Algirdas Šocikas

Mitalit
Algirdas Šocikas (vasemmalla) maaottelussa Britanniaa vastaan.
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten nyrkkeily
EM-kilpailut
Kultaa	Varsova 1953	81+ kg
Kultaa	Länsi-Berliini 1955	81+ kg

Algirdas Šocikas (aik. Algirdass Stasisovitsch Šocikas, ven. Альгирдас Стасисович Шоцикас, 14. toukokuuta 1928 Žalias Ostempas, Liettua – 21. marraskuuta 2012 Kaunas, Liettua) oli liettualainen, Neuvostoliittoa edustanut entinen nyrkkeilijä ja uransa jälkeen arvostettu nyrkkeilyvalmentaja.

Nyrkkeilyuran alku

Šocikas aloitti nyrkkeilyuransa sodan jälkeen 17-vuotiaana kotikaupungissaan Kaišiadoryssä. Vuonna 1947 hän voitti ensimmäisen kerran Liettuan raskaansarjan mestaruuden. Kaikkiaan hän voitti Liettuan mestaruuden vielä sen jälkeen viisi kertaa eli vuosina 1948, 1951, 1952, 1953 ja 1956.

Kohti neuvostonyrkkeilyn huippua

Vuonna 1949 Šocikas otteli ensimmäisen kerran Neuvostoliiton raskaansarjan mestaruudesta. Hän eteni aina loppuotteluun, jossa vastassa oli silloinen nelinkertainen maan mestari Nikolai Koroljov. Seuraavana vuonna Šocikas saavutti Varsovan kansainvälisen kovatasoisen turnauksen voiton ja sen jälkeen ensimmäisen Neuvostoliiton mestaruutensa loppuotteluvastustajana Anatoli Perov. Vuonna 1951 Šocikas uusi Neuvostoliiton mestaruuden voitolla Korolojovista. Saman vuoden alussa hän oli kilpaillut Ruotsissa, jossa hän otteli kolme ottelua. Kaikista niistä tuli voitto. Viimeisimmässä ottelussa hän kohtasi Ruotsin nousevan tähden Ingemar Johanssonin. Ottelu päättyi Šocikasin pistevoittoon.

Katkera tappio Helsingin olympialaisissa

Vuosi 1952 ja Helsingin olympialaiset olivat Neuvostoliiton ensiesiintyminen olympia-areenalla. Algirdas Šocikas uusi jälleen Neuvostoliiton mestaruuden loppuotteluvoitollaan Korolojovista ja valittiin näin Neuvostoliiton edustajaksi raskaaseen sarjaan. Ensimmäisessä ottelussa tuli voitto Puolan Antoni Goscianskista. Toisessa ottelussa tuli sitten iso pettymys, kun Etelä-Afrikan Andries Nieman tyrmäsi Šocikasin ensimmäisen erän alussa. Tilanteesta käytiin tiukkoja keskusteluja, tulisiko Nieman diskvalifioida johtuen tavasta, jolla hän ottelun aloituksen tervehdystilanteessa kävi Šocikasin kimppuun tyrmäten hänet. Kehätuomari ei tällöin puuttunut tilanteeseen, mutta myöhemmin kehätuomari pantiin syrjään tehtävästään Helsingin kisojen tuomaroinneissa. Näin olympiaedustus päättyi puolivälieriin. ,

Kaksinkertaiseksi Euroopan mestraiksi

Neuvostoliitossa elettiin Stalinin vallan viimeisiä aikoja, ja kansainvälinen tappio sellaisena aikana olisi voinut päättää uran. Näin ei onneksi käynyt. Šocikas voitti seuraavana vuonna jälleen Neuvostoliiton mestaruuden, ja valittiin edustamaan Neuvostoliittoa Varsovan EM-kisoihin. Niissä tulikin menestystä, kun hän voitti mestaruuden kolmella voitolla eli Itä-Saksan Pingelistä, Jugoslavian Tomislav Krizmanicista ja loppuottelussa Puolan Bogdan Węgrzyniakista. Vuosi 1954 toi jälleen Neuvostoliiton mestaruuden. Loppuottelun vastustaja oli myös liettulainen Rikardas Juschkenas.

