Naamiohuvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Verdin oopperasta. Nimen muita merkityksiä on sivulla Naamiaiset (täsmennyssivu).
Naamiohuvit / Il Ballo un Maschera
Alkuperäinen nimi Un Ballo in Maschera
Määritelmä Melodramma in tre atti
Säveltäjä Giuseppe Verdi
Libretto Antonio Somma
Pohjautuu Eugène Scriben libettoon Daniel Auberin oopperasta ‘’Gustave III ou Le bal masqué’’
Kieli italia
Kantaesitys 17. helmikuuta 1859
Teatro Apollo, Rooma
aikajana Verdin oopperoista
Aroldo
1857
Naamiohuvit
1859
Kohtalon voima / La forza del destino
1862

Naamiohuvit (ital. Un ballo in maschera) on Giuseppe Verdin 23. ooppera. Se sai kantaesityksensä Rooman Teatro Apollossa 17. helmikuuta 1859. Verdi sävelsi Naamiohuvit Antonio Somman kirjoittamaan librettoon. Ooppera on vakava, kuten kaikki muutkin Verdin oopperat kahta lukuun ottamatta. Naamiohuvit pohjautuu kuningas Kustaa III:n salamurhaan 1792, ja siinä esiintyy myös Kustaa III:n surmannut Jacob Johan Anckarström. Juonella ei kuitenkaan ole historiallista todellisuuspohjaa. Oopperassa on kolme näytöstä.

Historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krimin sodan jälkeen Euroopan poliittinen tilanne oli tulenarka. Englanti ja Ranska halusivat Italian yhdistyvän Vittorio Emmanuelin alaisuuteen. Italiassa kuohui. Napoleon III yritettiin tappaa Pariisin oopperassa 14.1.1858. Samana vuonna Napoleon III tapasi Camillo Cavourin Plombièresissä siitä alkoi Italian yhdistyminen. Seuraavana vuonna Giuseppe Garibaldi aloitti joukkoineen itsenäisyystaistelun.

Oopperan taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aroldon jälkeen Verdin seuraavaksi oopperaksi tuli Un Ballo in Maschera. Libretoksi valittiin Gustave III ou Le bal masqué vaikka Auber oli jo aiemmin tehnyt siitä oopperan. Tarina perustui Ruotsin kuninkaan murhaan naamiotanssiaisissa v 1792. Verdin tarkoitus oli tehdä teos Napolin San Carlo teatterille, ja ensi-illan piti olla jo 1858 karnevaalien yhteydessä. Sensuurin kanssa oli ongelmia: Verdi joutui neuvottelemaan sensorien kanssa lähes kaikesta. Ooopera oli sijoitettu Napoliin, mistä jäi muistoksi Kustaan ensimmäisen näytöksen napolilaistyyppinen aaria Di’ tu se fedele. Napoleon III:n murhayrityksen jälkeen Verdille ehdotettiin kokonaan toista librettoa. Verdi aloitti neuvottelut Roomassa Teatro Apollon kanssa ja edellytti sensuurin hyväksyntää. Se saatiinkin, mutta oopperan tapahtumapaikka oli muutettava Euroopan ulkopuoliseksi kohteeksi. Oopperan tapahtumat siirrettiin Englannin kuvernementtiin Bostoniin. Salaliittolaiset Samuel ja Tommaso sekä ennustajatar Ulrica muutettiin tummaihoisiksi.

Oopperaa esitetään nykyisin sekä Tukholma- että Boston-versioina.

Tunnettuja musiikkinumeroita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La rivedrà nell’estasi – Kustaa III I näytös
  • Volta la terrea – Oscar I näytös
  • Alla vita che t’arride – Anckarström I näytös
  • Re dell’abisso - Mamselli Arfvidsson I näytös
  • Di’ tu se fedele - Kustaa III I näytös
  • E scherzo od è follia' - Kustaa III I näytös
  • Ma dall’arido stelo divulsa - Amelia II näytös
  • Teco io sto – duetto Kustaa III ja Amelia II näytös
  • Morrò, ma prima in grazia - Amelia III näytös
  • Eri tu - Anckarström III näytös
  • Forse la soglia attinse – Kustaa III III näytös
  • Saper vorreste – Oscar III näytös
  • T’amo, si, t’amo - duetto Kustaa III ja Amelia III näytös

