Anna Kontek
Grazyna Anna Kontek (s. 26. tammikuuta 1953 Tomaszóv Lubelski, Puola)[1] on suomalainen lavastus- ja pukusuunnittelija. Hän on toiminut lavastajana Suomen Kansallisoopperassa. Hän on lisäksi vieraillut useissa teatteritaloissa ympäri Suomea, mutta myös ulkomailla. Kontek on syntyisin Puolasta, jossa hän valmistui arkkitehdiksi. Tämän jälkeen hän saapui Suomeen opiskelemaan Taideteollisessa korkeakoulussa, josta valmistui taiteen maisteriksi lavastustaiteen linjalta 1984.[2]
Kontekin ensimmäinen suunnittelutyö Kansallisoopperaan oli 1982 ensi-iltansa saaneen Pikku prinssi -baletin[3] lavastus ja puvustus, jonka yhteydessä kritiikki nosti esiin Kontekin mielikuvituksellisen, teosta tukevan visualisoinnin merkityksen.[4]
Kaikkiaan Kontek on suunnitellut lavastuksia ja pukuja neljänkymmenen vuoden ajan yli 150 oopperaan, baletti- ja nykytanssiteokseen, näytelmään, operettiin, visualisoituun konserttiin ja televisioteokseen.[2]
Kontek on suunnitellut Suomen Kansallisoopperassa lavastuksia ja pukuja 124 teokseen, muun muassa oopperoihin Katerina Ismailova (1982), La Bohème (1985, 1994, 2000), Poppean kruunaus (1986), Tosca (1997), Naamiohuvit (1989), Lucia di Lammermoor (1990), Pohjalaisia (1990, 1991, 2009), Satakieli (1992), Lohengrin (1994), Hyönteiselämää (1996), Anna Bolena (1998), Hovanštšina (2002) ja Taikahuilu (2006), operettiin Iloinen leski (2008) sekä baletteihin Pikku prinssi (1982), Joutsenlampi (1993), Pähkinänsärkijä (1994), La Bayadère (1997), Muumipeikko ja pyrstötähti (2015) sekä Muumipeikko ja taikurin hattu (2017).[5]
Suomen eri alueoopperoille ja ulkomaisille oopperataloille suunniteltuja tärkeitä oopperateoksia ovat olleet esimerkiksi Figaron häät (1987), Hoffmanin kertomukset (1988), Don Giovanni (1989, 1999, 2002), La Traviata (1990, 1997), Madame Butterfly (1991), Carmen (1996, 2006, 2015), Tosca (1996), Hulttion tie (1998), Boris Godunov (2000, 2001), Don Carlos (2000), Jevgeni Onegin (2001, 2018), Rigoletto (2014) ja Kaukasuksen vanki (2017) sekä operetti Lepakko (2016).[2]
Kontek on suunnitellut useita baletteja ulkomaisille balettiryhmille, esimerkiksi Joutsenlampi (2012), Tuhkimo (2014, 2015), Kesäyön unelma (2016), Kolme muskettisoturia (2017, 2018) ja Vaaralliset suhteet (2019).[6]
Merkittäviä teoksia ovat olleet myös musikaalit Sound of Music (2007) ja Titanic (2008) sekä teatteriesitykset Kamelianainen (1984), Barbaarit (1991), Kolme sisarta (1993), Camille Claudel (1996), Kultainen vasikka (2000) ja Harun ja tarinoiden meri (2001).[7]
Kontekia miellyttävät arkkitehtoniset ratkaisut niin lavastuksessa kuin pukusuunnittelussa.[8] Kontekille yhteistyö ohjaajan ja koreografin kanssa on tärkeää. Hänen mukaansa lavastus- ja pukusuunnittelijan työ on perinpohjaista tutkimustyötä vaativa jatkuva oppimisprosessi.[9] Lehdet ja kriitikot ovat nostaneet esiin mm. Kontekin väridramaturgian tajun sekä kyvyn luoda loistokkaita näyttämökuvia.[10][11][12]
Kontek on ottanut osaa useisiin kansainvälisiin ja kotimaisiin näyttelyihin sekä lisäksi kuratoinut useita Kansallisoopperan näyttelyjä. Hänen pukujaan ja luonnoksiaan on Teatterimuseon kokoelmissa.[13][8][14]
Anna Kontek on urallaan saanut useita kansainvälisiä palkintoja ja kunnianosoituksia, mm. vuonna 1995 Kontekille myönnettiin skenografian maailmannäyttelyssä Praha Quadriennalessa hopeamitali Kontekin suunnittelemasta veistoksellisesta puvustuksesta Kansallisoopperassa 1992 esitettyyn Stravinskyn Satakieli-oopperaan.[15][16] Vuonna 2017 myönnettiin Kontekin lavastamalle ja puvustamalle Ihmepoika A -oopperalle The Best Opera in the World -palkinto Young Audiences Music Award -kilpailussa,[17] ja vuonna 2017 Kontek palkittiin Venäjällä Onegin-palkinnolla oopperasta Kaukasuksen vanki. Sama teos sai myös 2018 Kristallinaamio-palkinnon parhaasta oopperalavastuksesta ja pukusuunnittelusta Teatterin kevät -festivaaleilla.[2].
Anna Kontekille on myönnetty kunniamerkkejä merkittävistä taiteellisista saavutuksista sekä Suomesta että Puolasta.[2] Vuonna 1999 Kontekille myönnettiin Puolan tasavallan ansioritarikunnan ritarimerkki ja vuonna 2017 Puolan tasavallan ansioritarikunnan upseeriristi.[18]
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Anna Kontekille Suomen Leijonan ritarimerkin vuonna 2014.[19][20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 226–227. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ a b c d e Anna Anna Kontek. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Encore encore.opera.fi. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Irma Vienola-Lindfors: ”Hiljaista tunnetta”, Helsingin Sanomat 13.2.1982
- ↑ Anna Kontek encore.opera.fi. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Baletit Anna Kontek. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Teatteri Anna Kontek. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ a b Auli Räsänen: ”Puku saa muotonsa esiintyjän päällä” Helsingin Sanomat 24.5.1996
- ↑ Yle areena areena.yle.fi.
- ↑ Olavi Kauko: Kahden diivan oopperajuhla. : Helsingin Sanomat, 29.11.1998.
- ↑ Kaija Valkonen: Anna Kontek ja oopperan taikahattu. Classica :, 31.3.1999.
- ↑ Veijo Murtomäki: Operetin iloinen paluu Kansallisoopperaan. Helsingin Sanomat, 5.5.2008.
- ↑ Näyttelyt Anna Kontek. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Näkemätön hetki – pukusuunnittelija Anna Kontekin näyttely Sanomatalossa Ooppera – Baletti. Arkistoitu 8.8.2020. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Satakieli encore.opera.fi. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Anna Kontek menestyi pukusuunnittelukilpailussa Helsingin Sanomat. 5.7.1995. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Ihmepoika A Ooppera – Baletti. Arkistoitu 17.11.2020. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Puolan tasavallan presidentti Andrzej Duda puolisoineen virallisella vierailulla Suomessa helsinki.msz.gov.pl. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Puolalaistaiteilijat palkittiin suomalaisilla ansiomerkeillä helsinki.msz.gov.pl. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ 6.12.2014 annetut kunniamerkit ritarikunnat.fi. Viitattu 13.10.2019.