Castel Sant’Angelo

Wikipedia
Ohjattu sivulta Castel Sant'Angelo
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hadrianuksen mausoleumi eli Castel Sant'Angelon linnoitus Sant'Angelon sillalta nähtynä. Rakennuksen huipulla on enkeliä kuvaava patsas, josta linnoitus on saanut nimensä.

Castel Sant'Angelo (suom. Pyhän enkelin linna), eli Hadrianuksen mausoleumi, on Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus, joka rakennettiin 120–139 keisari Hadrianuksen hautapaikaksi. [1] Keskiajalla hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka. Nykyään Hadrianuksen mausoleumi toimii museona (Museo Nazionale di Castel Sant'Angelo). Mausoleumiin johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant'Angeloksi.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passetto di Borgo linnoituksesta Vatikaaniin.

Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen itselleen rakennuttamaa mausoleumia, eli Augustuksen mausoleumia, käytettiin myös hänen seuraajiensa hautapaikkana, mutta Nerva oli viimeinen keisari, jonka haudattiin sinne. Keisari Hadrianus rakennutti itselleen ja vaimolleen Sabinalle ulkomuodoltaan hyvin samankaltaisen, mutta huomattavasti kehittyneemmän, mausoleumin Tiberin vastakkaiselle rannalle 120–139.

Mausoleumin perustana oli 86,87 metriä leveä ja 12,80 metriä korkea neliskulmainen podium. Podiumin päältä kohosi 70,10 metriä halkaisijaltaan oleva ja 30,48 metriä korkea rumpu, joka oli päällystetty marmorilla. Rummun ylle oli kasattu kumpu, josta kasvoi puita. Kummusta nousi pyöreä torni, jonka huipulla oli kullattu pronssinen nelivaljakko. [2]

Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua, kuten Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus, sekä Severusten hallitsijasuvun edustajia, kuten Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta.

Hadrianuksen mausoleumi liitettiin Honoriuksen aikana 400-luvulla osaksi Rooman puolustusjärjestelmää Aurelianuksen muuria. Rooman ryöstäneet Alarikin johtamat visigootit tunkeutuivat mausoleumiin ja hajottivat siellä olleet tuhkauurnat 410. Prokopioksen mukaan goottien hyökättyä Roomaan 537 puolustajat heittivät mausoleumin huipulla olleet pronssi- ja marmoripatsaat alas vihollissotilaiden päälle.

Nykyisen nimensä linnoitus sai vuonna 590 ruton vaivatessa kaupunkia. Tarinan mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi paavi Gregorius I:n rukouskulkueeseen, missä Mikael työnsi verisen miekan tuppeen merkiksi Jumalan vihan loppumisesta. Kiitokseksi tästä paavi kruunasi linnan enkelillä.[1] Keskiajalla mausoleumista tehtiin paavien linnoitus ja residenssi, josta oli suojattu kulkuyhteys (Passetto di Borgo) Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon. Passetto ja linnoitus toimi paavi Klemens VII:n turvapaikkana vuonna 1527 Rooman ryöstön aikana.[1] Linnoitusta käytettiin toisinaan myös vankilana. Kuuluja Castel Sant'Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant'Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa - 681 vankiin [3].

Linnoitus taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ooppera Tosca sijoittuu huomattavalta osin juuri Castel Sant'Angeloon: siellä taiteilija Mario Cavaradossi laulaa sydämeenkäyvän aariansa E lucevan le stelle (Tähdet ylläni) juuri ennen teloitustaan, siellä nimihenkilö, laulaja Floria Tosca surmaa petollisen Scarpian ja syöksyy itse kuolemaan linnoituksen muurilta todettuaan rakastettunsa Cavaradossin kuolleeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma. Suom. Tandem Verlag Gmbh. Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2.
  • (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivut 313–314), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hintzen-Bohlen, Brigitte s.447-451
  2. J. C. Palmes s.313-314
  3. Catholic News Service 24.8.2007, haettu 4.9.2007 Paavien tyrmien poliittisten vankien lukumäärä paisui Italian risorgimenton aikana 1800-luvulla, kun vallankumoukselliset taistelivat Italian yhdistymisen puolesta. Nardin mukaan vankien lukumäärä vaihteli jatkuvasti, mutta yhteenkin asiakirjaan on kirjattu 681 vankia vuonna 1828.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Castel Sant’Angelo.

Koordinaatit: 41°54′11″N, 12°27′59″E