Mikrobilääke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkki mikrobilääkkeestä: influenssalääke oseltamiviiri

Mikrobilääkkeet (antimikrobiset lääkkeet) ovat lääkkeitä, joilla voidaan hoitaa mikrobien aiheuttamia infektioita. Ne tuhoavat mikrobeja tai estävät niiden kasvua ja lisääntymistä.

Yleensä antibiootti-sanalla tarkoitetaan sellaisia antimikrobisia lääkeaineita, jotka ovat peräisin luonnon mikrobeista (esimerkiksi homesienen tuottama penisilliini, joka tappaa bakteereita). Kemoterapia-aineiksi kutsutaan tieteellisessä kielenkäytössä antibiootteja sekä niitä antimikrobisia lääkeaineita, jotka on kehitetty synteettisesti. Koska joitain perinteisesti antibiooteiksi kutsuttuja antimikrobisia lääkeaineita valmistetaan nykyisin synteettisesti, käsitteissä on häilyvyyttä. Kemoterapia-aine-nimitys on sikäli harhaanjohtava, että kemoterapia tarkoittaa monenlaisten tautien hoitamista lääkeainein eikä ainoastaan mikrobilääkkeiden käyttöä infektiotauteihin. [1]

Mikrobilääkkeitä voidaan käyttää mikrobien aiheuttamien infektioiden hoitoon, koska ne ovat isäntäeliölle suhteellisen harmittomia. On olemassa erilaisia mikrobilääkkeitä, joista kukin tehoaa bakteereita, viruksia, sieniä tai loisia vastaan. Antibiootit ovat pieniä molekyylejä (paino alle 2 000 daltonia) eivätkä ne ole entsyymejä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin antibiooteilla tarkoitettiin mikro-organismien tuottamia yhdisteitä, jotka vahingoittivat toisia mikro-organismeja. Louis Pasteur havaitsi sellaisten olemassa­olon jo vuonna 1887, mutta pitkään aikaan niitä ei voitu käyttää lääke­aineina, koska kaikki tunnetut anti­biootit olivat vaarallisia myös ihmisille.[2]

Ensimmäinen lääkinnällistä käyttöä saanut anti­biootti oli penisilliini. Vuonna 1928 Alexander Fleming havaitsi, että Penicillium notatum -nimisen homesieni tuotti ainetta, joka erityisen tehokkaasti tappoi stafylo­kokkeja. Kuitenkin vasta vuonna 1939 Howard Florey ja Ernst Boris Chain onnistuivat eristämään tämän aineen, penisilliinin puhtaana, ja vuoteen 1941 mennessä sitä oli saatu valmistetuksi riittävästi, jotta sen ominaisuuksia voitiin tarkemmin tutkia. Tämän jälkeen sitä ryhdyttiin valmistamaan yhdys­valtalaisissa lääke­tehtaissa, ja toisen maailman­sodan loppu­vaiheessa sitä jo käytettiin liittoutuneiden haavoittuneiden sotilaiden hoitoon.[2]

Ensimmäinen merkittävä synteettinen kemoterapia-aine oli vuonna 1909 keksitty arsfenamiini, jolla hoidettiin kuppaa.[1]


Mikrobilääkkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrobilääkkeitä on anatomis-terapeuttis-kemiallisen lääkeluokituksen ryhmissä J ja P.

Bakteerilääkkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antibiootteja:

Synteettisiä bakteerilääkkeitä:[3][4]

Viruslääkkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Martti Vaara ja Pentti Huovinen: Mikrobilääkkeet TherapiaFennica.fi. Viitattu 9.11.2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koulu & Tuomisto (toim.): ”Yleistä mikrobilääkkeistä”, Farmakologia ja toksikologia, s. 789. 6. painos. Medicina, 2001. ISBN 951-97316-1-X. Luku verkossa (PDF).
  2. a b John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 378-379. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  3. Yoneyama, Hiroshi ja Katsumata, Ryoichi: Antibiotic Resistance in Bacteria and Its Future for Novel Antibiotic Development. Bioscience, Biotechnology, and Biochemistry, 2006, 70. vsk, nro 5, s. 1060–1075. Japan Society for Bioscience, Biotechnology, and Agrochemistry.
  4. Vaara, Martti: Kehitteillä olevat bakteerilääkkeet. Duodecim, 2007, 123. vsk, s. 795–804. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.