Clostridium difficile
| Clostridium difficile | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| C. difficile rykelmiä veressä agar-alustalla | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Clostridium difficile (Hall & O'Toole, 1935) Prévot, 1938 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Clostridium difficile (CDF) on Gram-positiivinen, sauvanmuotoinen anaerobinen bakteeri. Se voi aiheuttaa muun muassa ohut- ja paksusuolen tulehdusta, jos suoliston normaalifloora tuhoutuu antibioottikuurin yhteydessä. Oireena voi olla vaikeahoitoinen, huonokuntoisilla kuolemaan johtava veriripuli. Kuolleisuus on 10–12 prosenttia.[1]
Bakteeri leviää erityisesti sairaaloissa. Se leviää kosketustartuntana, joten muun muassa tiukennettu käsihygienia voi jarruttaa epidemian leviämistä. Käsihuuhteet eivät tehoa siihen, vaan kädet on pestävä saippualla ja vedellä.[2] Jälkiseurauksena taudista voi olla suoliston vaurioituminen ja reuma.[1] Taudin vakavin muoto on pseudomembranoottinen enterokoliitti, jossa suolistossa on katteisia, tulehtuneita alueita. Vaikeammissa tapauksissa hoitona käytetään lähinnä suun kautta metronidatsolia[2] ja toissijaisesti vankomysiinia, muita hoitovaihtoehtoja ovat ulosteensiirto[1] tai henkeä uhkaavassa tilassa jopa paksusuolen poisto leikkauksella[2].
C. difficile on sukua botulismia aiheuttavalle Clostridium botulinum -bakteerille. Antibiootit eivät tehoa siihen.[1] Bakteeri muodostaa itiöitä, joista osa tuottaa ripulin aiheuttavia toksiineja. Entistä vaikeampaa tautimuotoa aiheuttava uusi C. difficile -kanta (PCR ribotyyppi 027) tuottaa entisiin verrattuna moninkertaisen määrän toksiineja ja on vastustuskykyinen kinoliryhmän mikrobilääkkeille.[2]
Bakteeria on tavattu kahdeksassa sairaanhoitopiirissä: HUS, Varsinais-Suomi, Kymenlaakso, Satakunta, Etelä-Karjala, Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Keski-Pohjanmaa. Tapauksia ilmoitetaan vuosittain noin 6 000.[1]
Sivulta puuttuu