El Dorado
Sivulta puuttuu El Dorado eli Eldorado on Etelä-Amerikan viidakoissa sijaitseva tarujen kultakaupunki. Alkujaan El Dorado (espanjaa, suomeksi ”kultainen”) tarkoitti kultapölyn peitossa kulkevaa kuningasta tai johtajaa. Kertomukset kultakaupungista ja kultaisesta miehestä sekoittuivat toisiinsa. Espanjalaiset retkikunnat lähtivät etsimään El Doradoa Amazonin sademetsästä vuonna 1541. El Doradon etsimistä on kuvattu taiteessa ja viihteessä useita kertoja.[1]
Huhut El Doradosta alkoivat, kun espanjalaiset löysivät nykyisen Kolumbian vuorilta Bogotán seuduilta intiaanien perustaman Muiscan heimoliiton. Muiscan ylipäällikkö tai kuningas kylpi virkaanastujaisseremonioissa jauhetussa kullassa ja ui sen jälkeen Guatavitajärvessä. Monet espanjalaiset konkistadorit etsivät El Doradoa 1500-luvun alussa turhaan, mm. nykyisestä Kolumbiasta ja Amazonjoen erään pohjoisen sivuhaaran varrelta nykyisen Venezuelan rajalta. Tunnetuin näistä on Gonzalo Pizarron ja Francisco de Orellanan koettelemuksia täynnä ollut retki Andien yli ja purjehdus Amazon-joella. Monet retkikunnan jäsenistä kuolivat matkalla nälkään ja sairauksiin.
Guatavitajärvestä on myös etsitty aarretta, ja kultaa on joskus siellä jonkin verran löydettykin.
Sisällysluettelo |
Kultaisen miehen rituaali [muokkaa]
Myytti El Doradosta, ”kultamiehestä” joka kylpee kultapölyssä, syntyi 1530-luvulla, kun espanjalainen konkistadori Gonzalo Jiménez de Quesada löysi 1537 Muiscan päällikkökuntien liiton, joka oli perustettu suojaksi naapuriheimoja vastaan.
Muiscan uuden kuninkaan piti osallistua monenlaisiin rituaaleihin, kuten kylpeä kultapölyssä. Muiscojen heimoliitto sijaitsi suunnilleen nykyisen Bogotán kaupungin seuduilla. Espanjalaiset valtasivat muiscojen alueen vuoteen 1542 mennessä.
Muiscojen Guatavitajärvellä toimitettavassa uuden kuninkaan tunnustamisseremoniassa heimon uusi hallitsija vietiin Guatavijärvelle ja riisuttiin alastomaksi. Tämän jälkeen hänet voideltiin pihkalla tai muulla tahmealla aineella ja päälle ripoteltiin kultajauhetta. Kullatun kuninkaan jalkojen juureen tuotiin kasa kultakoristeita ja jalokiviä, jotka tämä uhrasi jumalille heittämällä aarteet järveen.
Ensimmäisen kerran järven aarteita yritettiin etsiä vuonna 1545, kun bogotálainen kauppias Antonio de Sepulveda ryhtyi kuivattamaan järveä. Hän kaivoi intiaanien avulla vieläkin näkyvän uran 1580-luvulla. Töiden aikana tapahtui onnettomuus, kun virtaava vesi laski järven pintaa 20 metriä ennen kuin uoma luhistui jättäen alle monta intiaania. Kultaa löytyi, mutta onnettomuuden takia yrityksestä luovuttiin. Löydetty aarre käsitti kultaisen ritarihaarniskan, kullalla koristellun sauvan ja suuren smaragdin. Löydöt lähetettiin Espanjan kuninkaalle Filip II:lle.
Saksalainen luonnontutkija Alexander von Humboldt arvioi vuonna 1810 järveen kerääntyneen kullan arvoa ja päätyi summaan joka nykydollareissa olisi yli 300 miljoonaa dollaria.
Kultainen kaupunki [muokkaa]
Konkistadorien aikaan levisi tarina kultaisesta miehestä ja hänen kultaisesta kaupungistaan Manoasta. Manoa ja El Dorado samastuivat. Se sijoitettiin kartoittamattomaan Amazonin sademetsään, mistä monet sitä yrittivät etsiä. Amazonin viidakkoon tunkeutuvia matkalaisia uhkasivat monet vaarat: vihamieliset intiaanit, loiseläinten tartuttaman kuumetaudit ja ruokatarvikkeuden loppuminen.
Kuuluisimpia epäonnistuneita El Doradon etsintäretkiä oli Gonzalo Pizarron ja Francisco de Orellanan retki Quitosta Andien yli itään viidakkoon. Monet retkikunnan jäsenistä kuolivat nälkään, sairauksiin ja intiaanien hyökkäyksiin. Lopulta espanjalaiset tekivät aluksia, joilla purjehtivat Amazon-jokea alas. Tämä retki johti Amazon-virran löytymiseen. Suunnilleen samanlaisen retken kuin Orellana teki myös Pedro de Ursúa parikymmentä vuotta myöhemmin.
Muita tunnettuja El Doradoa etsineitä ovat Diego de Ordaz, Philipp von Hutten (1541–1545) sekä Gonzalo Jiménez de Quesada, ”El Doradon kuvernööri”, joka lähti Bogotásta 1569. Myöhemmin kultaista kaupunkia etsi Sir Walter Raleigh vuonna 1595 mm. Etelä-Venezuelasta Parimasta.
El Dorado taiteessa [muokkaa]
Werner Herzog ohjasi 1972 elokuvan Aguirre – Jumalan viha, joka kuvaa konkistadoreja, kullanhimoa ja hulluutta.[1]
Electric Light Orchestra levytti 1970-luvulla albumin Eldorado ja samannimisen kappaleen, jotka molemmat lukeutuvat yhtyeen tunnetuimpiin.
Saksalainen Goombay Dance Band levytti vuonna 1980 kappaleen nimeltä Eldorado, jossa mainitaan mm. Meksikon valloittaminen ja kullan varastaminen intiaaneilta. Kappaleen suomenkielisen version teki Kari Vepsä ja suomenkielisen tekstin teki Raul Reiman.
Iron Maiden sävelsi vuonna 2010 kappaleen nimeltä El Dorado, joka on yhtyeen 15. albumilla The Final Frontier. Kappaleen sai ladata ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta.
Sarjakuvataiteilija Carl Barks kuvasi kullatun miehen vuonna 1952 ilmestyneessä Aku Ankka -tarinassa The Gilded Man.[1] Don Rosa on tehnyt kultakaupungista Roope Ankka -seikkailun nimeltä El Doradon viimeinen valtias (The Last Lord of El Dorado).[2]
Lähteet [muokkaa]
- Don Rosan kootut – Osa 7. Helsinki: Sanoma Magazines Finland, 2012. ISBN 978-951-32-3290-0.
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- BBC News - El Dorado: The truth behind the myth (englanniksi)
