Mikrobilääke
Mikrobilääkkeet (antimikrobiset lääkkeet) ovat lääkkeitä, joilla voidaan hoitaa mikrobien aiheuttamia infektioita. Ne tuhoavat mikrobeja tai estävät niiden kasvua ja lisääntymistä.
Yleensä antibiootti-sanalla tarkoitetaan sellaisia antimikrobisia lääkeaineita, jotka ovat peräisin luonnon mikrobeista (esimerkiksi homesienen tuottama penisilliini, joka tappaa bakteereita). Kemoterapia-aineiksi kutsutaan tieteellisessä kielenkäytössä antibiootteja sekä niitä antimikrobisia lääkeaineita, jotka on kehitetty synteettisesti. Koska joitain perinteisesti antibiooteiksi kutsuttuja antimikrobisia lääkeaineita valmistetaan nykyisin synteettisesti, käsitteissä on häilyvyyttä. Kemoterapia-aine-nimitys on sikäli harhaanjohtava, että kemoterapia tarkoittaa monenlaisten tautien hoitamista lääkeainein eikä ainoastaan mikrobilääkkeiden käyttöä infektiotauteihin. [1]
Mikrobilääkkeitä voidaan käyttää mikrobien aiheuttamien infektioiden hoitoon, koska ne ovat isäntäeliölle suhteellisen harmittomia. On olemassa erilaisia mikrobilääkkeitä, joista kukin tehoaa bakteereita, viruksia, sieniä tai loisia vastaan. Antibiootit ovat pieniä molekyylejä (paino alle 2 000 daltonia) eivätkä ne ole entsyymejä.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Alun perin antibiooteilla tarkoitettiin mikro-organismien tuottamia yhdisteitä, jotka vahingoittivat toisia mikro-organismeja. Louis Pasteur havaitsi sellaisten olemassaolon jo vuonna 1887, mutta pitkään aikaan niitä ei voitu käyttää lääkeaineina, koska kaikki tunnetut antibiootit olivat vaarallisia myös ihmisille.[2]
Ensimmäinen lääkinnällistä käyttöä saanut antibiootti oli penisilliini. Vuonna 1928 Alexander Fleming havaitsi, että Penicillium notatum -nimisen homesieni tuotti ainetta, joka erityisen tehokkaasti tappoi stafylokokkeja. Kuitenkin vasta vuonna 1939 Howard Florey ja Ernst Boris Chain onnistuivat eristämään tämän aineen, penisilliinin puhtaana, ja vuoteen 1941 mennessä sitä oli saatu valmistetuksi riittävästi, jotta sen ominaisuuksia voitiin tarkemmin tutkia. Tämän jälkeen sitä ryhdyttiin valmistamaan yhdysvaltalaisissa lääketehtaissa, ja toisen maailmansodan loppuvaiheessa sitä jo käytettiin liittoutuneiden haavoittuneiden sotilaiden hoitoon.[2]
Ensimmäinen merkittävä synteettinen kemoterapia-aine oli vuonna 1909 keksitty arsfenamiini, jolla hoidettiin kuppaa.[1]
 |
Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Mikrobilääkkeitä [muokkaa]
Mikrobilääkkeitä on anatomis-terapeuttis-kemiallisen lääkeluokituksen ryhmissä J ja P.
Bakteerilääkkeitä [muokkaa]
Antibiootteja:
- beetalaktaamit
- MLS-ryhmä
- nitroimidatsolit
- tetrasykliinit
- trimetopriimi
- aminoglykosidit
- glykopeptidit
- muita
Synteettisiä bakteerilääkkeitä:[3][4]
Viruslääkkeitä [muokkaa]
|
|
Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Lähteet [muokkaa]
- Martti Vaara ja Pentti Huovinen: Mikrobilääkkeet TherapiaFennica.fi. Viitattu 9.11.2010.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Koulu & Tuomisto (toim.): ”Yleistä mikrobilääkkeistä”, Farmakologia ja toksikologia, s. 789. 6. painos. Medicina, 2001. ISBN 951-97316-1-X. Luku verkossa (PDF).
- ↑ a b John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 378-379. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
- ↑ Yoneyama, Hiroshi ja Katsumata, Ryoichi: Antibiotic Resistance in Bacteria and Its Future for Novel Antibiotic Development. Bioscience, Biotechnology, and Biochemistry, 2006, 70. vsk, nro 5, s. 1060–1075. Japan Society for Bioscience, Biotechnology, and Agrochemistry.
- ↑ Vaara, Martti: Kehitteillä olevat bakteerilääkkeet. Duodecim, 2007, 123. vsk, s. 795–804. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
