Dobrudzha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dobrogea.
  Pohjois-Dobrogea
  Etelä-Dobrudža

Dobrudzha[1] (bulg. Добруджа, Dobrudža, turk. Dobruca) on maantieteellinen ja historiallinen alue Tonavan alajuoksun ja Mustanmeren välillä. Pohjois-Dobrudzha kuuluu Romanialle ja Etelä-Dobrudža (Южна Добруджа) Bulgarialle. Hallinnollisesti Dobrudzha luetaan kuuluvaksi Romaniasta Constanțan ja Tulcean piirikunnat (județ) sekä Bulgariasta Dobritšin ja Silistran alueet (Област; oblasti).

Lukuun ottamatta Tonavan suistoa, alue on kukkulaista ja sen korkeus merenpinnasta on 200–300 metriä. Korkein kohta on Țuțuiatu, 467 m. Tärkein kaupunki on Romanian Constanța.

Historia

Alue joutui Osmanien valtakunnalle 1491. Turkkilaisvallan aikana alueelle asutettiin turkkilaisia, arabeja ja tataareita. Turkkilaiset asuttivat alueella myös kasakoita ja Krimin sodan aikana alueelle asettui suuri joukko karkotettuja tataareja. Itävallasta alueelle tuli ruteeneja ja tšerkessejä Venäjän valloittaessa Kaukasian. Bessarabian saksalaiset perustivat sinne myös siirtokuntiaan.

Vuonna 1878 Romania sai Pohjois-Dobrogean korvaukseksi Venäjän saamasta Etelä-Bessarabiasta, ja uusi Bulgarian valtio pienemmän osan. Toisen Balkanin sodan jälkeen Bulgaria menetti alueensa Romanialle. Romanian liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan Ranskan ja Venäjän puolella keskusvallat antoivat Etelä-Dobrudžan ja Pohjois-Dobrogean eteläosan Bulgarialle, joka menetti sen taas maailmansodan jälkeen. Toisen maailmansodan alussa Bulgaria sai akselivalloilta takaisin Etelä-Dobrudžan Craiovan sopimuksella 1940. Vuoden 1940 rajat vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947.

Viitteet

  1. Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 36. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7. suomi