Alppiruusut
Sivulta puuttuu | Alppiruusut | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Karva-alppiruusu (Rhododendron hirsutum) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Alasuvut | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Alppiruusut Wikispeciesissä |
Alppiruusut (Rhododendron) on suku kanervakasvien (Ericaceae) heimossa. Suku on lajimäärältään suuri ja laajalle levinnyt. Lajeja tunnetaan 600–1000. Suvun nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodos, ruusu ja dendron, puu.[1] Alppiruusut eivät ole nimestään huolimatta mitään sukua ruusukasveille.
Sisällysluettelo |
Kuvaus [muokkaa]
Alppiruusut ovat yleensä pensaita, mutta niiden koko vaihtelee jopa 30-metrisistä puista maanmyötäisiin varpuihin. Alppiruusuihin kuuluu sekä ainavihantia että lehtensä varistavia kesävihantia lajeja. Sukuun kuuluvat myös atsaleat. Useimmilla lajeilla on kiiltävät ja soikeat lehdet sekä terttukukinto, jossa on suuria ja näyttäviä torvimaisisia kukkia. Suvussa on kuitenkin myös alppilajeja, joilla on pienet kukat ja lehdet. Joillakin lajeilla lehtien alapinnat ovat suomujen tai hienon karvoituksen peitossa.
Levinneisyys [muokkaa]
Alppiruusuja esiintyy tundralta trooppiseen sademetsään. Merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat. Suomessa tavataan lapinalppiruusua aivan pohjoisimmassa Lapissa. Lisäksi koko Suomessa tavattava suopursu luokitellaan nykyään alppiruusuihin kuuluvaksi.
Kasvupaikat [muokkaa]
Useimmat lajit pitävät happamasta maaperästä mutta esimerkiksi lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) suosii runsaskalkkista kangasmaastoa. Suomen yleisin luonnonvarainen alppiruusulaji suopursu (Rhododendron tomentosum) kasvaa soilla.
Puutarhassa alppiruusuja hoidetaan havukasvien tavoin. Alppiruusupenkin multa tulee olla hapanta havukasveille soveltuvaa turvetta, eikä suinkaan kalkittua mustamultaa. Käytettyjen kahvinporojen ja piimän kerrotaan auttavan pitämään alppiruusujen maaperää happamana.
Koristekasvilajikkeet [muokkaa]
Koristekasvikäyttöön on jalostettu yli 25 000 lajiketta. Useimmat lajikkeet on jalostettu kukkien vuoksi, mutta jotkut myös koristeellisten lehtien tai varsien vuoksi. Tärkeimpiä jalostuksessa käytetyistä lajeista on ollut Pohjois-Amerikassa esiintyvä Rhododendron catawbiense.
Suomen oloihin jalostetut lajikkeet [muokkaa]
Vielä 50 vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen kaltaisessa kylmänlauhkeassa ilmastossa. Helsingin Yliopisto ja Mustilan arboretum ottivat tehtäväkseen 1970-luvulla kehitellä Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Kestävistä ulkomaisista japaninalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum) alettiin Helsingin Haagassa kehittää kotimaista kantaa. Ensimmäinen suomalainen myyntiin tuotu alppiruusulajike oli pienikokoinen lamoalppiruusu 'Elviira', jolla on tummanpunaiset kukat. Se ei kuitenkaan ole osoittautunut kestäväksi muualla kuin lounaisimmassa Suomessa. Seuraavaksi alun perin mustilanalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtiii) saivat alkunsa suomalaiset nykyään suositut marjatanalppiruusu-ryhmään kuuluvat alppiruusut. Ne ovat täysikasvuisena suuria ja tukevarakenteisia. Niistä osa soveltuu vain eteläisimpään Suomeen, mutta eräät lajikkeet, kuten 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Pekka' menestyvät loistavasti jopa Oulun seudulla, 'Mikkeli' soveltuu kokeiltavaksi jopa eteläisimpään Etelä-Lappiin. Myöhemmin markkinoille on tullut myös nukka-alppiruusuja (Rhododendron smirnowii) ja matalia pienilehtisiä runsaspienikukkaisia karoliinanalppiruusuja, jotka menestyvät hyvin tosin vain eteläisimmässä Suomessa. Karoliinanalppiruusut kasvavat maksimissaan 60 cm korkeiksi tiiviiksi pensaiksi. Tulevaisuudessa jalostajien haasteena on kehitellä keltakukkainen alppiruusu Suomen oloihin.
Luokittelu [muokkaa]
Alppiruusut jaettiin vuoteen 2004 asti kahdeksaan alasukuun (luettelo alla), jotka jakautuvat edelleen sektioihin ja alasektioihin. Vuonna 2005 ehdotettiin geneettisten ja kemiallisten tutkimusten jälkeen jaon muuttamista viiteen alasukuun.[2]
- alasuku Rhododendron - useita satoja lajeja ainavihantia alppiruusuja, lehtien alapinnat suomullisia.
- alasuku Hymenanthes - noin 140 lajia ainavihantia alppiruusuja, lehtien alapinnat suomuttomia.
- alasuku Pentanthera - noin 25 lajia kesävihantia atsaleoita.
- alasuku Tsutsusi - noin 110 lajia ainavihantia atsaleoita.
- alasuku Azaleastrum - viisi lajia ainavihantia atsaleoita.
- alasuku Candidastrum - ainoa laji atsalea Rhododendron albiflorum.
- alasuku Mumeazalea - ainoa laji kesävihanta Rhododendron semibarbatum.
- alasuku Therorhodion - lajeina kesävihannat Rhododendron camtschaticum ja R. redowskianum.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Rhododendron History Rhododendron & Azalea Pages (englanniksi)
