Elina Karjalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Karjalainen
Henkilötiedot
Koko nimi Aili Elina Karjalainen
Syntynyt3. kesäkuuta 1927
Viipuri
Kuollut14. elokuuta 2006 (79 vuotta)
Kuopio
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aili Elina Karjalainen (o.s. Saraste, 3. kesäkuuta 1927 Viipuri[1]14. elokuuta 2006 Kuopio) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Uppo-Nallesta kertovista lastenkirjoistaan.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Karjalainen syntyi Viipurissa 3. kesäkuuta 1927 varatuomari Erkki (Erik Reinhold Konstantin) ja Aili Sarasteen perheeseen. Evakkoperhe muutti sodan jälkeen Kuopioon, missä Elina Karjalainen asui opiskeluvuosiinsa asti.

Alkukauhistustensa jälkeen hän tottui Savon murteeseen ja kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta vuonna 1946. Seuraavana vuonna hän muutti veljiensä perässä Helsinkiin opiskelemaan yliopistossa nykyiskansain kirjallisuutta, taidehistoriaa ja psykologiaa. Vuonna 1949 hänet vihittiin avioliittoon pianisti, juristi Pentti Karjalaisen kanssa, ja he muuttivat vuonna 1950 takaisin Kuopioon. Kodin he perustivat Jänneniemeen.

Toimittajana ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Karjalainen ei vienyt opintojaan päätökseen vaan alkoi hoitaa lapsiaan ja hankkia elantoaan toimittajana Savon Sanomissa vuodesta 1955 ja Uuden Suomen aluetoimittajana vuodesta 1959. Itselliseksi toimittajaksi hän siirtyi vuonna 1963 ja vakituiseksi toimittajaksi Suomen Kuvalehteen vuosiksi 1973–1987 (hän kirjoitti lehteen 1962–1989).

Karjalainen aloitti pakinoinnin radiossa vuonna 1963 ja pakinoi myös Kotiliedessä nimimerkillä Papurikko vuosina 1962–1974. Pakinoissa on tunnelmallinen ja lämmin sävy. Papurikon perheessä äiti on luovan työn tekijä ja matkustelee enemmän kuin tavalliset kotiäidit. Tekstien komiikka muodostuu tapahtumista. Kirjoittaja luo jännitettä myös siitä, että perheen toinen poika kuvataan konservatiiviksi ja toinen radikaaliksi. [2]

Elina Karjalaisen äidin kuolema syksyllä 1939 oli sodan syttymisen ja kodin menettämisen ohella kriisi, joka laukaisi Karjalaisessa kirjoittamishalun. Kirjoja syntyi pitkän uran aikana runsaasti, mutta erityisesti Karjalainen tunnetaan lastenkirjoista.

Karjalaisen on arvioitu esiintyvän oppikirjat ja antologiat mukaan lukien 108 teoksessa.[3]

Uppo-Nalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Uppo-Nalle-lastenkirja ilmestyi vuonna 1977 ja sen 21. painos vuonna 2002. Näitä Hannu Tainan kuvittamia kirjoja ilmestyi 22. Kirjasarjan tausta oli satu, jota Karjalainen alkoi kertoa tuttavalapselle, joka joutui olemaan pitkään sairaalassa vuodepotilaana. Elina Karjalainen lupasi lähettää tälle joka päivä sadun osan sisältävän kirjeen, ja nämä lähetykset toimivat Uppo-Nallen hahmon ja tarinan pohjana.

Kirjailija loi vielä diabeteksen vuoksi näkönsä menetettyäänkin lukuisia kirjoja sanelemalla. Karjalainen kuoli 14. elokuuta 2006 sairauteen. Hänet on haudattu puolisoineen Valamon luostarin hautausmaalle Heinävedelle.

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistelmia

Uppo-Nalle-kirjat

Myös äänikirjoja.

Toimittanut

Suomennoksia

Teosten käännöksiä

  • Nälle Blöt, ruotsintaneet Tuula Saraste-Hinnemo ja Torgny Hinnemo, Stockholm 1980 ISBN 91-29-54373-8.
  • Brumle-Bum, norjantanut Sirpa Foyn, Oslo 1985 ISBN 82-05-16408-8.
  • Brumle-Bums vinterpels, norjantanut Nøste Kendzior, Oslo 1988 ISBN 82-05-16773-7.
  • Er gaat niets boven je familie. Alkuteos: Perhe on paras, käännös Fleur van Groen ja Nettie Janssen, Amsterdam 1992 ISSN 0923-6848 numero 7.
  • Medvídek Uto. Alkuteos: Uppo-Nalle, käännös Helena Lehecková, Praha 1997 ISBN 80-00-00500-X.
  • Tarlena, the elf-girl on a journey to Christmas, käännös Aili ja Austin Flint, Helsinki 2003 ISBN 951-0-28642-7.
  • Nalle U-Björn i sagolandet, ruotsinnos Camilla Frostell, Helsinki 2004 ISBN 951-0-28042-9.

Äänikirjoja

Runot

  • Maitorunot Valion maitopurkin kylkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uppo-Nallen kirjoittaja Elina Karjalainen kuollut Helsingin Sanomat. 14.8.2006. Arkistoitu 20.8.2006. Viitattu 8.3.2010.
  2. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 113–114. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
  3. Savon Sanomat 20.8.2006: Väinö Immonen: Tässä ja nyt (s. 15).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raili Malmberg: ”Karjalainen, Elina (1927–2006)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 831–832. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  • Onnellinen Elina. Suomen Kuvalehti 1987:2 s. 26–27.
  • Risto Lindstedt: Elina Karjalainen, kirjailija. Suomen Kuvalehti 1997:22 s. 64–67.
  • Kirsti Manninen: Elina Karjalaisen monta roolia. Helsingin Sanomat 3.1.1987 s. 19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]