Dorothy Lamour
| Dorothy Lamour | |
|---|---|
 Dorothy Lamour elokuvassa Kaksi iloista merimiestä Balissa (1952) |
|
| Syntymäaika | 10. joulukuuta 1914 |
| Syntymäpaikka | New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat |
| Aktiivisena | 1933 – 1994 |
| Kuolinaika | 22. syyskuuta 1996 (81 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Oikea nimi | Mary Leta Dorothy Slaton |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Herbie Kay (1935–1939) William Ross Howard III (1943–1978) kaksi lasta |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Dorothy Lamour (oik. Mary Leta Dorothy Slaton; s. 10. joulukuuta 1914 New Orleans, Louisiana – k. 22. syyskuuta 1996 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on ehkä parhaiten muistettu seitsemästä Road to.. ("Kaksi iloista merimiestä ...") komediaelokuvan sarjasta yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa. Elokuvat olivat sekoitus seikkailua, komediaa, romanssia ja musiikkia.
Sisällysluettelo |
Varhainen elämä [muokkaa]
Lamour syntyi Mary Leta Dorothy Slatonina New Orleansissa, Louisianassa tarjoilijoina työskentelevien Carmen Louisen ja John Watson Slatonin perheeseen.[1] Lamourilla oli Louisianan ranskankieliset, espanjalaiset ja irlantilaiset sukujuuret.[2] Hänen vanhempiensa avioliitto kesti vain muutaman vuoden äidin mennessä Clarence Lambourin kanssa uudestaan naimisiin. Myös tuo avioliitto päättyi eroon Dorothyn ollessa teini-ikäinen. Perheen taloudellinen tilanne oli niin huono, että Dorothy väärensi 15-vuotiaana nimensä asiakirjaan, joka salli hänen lopettaa koulunkäynnin. Myöhemmin hän kävi kuitenkin sihteerikoulua, mikä ei vaatinut High Schoolin päästötodistusta. Hän piti itseään erinomaisena konekirjoittajana ja yleensä kirjoitti itse omat kirjeensä koneella, jopa vaurastuttuaan.
Lamourin voitettua vuoden 1931 Miss New Orleans -kauneuskilpailun hän muutti äitinsä kanssa Chicagoon, missä hän ansaitsi 17 dollaria viikossa hissinkuljettajana Marshall Fieldin tavaratalossa State Streetillä. Lamourilla ei ollut laulajan koulutusta, mutta ystävä taivutteli häntä hakemaan naislaulajan työtä Herbie Kayllä, orkesterinjohtajalla jolla oli valtakunnallinen radioshow nimeltä "The Yeast Foamers", ilmeisesti sen vuoksi, että show'n sponsori oli Fleischmann's Yeast.
Lamour lähti Kayn ryhmästä ja muutti Manhattanille, missä suosittu laulaja Rudy Vallee auttoi häntä saamaan työtä laulajana suositussa yökerhossa El Moroccossa. Hän työskenteli myöhemmin 1 Fifth Avenuella kabareessa, missä hän tapasi Hollywood-studion johtajan Louis B. Mayerin. Mayer järjesti Lamourille koe-esiintymisen, minkä johdosta hän sai sopimuksen Paramountin kanssa vuonna 1935. Lamour otti ranskan kielellä rakkautta tarkoittavan taitelijanimensä käyttöön isäpuolen sukunimen Lambour mukaan ihailijoidensa kehotuksensä.
Vuonna 1935 Lamourilla oli oma viikottainen 15-minuuttinen musiikkiohjelma NBC Radiossa. Hän myös lauloi suositussa Rudy Vallee radioshowssa. Lamour oli tavannut FBIn johtajan J. Edgar Hooverin jo varhain urallaan. He pysyivät ystävinä Hooverin kuolemaan asti, eikä Lamour myöhemmin kiistänyt heillä olleen myös suhteen Lamourin erottua puolisostaan Kaysta.
