Elina Karjalainen
| Elina Karjalainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aili Elina Karjalainen |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1927 Viipuri |
| Kuollut | 14. elokuuta 2006 (79 vuotta) Kuopio |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aili Elina Karjalainen (o.s. Saraste, 3. kesäkuuta 1927 Viipuri[1] – 14. elokuuta 2006 Kuopio) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Uppo-Nallesta kertovista lastenkirjoistaan.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elina Karjalainen syntyi Viipurissa 3. kesäkuuta 1927 varatuomari Erkki (Erik Reinhold Konstantin) ja Aili Sarasteen perheeseen. Evakkoperhe muutti sodan jälkeen Kuopioon, missä Elina Karjalainen asui opiskeluvuosiinsa asti.
Alkukauhistustensa jälkeen hän tottui Savon murteeseen ja kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta vuonna 1946. Seuraavana vuonna hän muutti veljiensä perässä Helsinkiin opiskelemaan yliopistossa nykyiskansain kirjallisuutta, taidehistoriaa ja psykologiaa. Vuonna 1949 hänet vihittiin avioliittoon pianisti, juristi Pentti Karjalaisen kanssa, ja he muuttivat vuonna 1950 takaisin Kuopioon. Kodin he perustivat Jänneniemeen.
Toimittajana ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elina Karjalainen ei vienyt opintojaan päätökseen vaan alkoi hoitaa lapsiaan ja hankkia elantoaan toimittajana Savon Sanomissa vuodesta 1955 ja Uuden Suomen aluetoimittajana vuodesta 1959. Itselliseksi toimittajaksi hän siirtyi vuonna 1963 ja vakituiseksi toimittajaksi Suomen Kuvalehteen vuosiksi 1973–1987 (hän kirjoitti lehteen 1962–1989).
Karjalainen aloitti pakinoinnin radiossa vuonna 1963 ja pakinoi myös Kotiliedessä nimimerkillä Papurikko vuosina 1962–1974. Pakinoissa on tunnelmallinen ja lämmin sävy. Papurikon perheessä äiti on luovan työn tekijä ja matkustelee enemmän kuin tavalliset kotiäidit. Tekstien komiikka muodostuu tapahtumista. Kirjoittaja luo jännitettä myös siitä, että perheen toinen poika kuvataan konservatiiviksi ja toinen radikaaliksi. [2]
Elina Karjalaisen äidin kuolema syksyllä 1939 oli sodan syttymisen ja kodin menettämisen ohella kriisi, joka laukaisi Karjalaisessa kirjoittamishalun. Kirjoja syntyi pitkän uran aikana runsaasti, mutta erityisesti Karjalainen tunnetaan lastenkirjoista.
Karjalaisen on arvioitu esiintyvän oppikirjat ja antologiat mukaan lukien 108 teoksessa.[3]
Uppo-Nalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen Uppo-Nalle-lastenkirja ilmestyi vuonna 1977 ja sen 21. painos vuonna 2002. Näitä Hannu Tainan kuvittamia kirjoja ilmestyi 22. Kirjasarjan tausta oli satu, jota Karjalainen alkoi kertoa tuttavalapselle, joka joutui olemaan pitkään sairaalassa vuodepotilaana. Elina Karjalainen lupasi lähettää tälle joka päivä sadun osan sisältävän kirjeen, ja nämä lähetykset toimivat Uppo-Nallen hahmon ja tarinan pohjana.
Kirjailija loi vielä diabeteksen vuoksi näkönsä menetettyäänkin lukuisia kirjoja sanelemalla. Karjalainen kuoli 14. elokuuta 2006 sairauteen. Hänet on haudattu puolisoineen Valamon luostarin hautausmaalle Heinävedelle.
Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1972
- Suomen aikakauslehdentoimittajien liiton palkinto 1979
- Suomen sanomalehtimiesten liiton Sananvapauden miekka 1980
- Suomen Valkoisen Ruusun mitali 1982
- WSOY:n tunnustuspalkinto 1983 ja 1997
- Aikakauslehtien liiton tunnustuspalkinto 1985
- Valtion nuorisokirjallisuuspalkinto 1986
- Savonia-palkinto 1987
- Kirkon kirjallisuuspalkinto 1990
- Pro Finlandia -mitali 1997
- Tirlittan-palkinto 2001
- Kirjapöllö-palkinto 2001
- Kuopio-mitali 2002
- Lastenkulttuurin valtionpalkinto 2004
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arkkipiispa Paavali, legenda jo eläessään, 1973 ISBN 951-0-06002-X.
- Ihmisen ääni, 1976 ISBN 951-0-07845-X.
- Itäsuomalaisen lapsen päivä, 1979 ISBN 951-99203-2-3.
- Perhe on paras. Papurikon pakinoita, 1980 ISBN 951-0-09465-X.
- Sapotillit eli Meidän pojat ja taikuri Tillin tytöt, 1979 ISBN 951-0-09483-8.
- Kaukometsä, 1984 ISBN 951-0-12727-2.
- Teemu, karvainen kaveri. Laulavan Lintukoiran toinen elämä, 1985 ISBN 951-0-13260-8.
- Taivastelija, 1986 ISBN 951-657-184-0.
- Tärisevä enkeli ja muita juttuja, 1986 ISBN 951-0-13917-3.
- Murha c-mollissa, episodi erään varatuomarin elämästä, 1988 ISBN 951-0-14801-6.
- Ukki ja mummi, 1988 ISBN 951-0-15097-5.
- Hyvä Suomi. Aapelin lukemisto 1: kevät, 1989 ISBN 951-0-15937-9.
- Koirapostia, 1989 ISBN 951-0-15269-2; äänikirja 1990 ISBN 951-0-97012-3.
- Kuulolla, pakinoita, 1989 ISBN 951-0-15838-0.
- Ollos iäti muistettu, arkkipiispamme Paavali (yhdessä piispa Ambrosiuksen ja Heidi Vaaliston kanssa), 1989 ISBN 951-0-16012-1.
- Hyvä Suomi. Aapelin lukemisto 2: syksy, (yhdessä muiden kanssa) 1990 ISBN 951-0-16218-3.
- Elämän sirkus, (yhdessä muiden kanssa) 1991 ISBN 951-9458-19-0.
- Elämänpuu, rakkauden puu: ihmisille, joiden lähellä on lapsi, 1991 ISBN 951-0-17152-2.
- Ensiaapinen (yhdessä Maijaliisa Dieckmannin kanssa), 1991 ISBN 951-0-17139-5.
- Reppurin tarinoita, 1993 ISBN 951-0-18617-1.
- Harmittava takaisku. Erään potilaan tarina, (yhdessä Matti A.K. Mattilan kanssa) 1995 ISBN 951-0-19528-6.
- Utjärven uljaat naiset, 2002 ISBN 951-0-27303-1.
- Pikkupapin tarinoita, 2003 ISBN 952-9630-15-8.
- Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun, 2003 ISBN 951-0-28128-X.
Muistelmia
- Kaipauksen ja kiitoksen kirja, [kirja Elina ja Pentti Karjalaisen 47 yhteisestä vuodesta] 1998 ISBN 951-0-22433-2.
- Isän tyttö. Lapsuuden muistelmia, 1999 ISBN 951-0-23763-9.
- Villit vuodet. Muistelmia toimittajavuosilta, 2000 ISBN 951-0-24699-9.
- Koskesta suvantoon. Muistelmia vanhenemisen vuosilta, 2001 ISBN 951-0-26150-5.
Uppo-Nalle-kirjat
Myös äänikirjoja.
Toimittanut
- Joan Arnkil-Campbell: Ei murheella vaan ilolla, 1972 ISBN 951-0-00623-8.
