Alessandro Cagliostro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alessandro Cagliostro (17431795) oli seikkailija, okkultisti ja vapaamuurari. Monet olettavat Cagliostron olevan pelkkä alias, ja hänen olleen todellisuudessa Giuseppe Balsamo -niminen, köyhästä sisilialaisperheestä lähtöisin oleva puoskari. Oman kertomuksensa mukaan Cagliostro syntyi Arabian Medinassa vuonna 1749, ja matkusteli nuorena itämailla mm. Mekassa ja Kairossa. Hän oli ollut Althotas-nimisen tietäjän oppilaana ja vihitty Egyptin mysteereihin, ja Maltan ritareiden parissa hän oli opiskellut alkemiaa, Kabbalaa ja magiaa.

Esittäytyminen Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maltan ritarikunnan suurmestari Pinton suosituskirjeet avasivat hänelle tien Italian ja jopa Vatikaanin ylhäisöpiireihin. Roomassa hän nai vuonna 1770 Lorenza Felicianin, jonka kanssa hän matkusti Espanjaan koska Roomassa inkvisitio epäili häntä kerettiläisyydestä. Vuosien päästä pariskunta päätyi Lontooseen. Siellä Cagliostro vihittiin vapaamuurariksi, mahdollisesti Kreivi Saint-Germainin toimesta vuonna 1776-1777.

Vapaamuuraritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alessandro Cagliostro

Tämän jälkeen Cagliostro kierteli Euroopan ylhäisöpiireissä, ja suoritti monenlaisia ihmetekoja. Hän saavutti riemuvoittoja spiritististen voimien ja ihmeparannusten mestarina, ja myi pitkästyneelle aatelistolle ihmeitä tekeviä eliksiirejä. Hän perusti muurariloosit mm. Englantiin, Saksaan, ja Venäjälle, sekä kuuluisan Lyonin loosin Ranskaan. Looseihin hän Hän kutsui mukaan aatelistoa, ja perusti looseja myös naisille. Cagliostro käytti seremoniallista magiaa osoittaakseen valistuksen ajan vapaamuurareille henkimaailman todellisuuden. Looseissa pidetyissä näytöksissä hän mm. muutti vettä viiniksi ja suurensi Ranskan lähettilään kardinaali de Bernis'n sormuksenkiven. Hän kantoi rinnallaan egyptiläisiltä maagikoilta saamaansa ruusu-ristiä, jossa yhdistyivät egyptiläiset ja juutalaiset mysteerit.

Takaiskuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään Cagliostro oli Ranskan hovin suosiossa, mutta sotkeutui sitten kuningatar Marie Antoinetten mainetta pahasti lianneeseen 'kaulakoruskandaaliin', ja joutui tästä syystä moneksi kuukaudeksi Bastiljin vankilaan. Siellä Cagliostro kirjoitti lennokkaan ja varsin mielikuvitusrikkaan puolustuskirjasen, joka teki hänestä rahvaan ja lehdistön lemmikin. Kun todisteita häntä vastaan ei löydetty, hänet vapautettiin, ja hänen käskettiin poistua maasta. Hän lähti jälleen Englantiin. Siellä ranskalainen vakooja Theveneau de Morande väitti hänen olevan Giuseppe Balsamo, mutta Cagliostro kielsi väitteet.

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1789 pariskunta tapasi Roomassa kaksi henkilöä, jotka halusivat saada vihkimyksen egyptiläisiin riitteihin. Nämä paljastuivat kuitenkin inkvisition vakoojiksi, ja pariskunta pidätettiin. Cagliostro lukittiin Castel Sant'Angelon vankilaan, ja kreivitär kuoli pian tämän jälkeen luostarissa Rooman Trasteveressä. Cagliostro tuomittiin kuolemaan syytettynä vapaamuuraritoiminnasta, mutta Paavi Pius VI muutti tuomion elinkautiseksi. Cagliostro kuoli San Leon linnakkeessa 26. elokuuta 1795.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]