Herpes simplex
Wikipedia
Herpex simplex on Herpex simplex -nimisen viruksen aiheuttama herpesinfektio. Viruksesta ja taudista on kaksi tyyppiä (HHV-1 = HSV-1, HHV-2 = HSV-2). Suu-, huuli- ja ihoinfektiot ovat tavallisesti HSV-1:n aiheuttamia. Genitaaliherpes on tavallisesti HSV-2:n aiheuttama. Huuli- ja genitaaliherpes voivat kuitenkin olla myös toisin päin.
HSV-1 virusta kantaa noin 85 % aikuisväestöstä, joista puolella on jossain elämänsä vaiheessa uusiutuva infektio. HSV-2 tyypin vasta-aineita on 25 % aikuisväestöstä[1]. Sekä primaari- että sekundaari-infektiot ovat tartuttavia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Primaarinen herpesinfektio
Primaarinen HSV-infektio syntyy, kun virus tunkeutuu elimistöön esimerkiksi limakalvossa tai ihossa olevasta vauriokohdasta. Infektion saajat ovat yleensä lapsia tai nuoria aikuisia. Valtaosalla (90 %) tartunnan saaneista primaarinen herpesinfektio on täysin oireeton. Immuunipuutos altistaa infektiolle. Oireellisena herpes simplex aiheuttaa erittäin kivuliaan, rakkulaisen suutulehduksen (suunlimakalvon rokko), johon liittyy usein myös nk. herpeettinen ientulehdus (= gingivostomatiitti). Oireita ovat imusolmuketauti, korkea kuume ja huonovointisuus, rakkulat (2–3 mm) ympäri suuta, varsinkin kielen selässä ja kovassa suulaessa sekä myös huulissa ja huulta ympäröivässä ihossa (nk. satelliittirakkulat). Rakkulat puhkeavat helposti. Taudin kesto vaihtelee viikosta kahteen. Potilailla, joiden immuniteetissa on häiriöitä, herpes voi aiheuttaa vakavan, laajalle levinneen infektion, joka hoidetaan tarvittaessa systeemisellä asikloviirilla. Yleensä diagnoosi tehdään kliinisen kuvan perusteella. Vasta-aineet ovat todettavissa veressä 2–3 viikkoa oireiden alkamisesta.
[muokkaa] Sekundaarinen herpesinfektio
Primaari-infektion jälkeen virus jää tuntohermon hermosolmuun. Sekundaarisessa herpesinfektiossa virus aktivoituu uudelleen, jolloin se siirtyy hermosolmusta takaisin iholle hermosyiden avulla.
Tavallisin infektion esiintymispaikka on huuli (yskänrokko), mutta oireet voivat esiintyä myös nenässä, leuan iholla tai suun sisällä (sekundaarinen herpeettinen stomatiitti). Ensioireet ovat polttelu ja kihelmöinti, jonka jälkeen syntyy useita pieniä rakkuloita, jotka laajentuvat, fuusioituvat, puhkeavat ja rupeutuvat. Sekundaarinen herpesinfektio paranee itsestään noin 10 päivässä. Diagnoosi tehdään kliinisen kuvan perusteella. Jos näyte otetaan, se on tavallisimmin sivelynäyte rakkulan sisällöstä.
[muokkaa] Hoito
- Sekä primaarinen että sekundaarinen herpes-infektio eivät yleensä vaadi hoitoa.
- Limakalvomuutosten hoito on yleensä oireen mukaista (puuduttavat salvat jne.)
- Iholle paikallisena hoitona käytetään asikloviiria tai pensikloviiria (Zovirax R ja Vectavir R ). Voidetta sivellään 5 kertaa päivässä 5 vuorokauden ajan. Hoito aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen rakkuloiden puhkeamista.
- Vaikeissa tapauksissa käytetään systeemisiä viruslääkkeitä, kuten asikloviiria ja valasikloviiria
- Lääkekuurille toimiva vaihtoehto on valkosipuli. Kirvelyn alkaessa valkosipuli halkaistaan ja siihen tehdään viiltoja, sitten mehua puristetaan kohtaan, johon rakkulat yleensä ilmestyvät. Valkosipulin on todettu joissain tapauksissa jopa poistavan herpeksen oireet kokonaan.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus Oy 2002. Kappale: Suulääketiede. [1]
