Kaulakoruskandaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaulakoruskandaali (ransk. l'affaire du collier de la reine) oli Ranskan kuningaskuntaa vuosina 17861787 ravistellut skandaali, joka tahrasi syyttömän kuníngatar Marie Antoinetten mainetta pahasti. Joskus arvellaan kaulakoruskandaalin vaikuttaneen osaltaan jopa Ranskan vallankumouksen puhkeamiseen.

Kaulakoruskandaaliin johtanut timanttikaulanauha
Le Collier de la Reine, reconstitution, Château de Breteuil, France

Kaulakoruskandaali syntyi timanttikaulanauhasta, jonka kuningas Ludvig XV oli halunnut lahjoittaa rakastajattarelleen Madame Dubarrylle. Pariisilaiset jalokivikauppiaat Bohmer ja Bassenge valmistivat 600 timantista kaulanauhan, joka ilmeisesti oli laatuaan maailman suurin. Ludvig XV:n kuoltua isorokkoon he päätyivät tarjoamaan kaulakorua kuningas Ludvig XVI:lle, joka halusikin lahjoittaa sen puolisolleen Marie Antoinettelle. Marie Antoinette kuitenkin kieltäytyi. Kaulanauha maksoi noin 1,5 miljoonan livreä, mikä oli valtava summa, ja jo aiemmin tuhlaavaiseksi syytetty Marie Antoinette ymmärsi itsekin, että niin kalliin lahjan ostaminen heikentäisi hänen asemaansa hovissa ja mustaisi hänen julkista mainettaan entisestään. Sitä paitsi kuningatar piti kaulakorua yksinkertaisesti mauttomana.

Versaillesin hovissa asui tuohon aikaan kardinaali Louis de Rohan, jota kuningatar Marie Antoinette inhosi. Kardinaali de Rohan oli ollut akkreditoituna Wienissä Marie Antoinetten äidin Maria Teresian hoviin Ranskan suurlähettiläänä, mutta Maria Teresia oli karkottanut hänet Itävallasta hänen huikentelevaisen elämäntyylinsä takia. Marie Antoinette arveli kardinaali de Rohanin panetelleen häntä hänen äidilleen Maria Teresialle hänen moraalittoman elämänsä takia ja suhtautui tämän takia kardinaaliin hyvin kylmäkiskoisesti. Kardinaali, joka ei ollut tottunut naisten ylenkatseeseen, oli päättänyt hankkiutua kuningattaren suosioon keinoja kaihtamatta. Tässä kohtaa hyväuskoinen kardinaali joutui kuitenkin juonen uhriksi.

Marie-Antoinette, Ranskan kuningatar.

Kardinaali de Rohan tutustui maaliskuussa 1784 erääseen Jeanne de Valois-Saint-Rémyyn, joka väitti olevansa Henrik II:n aviottoman pojan jälkeläinen. Kiristäjänä ja huijarina uransa luonut de Valois-Saint-Rémy käytti tekaistua aatelistitteliä kreivitär de la Motte, jonka hänen aviomiehensä oli keksinyt. Kreivitär de la Motte sai suuren vaikutusvallan kardinaali de Rohaniin. Tätä ei ainakaan vähentänyt se, että kreivitär de la Motte väitti olevansa kuningattaren sydänystävä - kateellisten juonittelujen vuoksi ystävyys oli tosin salainen. Kreivitär de la Motte tarjoutui välittämään ystävättärelleen kuningattarelle kardinaalin kirjeen. Kuningattaren vastaus oli ystävällinen ja lämminsydäminen, tosin se oli kreivitär de la Motten väärentämä. Kardinaali aloitti säännöllisen kirjeenvaihdon kuningattaren kanssa, tosin kaikki vastauskirjeet olivat peräisin de la Motten kynästä. Hän järjesti jopa tapaamisen kardinaalin ja kuningattaren välille Versaillesin palatsin puutarhassa yöaikaan. Tässä tapaamisessa kuningatarta esitti eräs pariisilainen prostituoitu, joka oli tunnettu yhdennäköisyydestään kuningattaren kanssa. Kardinaali de Rohan, joka kaikesta päätellen oli rakastunut, ei ilmeisesti kummastellut lainkaan sitä, että kuningatar Marie Antoinette saapui yölliseen kohtaukseen puiston syrjäiseen kolkkaan. Kuningatarta esittänyt prostituoitu antoi de Rohanille jälleen yhden de la Motten väärentämän kirjeen sekä lausui sanat: "Kaikki on anteeksiannettu."

