Amiraali (perhonen)
| Amiraali | ||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||
| Vanessa atalanta (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||
| |
Amiraali (Vanessa atalanta) on värikäs täpläperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Amiraalin siipien kärkiväli on noin 5–6 cm. Amiraali on yläpuolelta huomiota herättävä perhonen, taustaväri on musta, jossa on oransseja nauhoja ja valkoisia täpliä. Alapuolelta lajin siivet ovat harmaan, ruskean ja sinisen kirjomat. Takasiipien alapinnalla on kuviointi, joka näyttää numeroilta 980 tai 986. Lennossa laji näyttää mustalta.
Levinneisyys ja lentoaika [muokkaa]
Amiraalilla on vakituinen kanta Suomessa vain satunnaisesti talvehtimisen kannalta edullisina vuosina. Laji on kosmopoliitti vaeltaja, joka lentää pitkiäkin matkoja.
Amiraali lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen keväällä toukokuusta kesäkuuhun ja toinen sukupolvi heinäkuun lopulta jopa lokakuulle. Voi esiintyä vaeltajana kesällä muinakin aikoina.
Elinympäristö ja elintavat [muokkaa]
Amiraali elää kulttuuriympäristöissä, pihapiireissä, puutarhoissa ja joutomailla. Mikäli amiraalilla on kanta Suomessa, keväällä ensimmäisen sukupolven naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat syksyllä toisen sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö lentää talveksi etelään, se ei kestä Suomen talvea.
Ravintokasvi [muokkaa]
Amiraalin toukat ovat oligofageja ja syövät mm. nokkosta ja ohdakkeita. Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa. Amiraalit saattavat myös syödä puiden mahlaa tai mädänneiden hedelmien käynyttä mehua.
Sivulta puuttuu