Ura [muokkaa]
Lamourin ensiesiintyminen elokuvissa oli tapahtunut vuonna 1933 musikaalissa "Footlight Parade" yhtenä kuorotytöistä. Vuonna 1936 Lamour muutti Hollywoodin ja alkoi esiintymään säännöllisesti Paramount Picturesin elokuvissa. Ensiesiintyminen näyttelijänä elokuvissa Ulahin roolissa (eräänlainen naispuolinen Tarzan) elokuvassa "The Jungle Princess" (1936, ensiesitys Suomessa nimellä Viidakkotyttö, 1937) teki hänestä tähden. Hän piti elokuvassa sarongia, mistä tuli hänen tavaramerkkinsä. Vaikka Lamour saavutti alussa mainetta seksisymbolina, niin hän oli myös lahjakas komedia- ja draamanäyttelijä. Hän kuului suosituimpien näyttelijöiden joukkoon vuodesta 1936 vuoteen 1952. Hän esiintyi musikaaleissa ja esitti useita lauluja elokuvissaan.
Lamour esiintyi "Road to..." komediaelokuvasarjassa yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa 1940- ja 1950-luvuilla. Sarja oli hyvin suosittu ja tuottoisa 1940-luvulla. Sarja päättyi elokuvaan "Road to Bali" (Kaksi iloista merimiestä Balissa) vuonna 1952, minkä jälkeen Lamourin ura kääntyi laskuun Hopen ja Crosbyn uran jatkuessa.
Toisen maailmansodan aikana Lamour oli suosittu pinup-tyttö. Hän markkinoi myös valtion sotaobligaatioita menestyksekkäästi.
1950-luvulla Lamour työskenteli elokuvauransa käännyttyä yökerhoesiintyjänä ja myöhemmin myös teatterikiertueilla. Lamour julkaisi omaelämäkerran "My Side of the Road" vuonna 1980. Hän esiintyi 1980-luvulla myös televisiosarjoissa kuten Murhasta tuli totta.
Lamour kuoli kotonaan North Hollywoodissa, Kaliforniassa 81-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hänet on haudattu Forest Lawn Memorial Parkiin Hollywood Hillsille katolisten hautajaisten jälkeen.
Elokuvat [muokkaa]
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi |
| 1936 | Viidakkotyttö | The Jungle Princess |
| 1937 | Kultainen unelma | High, Wide and Handsome |
| 1937 | Hirmumyrsky | The Hurricane |
| 1938 | Vaarallisilla vesillä | Spawn of the North |
| 1939 | Vaarallisia rajoja | Disputed Passage |
| 1939 | Man About Town | Man About Town |
| 1939 | Joen kuningatar | St. Louis Blues |
| 1940 | Kaksi iloista merimiestä | Road to Singapore |
| 1941 | 2 iloista merimiestä Afrikassa | Road to Zanzibar |
| 1942 | Viidakkotytön paluu | Beyond the Blue Horizon |
| 1942 | Kaksi iloista merimiestä Marokossa | Road to Morocco |
| 1942 | Me vakoilijat | They Got Me Covered |
| 1943 | Dixie | Dixie |
| 1945 | Naamiaiset Meksikossa | Masquerade in Mexico |
| 1945 | Toisen miehen vaimo | A Medal for Benny |
| 1945 | 2 iloista merimiestä Alaskassa | Road to Utopia |
| 1947 | Meidän iloinen joukko | A Miracle Can Happen |
| 1948 | Tyttö New Yorkista | The Girl from Manhattan |
| 1948 | 2 iloista merimiestä Riossa | Road to Rio |
| 1949 | The Lucky Stiff | The Lucky Stiff |
| 1952 | Suuri maailmansirkus | The Greatest Show on Earth |
| 1952 | Kaksi iloista merimiestä Balissa | Road to Bali |
| 1961 | Lentäjinä vastoin tahtoaan | The Road to Hong Kong |
| 1987 | Creepshow 2 | Creepshow 2 |
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Dorothy Lamour: 1914-1996 By RICHARD SEVERO
- ↑ Mary Leta Dorothy Slaton Google Book search