Jeanne de Saint-Remy de Valois, kreivitär de la Motte

Tämän jälkeen "kuningatar" pyysi useaan otteeseen kardinaalilta rahaa rahoittaakseen salaista hyväntekeväisyystoimintaansa. Hyväuskoinen kardinaali maksoikin kuningattaren pyytämät summat, lisäksi hän antoi vielä välityspalkkiota kuningattaren ystävälle de la Mottelle. 21. tammikuuta 1785 kreivitär de la Motte esitti kardinaalille, että kuningatar halusi ostaa salaisesti Bohmerin valmistaman timattikaulanauhan, ja pyysi kardinaalia välittämään kaupan. Kardinaali suostuikin, ja osti timanttikaulanauhan osamaksulla 1,6 miljoonan livren summalla. Kaupan vakuudeksi hän esitti timanttikauppiaille de la Motten väärentämän valtuutuskirjeen kuningattarelta. de Rohan sai haltuunsa timanttikaulanauhan, jonka hän toimitti kreivittären taloon. Siellä hän luovutti kaulanauhan miehelle, jota hän piti kuningatar Marie Antoinetten kamaripalvelijana. Tosiasiassa kyseessä oli kreivitär de la Motten puoliso, joka matkusti kaulakoruineen Lontooseen myydäkseen sen siellä timantti kerrallaan.

Kun korukaupan ensimmäistä osamaksua ei suoritettu ajallaan, kääntyivät jalokivikauppiaat suoraan kuningatar Marie Antoinetten puoleen, ja huijaus paljastui. Kardinaali de Rohan vangittiin dramaattisesti 15. elokuuta 1785, juuri ennen kuin hänen piti toimittaa hovissa Marian taivaaseenottamisen päivän messu. Kardinaali toimitettiin Bastiljin linnoitukseen, tosin hänen onnistui ennen vangitsemistaan hävittää hänen ja "kuningattaren" välinen kirjeenvaihto.

Kardinaali ja muut asianosaiset joutuivat vastaamaan asiasta Pariisin parlamentin edessä, joka antoi asiasta tuomion 31. toukokuuta 1786. Kardinaali de Rohan samoin kuin syytteessä ollut seikkailija Alessandro Cagliostro vapautettiin. Sitä vastoin kreivi ja kreivitär de la Motte katsottiin syylliseksi. Kreivitär määrättiin ruoskittavaksi, polttomerkittäväksi ja pakkotyöhön. Hänen Lontooseen jäänyt miehensä taas sai poissaolevana elinkautistuomion kaleeriorjaksi.

Vaikka kuningatar Marie Antoinette vapautettiinkin kaikista syytteistä, sai hän kaulakoruskandaalin myötä runsaasti negatiivista julkisuutta. Monet katsoivat hänet skandaalin varsinaiseksi rikolliseksi, joka kiinni jäätyään oli lavastanut syyttömän kardinaali de Rohanin syylliseksi. Jo aiemmin vihattu kuningatar ei koskaan pystynyt hälventämään itseensä kohdistuneita epäilyksiä sekaantumisestaan skandaaliin. Usein katsotaan kaulakoruskandaalin olleen eräs Ranskan vallankumoukseen johtaneista tekijöistä.

Kaulakoruskandaalia on kuvattu useissa kaunokirjallisissa teoksissa. Niistä tunnetuin lienee Alexandre Dumas vanhemman Kuningattaren kaulanauha (ranskalainen alkuteos 1848, suomalainen käännös 1917). Myös vuonna 2001 valmistunut amerikkalainen elokuva The Affair of the Necklace käsittelee skandaalia.