Aurinkoaratti
| Aurinkoaratti | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Aratinga solstitialis (Linnaeus), 1758 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Aurinkoaratti (Aratinga solstitialis) on eteläamerikkalainen papukaija, jonka elinympäristö on Pohjois-Brasilia, Guyana ja Suriname. Carl von Linné kuvaili lajin holotyypin Cayennelta 1758.[2]
30 cm:n pituinen aurinkoaratti on yksi värikkäimmistä papukaijoista. Sen pää ja kaula ovat kirkkaankeltaiset ja vatsa on punainen. Siivet ja pystö ovat taasen vihreät. Nuoret linnut eivät ole yhtä värikkäitä kuin aikuiset, joten ne sulautuvat vihreään lehvästöön paremmin. Aurinkoaratin tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät, palmulehdot ja harvapuustoiset savannit. Linnut viihtyvät pienissä parvissa, joita voi kokoontua useampia runsaan ruoka-apajan ääreen. Laji on etupäässä hedelmänsyöjä, mutta myös marjat, pähkinät, siemenet ja jopa kukat maistuvat. Aurinkoaratti ruokailee enimmäkseen puissa. Sen läsnäolon paljastaa kimeä kaksitavuinen ääni, jota kuulee tämän tästä myös lentäessä. Laji pesii useimpien papukaijojen tapaan koloon, joka sijaitsee palmussa.
Lähteet [muokkaa]
- Harrison C. & Greensmith A., Koko maailman linnut, Helsinki Media 1995, 416 s.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Aratinga solstitialis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
Sivulta puuttuu