- Joonas Kokkonen: Joonas Kokkonen. Näköaloja luovuuteen ja ihmisyyteen, 1981 ISBN 951-0-10844-8.
- Muistatko Vaittisen? Toimittaja Kari Vaittisen muistojulkaisu, 1984 ISBN 951-657-138-7.
- Pieniä sanoja sinulle jota ajattelen joulun alla, 1990 ISBN 951-1-11566-9.
- Vanhan Valamon hiljaisuuden kuvat, 1990 ISBN 951-0-16568-9.
Suomennoksia
- Achim Bröger: Putte ja puhelin, 1985 ISBN 951-657-159-X.
- Fulvio Testa: Suopea susi, 1986 ISBN 951-657-168-9.
- Hiawyn Oram: Hanna ja huolinkainen, 1986 ISBN 951-657-170-0.
- Jeanne Willis: Kaksi kamalaa, 1986 ISBN 951-657-174-3.
- Violet Easton: Yösoitto, 1986 ISBN 951-657-188-3.
- Chris Riddel: Linnun uudet kengät, 1987 ISBN 951-657-179-4.
- Jacob Grimm: Toivomuspöytä, 1989 ISBN 951-657-262-6.
Teosten käännöksiä
- Nälle Blöt, ruotsintaneet Tuula Saraste-Hinnemo ja Torgny Hinnemo, Stockholm 1980 ISBN 91-29-54373-8.
- Brumle-Bum, norjantanut Sirpa Foyn, Oslo 1985 ISBN 82-05-16408-8.
- Brumle-Bums vinterpels, norjantanut Nøste Kendzior, Oslo 1988 ISBN 82-05-16773-7.
- Er gaat niets boven je familie. Alkuteos: Perhe on paras, käännös Fleur van Groen ja Nettie Janssen, Amsterdam 1992 ISSN 0923-6848 numero 7.
- Medvídek Uto. Alkuteos: Uppo-Nalle, käännös Helena Lehecková, Praha 1997 ISBN 80-00-00500-X.
- Tarlena, the elf-girl on a journey to Christmas, käännös Aili ja Austin Flint, Helsinki 2003 ISBN 951-0-28642-7.
- Nalle U-Björn i sagolandet, ruotsinnos Camilla Frostell, Helsinki 2004 ISBN 951-0-28042-9.
Äänikirjoja
- Teemu, karvainen kaveri, 1993 ISBN 951-0-17739-3.
- Isän tyttö, 1999 ISBN 951-0-23757-4.
- Laulava Lintukoira ja Reetan rieha, 2000 ISBN 951-0-25027-9.
- Villit vuodet, 2000 ISBN 951-0-25046-5.
- Koskesta suvantoon, 2001 ISBN 951-0-26231-5.
Runot
- Maitorunot Valion maitopurkin kylkeen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Uppo-Nallen kirjoittaja Elina Karjalainen kuollut Helsingin Sanomat. 14.8.2006. Arkistoitu 20.8.2006. Viitattu 8.3.2010.
- ↑ Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 113–114. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
- ↑ Savon Sanomat 20.8.2006: Väinö Immonen: Tässä ja nyt (s. 15).
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raili Malmberg: ”Karjalainen, Elina (1927–2006)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 831–832. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- Onnellinen Elina. Suomen Kuvalehti 1987:2 s. 26–27.
- Risto Lindstedt: Elina Karjalainen, kirjailija. Suomen Kuvalehti 1997:22 s. 64–67.
- Kirsti Manninen: Elina Karjalaisen monta roolia. Helsingin Sanomat 3.1.1987 s. 19.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elina Karjalaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- https://web.archive.org/web/20060813205548/http://www.viikkosavo.fi/pdf/200429/11VISA141200.pdf [kuvitettu lehtiartikkeli]
- Elina Karjalainen WSOY:n kirjailijagalleriassa
| ||||||||||||||||||
