Vuoristokasvillisuus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Alppi-ilmasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Vuoristokasvillisuus elilähde? alpiininen kasvillisuus on kasvillisuusvyöhyke, jota esiintyy arktisten alueiden ulkopuolella sijaitsevien vuoristojen puurajan yläpuolella. Kasvillisuus muistuttaa suuresti tundraa, ja siihen kuuluu pääasiassa matalakasvuisia heiniä, sammalia, jäkäliä, varpuja sekä joitakin kauniskukkaisia kasveja. Vuoristoille on tyypillistä ilman viileneminen ylöspäin mentäessä. Jos vuori on tropiikissa, alimmilla vuoren rinteillä kasvaa esimerkiksi trooppista sademetsää, hieman korkeammalla matalampaa subtrooppista kosteaa pilvimetsää ja bambukasveja, vielä korkeammalla on lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsää ja lopulta kylmän ilmanalan matalaa kasvillisuutta ja pensaikkoa, esimerkiksi alppiruusuja (Aasia), tai ananaskasveja (Etelä-Amerikka). Ylimpänä ovat vuoristolumet ja jäätiköt.

Alpiininen ja vuoristokasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpiiniselle kasvillisuudelle on tyypillistä laikuittainen esiintyminen, joka johtuu vähäistenkin pinnanmuotojen aiheuttamista elinolosuhteiden muutoksista. Esimerkiksi Lapin tunturipaljakoilla vallitseva hemiarktinen (puoliarktinen) kasvillisuus käsitetään usein alpiiniseksi kasvillisuudeksi eikä aidoksi arktiseksi tundraksi, jota esiintyy lähimmillään vasta Norjassa Varangin niemimaalla sekä Venäjän pohjoisosissa. Alpiininen kasvillisuus on saanut nimensä Alppien kasvillisuudesta, joka on kasvillisuustyypin malliesimerkki. Vuoristokasvillisuudelle on tyypillistä, että se muodostaa kasvillisuusvyöhykkeitä vuorten rinteille, koska ilma viilenee ylöspäin mentäessä. Vyöhykkeet vastaavat päiväntasaajan ja napojen välisiä vyöhykkeitä, vaikka ilmasto- ja valaistusolot ovat erilaiset. Korkeuden lisäksi rinteiden suunta ja jyrkkyys vaikuttavat kasvillisuuteen. Varjoisilla rinteillä vyöhykkeiden rajat ovat alempana ja jyrkillä rinteillä maaperän ohuuden takia kasvillisuus on vaatimatonta. Myös tuulisuus vaikuttaa kasvillisuuteen, jolloin puut ovat matalampia ja tuulen vuoksi taipuneita.

Vuoriston kasvillisuusvyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuusvyöhykkeet vuorten rinteillä voivat vaihtua nopeastikin. Kun mennään ylöspäin yksi kilometri, lämpötila laskee keskimäärin 10 astetta. Korkeus merenpinnasta ja etäisyys päiväntasaajasta määräävät kasvillisuusvyöhykkeiden rajat. Suunnilleen voidaan sanoa, että jos noustaan 100 m:n korkeudelle vuorella, on ilmastollisesti siirrytty noin 80 km pohjoiseen pohjoisella pallonpuoliskolla, eli 45' (kaariminuuttia) tai 0,75° leveysastetta.lähde?

Riittävän korkean huipun kivikoilla ja kallioilla kasvaa vain niukkaa jäkälikköä, varpuja tai pieniä pensaita, ylimpänä on vain ikuista jäätä. Vuoristojen lumirajojen sijaintiin vaikuttavat etäisyys päiväntasaajasta, ilmankosteus ja vuoren rinteen suunta. Sateet ovat vuoristoissa orograafisia sateita, jotka johtuvat kostean ilman nousemisesta ylös pitkin vuoren rinnettä ja tiivistymisestä pilviksi.

Käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Orografinen, vuoristoon liittyvä
  • Alpiininen, vuoristo-
  • Puuraja: suurin korkeus, missä kasvaa puita
  • Lumiraja: täältä alkaa ympärivuotinen lumi ja jää. Lumiraja muuttuu ilmaston muuttuessa.
  • Puna: Andien korkean vuoriston vyöhyke, jossa kasvaa korkeaa ruohoa, kaktuksia ja matalia kuivuutta kestäviä kasveja.

Puuraja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köppenin mukaan puita kasvaa vielä, jos lämpimin kuukausi on yli 10 °C. Erään teorian mukaan raja olisi W = 9 - 0,1°C, missä W = lämpimimmän, C = kylmimmän kuukauden keskilämpötila.kenen mukaan? Näin esimerkiksi jos vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötila on -20 °C, lämpimimmän kuukauden on oltavat yli 11 °C, jotta puita kasvaisi. Molemmat ovat vain karkeita yleistyksiä.

Kasvillisuus korkealla vuoristossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkealla vuoristossa kasvaa vuoristotundran alpiinista kasvillisuutta, eli kukkia, sammalia, jäkäliä ja pensaita. Lumirajan yllä on lunta ja jäätä sekä paljasta kiveä, jossa voi kasvaa jäkälää. Lämpötila vaihtelee tavallisesti vuoristotundravyöhykkeellä -18 °C - 10 °C ja sademäärä on noin 230 mm. Vuoristotundraa on Alpeilla, Kalliovuorilla, Andeilla, Kilimanjarolla, Fujilla Japanissa ja Himalajassa.

Väli-Amerikan kasvillisuusvyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väli-Amerikan kasvillisuusvyöhykkeet ovat klassinen esimerkki vuoriston vaikutuksesta ilmastoon.

Vyöhyke Espanjalainen
nimitys
Korkeus Lämpötila Kuvaus
Sademetsä Tierra caliente 0-750 m[1]
Lauhkea vyöhyke Tierra templada 750-1800 Suurin osa Meksikon keskusylänköä
Kylmä vyöhyke Tierra fria 1800-3600 m päivä 24-27 °C, yöllä 10-13 °C.
Jäämaa Tierra helada >3600 m lämpötila aina alle 10 Vastaa arktista vyöhykettä, puurajan yllä.

Vuoristokeidas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorten välisissä suojaisissa kattilalaaksoissa saattaa kasvaa runsaasti erilaisia kasveja. Suojaisia paikkoja syntyy sopiviin tuulensuojaisin kattilalaaksoihin, joihin tuuli kuljettaa ravinnepitoisia mineraalihiukkasia, kasvien siemeniä jne. Lumen sulamisvedet tuovat kosteutta. Niinpä näillä puuttomilla vuoristokeitailal saattaa kasvee Euroopassa jopa 300-500 eri kasveilajia, jopa sellasia alempana kasvavia lajeja, jotka eivät muutan kasvaisi vuorilla[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalevi Saira: Norjan ja Ruotsin retkeilyopas. Edita retki- ja luontokirjat, Oy Edita Ab Helsinki 2000. ISBN 951-3-3107-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. Otava 1983, s. 88.
  2. Euroopan luonto, Milos Andera, H.F. Ullmann 2998, ISBN 978-3-8331-4735-7, Subalpiininen vyöhyke, s. 73

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]