Vuonna 1955 Algirdas Šocikas edusti Neuvostoliittoa jälleen EM-kisoissa, jotka pidettiin Länsi-Berliinissä. Niissä hän uusi mestaruutensa voittamalla Romanian Dumitru Ciobotarun, Italian Giacomo Bozzanon, Tšekkoslovakian Horimir Netukan ja loppuottelussa Länsi-Saksan Horst Wittersteinin. Heinäkuussa 1955 Šocikas edusti Neuvostoliittoa Bukarestin Nuorisofestivaalien nyrkkeilykisoissa. Loppuotteluun vastustajaksi tuli Šocikasin jo EM-kisoissa kohtaama Romanian Dumitru Ciabotaru, joka kaikkien yllätykseksi tyrmäsi Šocikasin niin, että hän tuli tajuihinsa vasta sairaalassa. Šocikas otteli samana vuonna myös Suomessa Suomi-Neuvostoliitto - maaottelussa, jossa hän tyrmäsi Suomen Ilkka Kosken. Neuvostoliiton mestaruuskisoissa tuli sitten yllätystappio, kun Rikardas Juschkenas tyrmäsi Šocikasin välierässä.

Vuosi 1956 oli olympiavuosi - loppuvuoden Melbournen olympialaiset edessä. Šocikas uusi mestaruutensa, nyt kuudennen kerran, voitolla nuoresta Lev Muhinista. Tästä huolimatta Šocikas jätettiin ulos olympiajoukkueesta Muhinin ottaessa Neuvostoliiton edustuspaikan. Siihen mennessä 11-vuotisella nyrkkeilyurallaan Šocikas oli otellut kaikkiaan 128 ottelua ja voittanut niistä 118, joista 73 oli päättynyt ennen täyttä aikaa. Hänet valittiin tällöin Liettuan vuoden 1956 urheilijaksi. ,

Uran jälkeinen menestyksellinen valmentajakausi

Algirdas Šocikas päätti uransa vuonna 1957 siirtyen valmentajaksi kotiseudulleen Kaunasiin paikalliseen Zalgirisiin. Vuonna 1959 hän valmistui Liettuan Liikuntakasvatusinstituutista Kaunasissa. Kaunasissa hänen menestyneimpiä valmennettaviaan olivat Ričardas Tamulis, Juozas Juocevičius ja Jonas Čepulis. Valmentajakaudellaan hän oli 1970-luvun alussa Neuvostoliiton nyrkkeilyn päävalmentajan Anatoli Stepanovin apuvalmentajana. Tässä roolissa hän vieraili vuonna 1970 Yhdysvalloissa, jossa hän tapasi sen ajan amerikkalaisia huippunyrkkeilijöitä. Hän toimi vuosina 1975-77 Kaunasin Zalgirisin urheilutoimen johtajana, vuodesta 1977 lähtien Liettuan Liikuntakasvatusinstituutin opettajana ja vuodesta 1980 alkaen apulaisprofessorina.,

Hän sai Leninin kunniamerkin heti aktiiviuransa päättymisen jälkeen huhtikuussa 1957. Hänelle myönnettiin Neuvostoliitossa "Arvostetun urheilun mestarin" ja "Arvostetun urheilun valmentajan" kunniamerkki vuonna 1964. Vuonna 1994 KOK:n alainen CIFP myönsi hänelle Fair Play-tunnustuksen nyrkkeilyurasta ja sen jälkeisestä menestyksellisestä ja arvostetusta valmentajatoiminnasta. Liettuan uuden itsenäisyyden aikana 1994 hänelle myönnettiin Gediminaksen ritarikunnan kunniamerkki, vuonna 1997 hänet nimitettiin Kaunasin kunniakansalaiseksi ja vuonna 1998 Gediminaksen hänelle myönnettiin ritarikunnan korkeampi komentajamerkki. Vuodesta 1996 lähtien Kaunasissa on järjestetty vuosittain Algirdas Šocikasin kunniaksi nimetty kansainvälinen nyrkkeilyturnaus.,