Famsikloviiri
| |
Famsikloviiri
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [2-(asetyloksimetyyli)-4-(2-aminopurin-9-yyli)butyyli]asetaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C14H19N5O4 |
| Moolimassa | 321,342 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 102–104 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 77 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 20–25 %[3] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | n. 2 h[4] |
| Ekskreetio | Renaalinen, ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, topikaalinen |
Famsikloviiri (C14H19N5O4) on nukleosidianalogeihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä hoidettaessa herpesvirusten aiheuttamia infektioita.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa famsikloviiri on kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen, asetoniin ja metanoliin ja huonommin etanoliin.[1] Famsikloviiri on aihiolääke, josta muodostuu ihmiselimistössä maksassa pensikloviiriä. Pensikloviiri on antimetaboliitti, joka sitoutuu virusten DNA-polymeraasiin ja estää siten virusten lisääntymisen. Famsikloviiri tehoaa muun muassa Herpes simplex-, Varicella-zoster- ja Epstein–Barr-viruksiin. Pensikloviirista poiketen famsikloviiria voidaan antaa myös tablettina lääkevoiteen lisäksi, koska se imeytyy paremmin. Ainetta käytetään muun muassa herpeksen ja vyöruusun hoidossa. Teholtaan famsikloviiri on verrattavissa asikloviiriin tai sitä tehokkaampi.[2][4][5][6]
Famsikloviiri on hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pääkipu, ruuansulatuskanavan oireet kuten vatsakipu, oksentelu tai ripuli.[4][5][2][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 666. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Timo Vesikari & Jorma Paavonen: Viruslääkkeet ja käytännön lääkäri. Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 1, s. 27–36. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.8.2018.
- ↑ Famciclovir DrugBank. Viitattu 9.8.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Sherwood L. Gorbach, John G. Bartlett, Neil R. Blacklow: Infectious Diseases, s. 306. Lippincott Williams & Wilkins, 2004. ISBN 978-0781733717. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 57. Virustautien hoitoon tarkoitetut mikrobilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 8.8.2018.
- ↑ a b Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Drugs, s. 247. Elsevier, 2015. ISBN 9780444537171. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.8.2018). (englanniksi)