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääniala Hahmo Lisätietoa Ääniala Hahmo Lisätietoa
Päärooli TUKHOLMA-VERSIO BOSTON-VERSIO
Tenori Kustaa III Ruotsin kuningas Tenori Riccardo Warwickin kreivi, Bostonin kuvernööri
Baritoni Kapteeni Anckarström Kuninkaan sihteeri Baritoni Renato Kuvernöörin sihteeri
Päärooli Sopraano Amelia Anckarströmin vaimo Sopraano Amelia Renaton vaimo
Sivurooli Sopraano Oscar Paasipoika Sopraano Oscar Paasipoika
Sivurooli Altto Mamselli Arfvidsson ennustajatar Altto Ulrica värillinen ennustajatar
Sivurooli Tenori Armfelt Oikeusministeri Tenori Tuomari
Sivurooli Basso Christian Merimies Basso Silvano Merimies
Sivurooli Tenori Amelian palvelija Tenori Amelian palvelija
Sivurooli Basso Kreivi Ribbing Basso Samuele Värillinen
Sivurooli Basso Kreivi Horn Basso Tomaso Värillinen

Ensi-iltamiehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooli Esittäjä
Kapellimestari Emilio Angelini
Riccardo Gaetano Fraschini
Amelia Eugenia Julienne-Dejean
Renato Leone Giraldoni
Oscar Pamela Scotti
Ulrica Zelina Sbriscia
Tuomari Giuseppe Bazzoli
Silvano Stefano Santucci
Amelian palvelija Luigi Fossi
Samuel Cesare Rossi
Tomaso Giovanni Bernardoni

Otellon lisäksi Naamiohuvit on niitä harvoja Verdin ooppereoita joissa draamallisesti dominoiva hahmo on tenori. Kuuluisia Riccardon (Gustavon) esittäjiä ovat olleet mm. Jussi Björling, Carlo Bergonzi, Placido Domingo ja Luciano Pavarotti. Vaikkei Amelian rooli ole pitkä se asettaa sopraanolla suuria vaatimuksia. Amelian roolia ovat laulaneet mm. Leontyne Price, Birgit Nilsson ja Aprile Millo. Renaton roolin kohokohta on Verdin kuuluisimpiiin baritoniaarioihin kuuluva "Eri tu". Renaton roolin kuuluisia esittäjiä ovat olleet Robert Merrill, Ettore Bastianini, Piero Cappuccilli ja Renato Bruson.

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika ja paikka: Tukholma tai Boston 1700-luvun lopussa

Kesto: I Näytös 55 min, II Näytös 30 min, III Näytös 45 min. Yhteensä noin 2t 15min.

Lyhyt juoniseloste (Tukholma-versio)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I NÄYTÖS

1. kohtaus

Kuninkaan palatsissa on alkamassa kuninkaan vastaanotto. Paasipoika Oscar ilmoittaa kuninkaan saapumisen ja esittää naamiaisjuhliin kutsuttujen nimilistan. Kuningas ilahtuu nähdessään salaisesti rakastamansa Amelian nimen: La rivedrà nell’estasi (Tapaan hänet).

Kapteeni Anckarström kertoo kuninkaan henkeä uhkaavasta salajuonesta. Nimiäkään ei ole saatavilla ja Kustaa ei ota uhkaa vakavasti. Anckarström yrittää vedota: Alla vita che t’aride (Elämä hymyilee Teille). Oikeusministeri tulee pyytämään kuninkaan allekirjoitusta mamselli Arfvidssonin tuomioon, mutta Oscar vetoaa ennustajattaren puolesta: Volta la terrea fronte (Kerran katseensa kohdisti). Kuninkaan kiinnostus herää ja hän päättää lähteä valepuvussa testaamaan ennustajattaren taidot.

2. kohtaus

Mamselli Arfvidsson ottaa yhteyttä henkiin Re dell’abisso affrettati (Pimeyden hallitsija, näyttäydy). Kustaa saapuu pukeutuneena kalastajaksi ja kuulee kuinka Christian kysyy tulevaisuuttaan. Mamselli ennustaa ylennystä ja kuningas toteutumisen. Hän laittaa ylennyskirjan huomaamatta Christianin taskuun. Amelian saapuessa huone tyhjennetään, mutta onnistuu piiloutumaan.

