ylähalliin. Siitä he aina mainiosti näkivät kaiken, mitä tapahtui alhaalla eteisessä.  Nyt he näkivät äidin tulevan olohuoneesta mukanaan vieras. Anna ja Mikko saattoivat nähdä, että tulijalla oli kiiltävän musta tukka – »aivan kuin hollantilainen puunukke», kuiskasi Anna – ja että hän oli laiha ja että hänellä oli suuret kädet ja jalat ja pienet, mutta aika tarkkaan katselevat sinisilmät.  »Saatte nähdä, että he ovat hyvin kilttejä lapsia», sanoi rouva Pankki.  Mikon kyynärpää tuuppasi kovasti Annan kylkiluihin.	– Tuossa hän on! sanoi Michael äkkiä ja osoitti hahmoa, joka paiskautui lujasti porttia vasten. Jane tirkisteli läpi tihenevän pimeyden.  – Ei se ole isä, hän sanoi. – Se on joku toinen.  Sitten tuo tuulen paiskaama hahmo nosti säpin, ja lapset saattoivat nähdä, että se oli nainen, joka toisella kädellään piti kiinni hatustaan ja toisessa kantoi kankaista laukkua. Katsellessaan Jane ja Michael näkivät jotakin kummallista tapahtuvan. Heti kun tuo olento oli portin sisäpuolella, tuuli näytti nostavan hänet ilmaan ja viskaavan talon ovelle. Näytti siltä kuin tuuli olisi lennättänyt hänet ensin portille, odottanut, kunnes hän oli avannut sen, ja sitten tupsauttanut hänet ovelle laukkuineen päivineen. Odottavat lapset kuulivat kauhean jysäyksen, ja koko talo tärähti, kun hän laski maihin.  – Voi miten hassua! En elämässäni ole nähnyt mitään tuollaista, sanoi Michael.  – Mennään katsomaan kuka se on! sanoi Jane, tarttui Michaelin käsivarteen ja veti hänet pois ikkunasta ja sitten lastenkamarin läpi ylähalliin. Siitä he aina mainiosti näkivät kaiken, mitä tapahtui alhaalla eteisessä.  Nyt he näkivät äidin tulevan olohuoneesta mukanaan vieras. Jane ja Michael saattoivat nähdä, että tulijalla oli kiiltävän musta tukka – »aivan kuin hollantilainen puunukke», kuiskasi Jane – ja että hän oli laiha ja että hänellä oli suuret kädet ja jalat ja pienet, mutta aika tarkkaan katsovat sinisilmät.  – Saatte nähdä, että he ovat hyvin kilttejä lapsia, sanoi rouva Banks.  Michaelin kyynärpää tuuppasi kovasti Janen kylkiluihin.	”Siinä hän on!” Veikko sanoi yhtäkkiä ja osoitti hahmoa, joka takoi porttia. Anja tiiraili pimenevään hämärään.  ”Ei tuo ole isä”, hän sanoi. ”Se on joku muu.”  Silloin hahmo, jota tuuli tuiversi ja taivutti, nosti portin salpaa, ja he näkivät että tulija oli nainen. Hän piteli toisella kädellä hatustaan kiinni ja kantoi toisessa laukkua. Pian Anja ja Veikko näkivät jotain merkillistä. Kun hahmo oli päässyt portista sisään, näytti että tuuli tarttui häneen, nosti ilmaan ja heitti taloa kohti. Aivan kuin tuuli olisi ensin paiskannut hänet portille, sitten odottanut että hän avaa portin ja sen jälkeen nostanut hänet ilmaan ja nakannut laukkuineen kaikkineen etuovelle. Lapset kuulivat hirmuisen pamauksen, ja kun nainen laskeutui maahan, koko talo tärähti.  ”Hassua! En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista”, Veikko sanoi.  ”Mennään katsomaan, kuka se on!” Anja sanoi. Hän otti Veikkoa käsivarresta ja kiskoi pojan pois ikkunasta ja lastenhuoneen poikki porrastasanteelle. Sieltä he näkivät aina hyvin mitä tahansa eteisessä tapahtuikin.  Tällä kertaa he näkivät, miten äiti tuli olohuoneesta vieras perässään. He näkivät, että tulijalla oli kiiltävän mustat hiukset. ”Vähän kuin hollantilainen puunukke”, Anja kuiskasi. He näkivät myös, että tulija oli laiha, että hänen kätensä ja jalkansa olivat isot ja silmänsä pienet, siniset ja tähyileväiset.  ”Saatte nähdä, että lapset ovat erittäin kilttejä”, rouva Lipas sanoi.  Veikko tökkäsi kyynärpäällään Anjaa kylkeen.

Kirjallisuutta

• Bergsten, Staffan: Mary Poppins and Myth. Stockholm: Almqvist & Wiksell, 1978. ISBN 91-22-00127-1.
• Grilli, Giorgia: Myth, Symbol, and Meaning in Mary Poppins: The Governess as Provocateur. (In volo, dietro la porta: Mary Poppins e Pamela Lyndon Travers, 1997.) Translated by Jennifer Varney. Foreword by Neil Gaiman. New York: Routledge, 2007. ISBN 978-0-415-97767-8.
• Kunz, Julia: Intertextuality and Psychology in P. L. Travers’s Mary Poppins Books. ALPH: Approaches to Literary Phantasy, 7. Frankfurt a. M.: Peter Lang, 2014. ISSN 1864-323X. ISBN 978-3-653-64873-5.