Amelia kertoo ennustajalle rakastavansa Kustaata ja Kustaa kuuntelee mielihyvällä. Amelia kuitenkin haluaa vapautuksen rakkaudesta ja mamselli kehottaa Ameliaa etsimään erikoista yrttiä keskiyöllä hirsipun luolta.

Amelian lähdettyä kuningas pyytää mamsellia ennustamaan hänelle: Di’ tu se fedele (Sano kantaako onneni). Ennustaja näkee aatelismiehen käden ja pyytää ettei hänen tarvitsisi kertoa tämän kohtaloa. Kuninkaan vaatimuksesta mamselli sanoo miehen kuolevan sen käden kautta, jota hän seuraavaksi kättelee. Kapteeni Anckarström tulee sisälle tervehtien kädestä kuningasta. Kustaa paljastaa itsensä ja nauraa ennustukselle: È scherzo od è follia (Tämä on pilaa tai hulluttelua).


II NÄYTÖS


Keskiyöllä kaupungin ulkopuolella hirsipuun luona Amelia etsii erikoisyrttiä Ma dall’arido stelo divulsa (Kuivien varsien alta). Kustaa saapuu ja ei lähde kehotuksista huolimatta pois: Teco io sto (Olen lähelläsi). Anckarström tulee varoittamaan kuningasta lähestyvistä salaliittolaisista. Anckarström ja Kustaa vaihtavat päällysvaatteita. Kustaa vannottaa Anckarströmiä viemään hunnutetun naisen turvaan paljastamatta hänen henkilöllisyyttään.

Kustaa poistuu. Ribbing ja pysäyttävät Anckarströmin hunnutetun naisen kanssa ja pettyvät Horn lähestyvät. Salaliittolaiset ovat pettyneitä tavatessaan Anckarström. Salaliittolaiset paljastavat naisen henkilöllisyyden Anckarsrömin vastustelusta huolimatta ja tämä kauhistuu nähdessaan vaimonsa. Anckarström päättää liittyä salaliittolaisiin ja pyytää Ribbingin ja Hornin luokseen seuraavana päivänä. Näytös päättyy hienosti salaliittolaisten pilkalliseen naurukuoroon.


III NÄYTÖS


1. kohtaus

Seuraavana päivänä. Anckarström on päättänyt tappaa uskottoman vaimonsa. Amelia vakuuttaa viattomuuttaan ja pyytää saada nähdä vielä kerran poikansa Morrò, ma prima in grazia (Kuolen, mutta myönnä minulle palvelus). Anckarströmin viha kuitenkin kohdistuu kuninkaaseen Eri tu (Se olit Sinä) ja päättää säästää vaimonsa.

Ribbing ja Horn saapuvat, Anckarström liittyy salaliittoon. Murhaajien nimet ovat kulhossa ja paikalle saapuva Amelia nostaa Anckarströmin nimen. Oscar tuo naamiojuhlakutsun, jonka Anckarström hyväksyy sen. Nyt seuraavassa kvintetissä Oscar odottaa iloista iltaa, Amelia tunnustaa pelkäävänsä ja muut kolme iloitsevat oivallisesta mahdollisuudesta tappaa Kustaa.

2. kohtaus

Kustaa on palatsissaan ja kirjoittaa määräystä: Anckarström komennetaan Suomen Kuvernööriksi Forse la soglia attinse Velvollisuus voittakoon) ja Amelia lähteköön Suomeen. Amelia lähettää nimettömänä kuninkaalle varoituksen murhayrityksestä.

Naamiaiset ovat käynnissä ja Anckarström yrittää saada Oscarilta selville kuninkaan naamiopuvun: Saper vorreste (Haluaisitteko tietää). Anckarström kertoo hänellä olevan tärkeätä asiaa ja Oscar paljastaa kuninkaan asun.

Valssin aikana Amelia pyytää kuningasta pakenemaan. Kuningas tunnistaa Amelian T’amo, si, t’amo (Rakastan Sinua, kyllä, rakastan Sinua) ja kertoo käskykirjeestä. Anckarström iskee tikarinsa kuninkaaseen. Anckarström pidätetään ja ennen kuin Kustaa kuolee, hän vakuuttaa Anckarströmille Amelian viattomuutta. Kuningas antaa viimeisen käskyn: Anckarström tulee säästää.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naamiohuvit.