Abdullah Ahmad Badawi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abdullah Ahmad Badawi
Abdullah Badawi 2004.jpg
Abdullah Ahmad Badawi vuonna 2004.
Malesian pääministeri
1. lokakuuta 20033. huhtikuuta 2009
Edeltäjä Mahathir bin Mohamad
Seuraaja Najib Tun Razak
Tiedot
Syntynyt 26. marraskuuta 1939
Bayan Lepas, Malesia
Puolue UMNO
Puoliso Endon Mahmood (1965–2005)
Jeanne Abdullah (2007–)
Uskonto Islam

Tun Abdullah bin Haji Ahmad Badawi (s. 26. marraskuuta 1939, Kepala Batas, Penang) on Malesian entinen pääministeri. Hän astui virkaan Mahathir bin Mohamadin seuraajana 31. lokakuuta 2003. Najib Tun Razak korvasi hänet 3. huhtikuuta 2009.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Badawi syntyi huomattavaan, uskonnolliseen perheeseen 26. marraskuuta 1939. Hänet nimettiin isoisänsä Syeikh Abdullah Fahimin mukaan, joka oli Mekassa opiskellut malesialainen uskonoppinut. Badawi oli nuorena muutenkin hyvin läheinen isoisänsä kanssa, ja kävi usein moskeijassa lukemassa Koraania isoisänsä opetuksessa. Badawin perheeseen kuuluivat myös pikkusisko Aminah sekä kaksi veljeä, Ibrahim ja Mohammad Tahir.[1]

Badawin isä, Ahmad bin Abdullah, oli aktiivinen jäsen Malesian suurimmassa poliittisessa puolueessa, Yhdistyneiden malaijien kansallisessa organisaatiossa (UMNO). Hänellä oli usein tapana otaa nuori Badawi mukaan poliittisiin tilaisuuksiin. Sittemmin Badawi on muistellut, kuinka erityisesti Onn Jaafarin kohtaamisella oli häneen erittäin suuri vaikutus.[2]

Ollessaan valmistumaisillaan Bukit Mertajam High Schoolista Badawi liittyi opiskelijatoimintaan. Hän muun muassa edusti Penangin ja Seberang Perain alueiden opiskelijoita vuotuisessa Malesian opiskelijayhteisön (GPMS) kokouksessa. Tuolloin Badawi ajoi onnistuneesti läpi hanketta, jonka oli tarkoitus tarjota tukiopetusta sitä tarvinneille opiskelijoille. Hänelle myönnettiin apuraha talousopintoihin, mutta Badawi kieltäytyi tästä, sillä hän halusi opiskella isänsä ja isoisänsä tapaan islamia. Hänet hyväksyttiin opiskelemaan Malayan yliopistoon, ja samaan aikaan Badawi hyväksyttiin myös Malakan niemimaan opiskelijayhdistykseen. Badawi toimi aktiivisesti yhdistyksessä, ja hänet valittiin sen puheenjohtajaksi 19611964.[3]

Valmistuttuaan yliopista vuonna 1964, Badawi haki valtion virkamieheksi. Hän päätyi lopulta NOC:n, joka oli perustettu selvittämään vuoden 1969 Kuala Lumpurin rotumellakoita. Hän työskenteli komiteassa Tun Abdul Razakin alaisuudessa, josta sittemmin tuli Malesian toinen pääministeri.[4]

Parlamentissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1965 Badawi liittyi UMNO:hon rivijäsenenä, ja samana vuonna meni naimisiin Endon Mahmoodin kanssa.[5] Seuraacina vuosina Badawi toimi muutamissa eri viroissa, kunnes häntä pyydettiin ehdokkaaksi parlamenttivaaleissa vuonna 1977. Hänen isänsä oli juuri menehtynyt eikä Badawi ensin suostunut ehdotukseen, mutta lopulta muutti mielensä. Seuraavan vuoden vaaleissa hänet valittiin parlamenttiin Kepala Batasin vaalipiiristä 5029 äänellä.[6]

Seuraavina vuosina Badawi nousi nopeasti sekä puolueen sisällä että parlamentissa. Kesäkuussa 1981 hänet nimitettiin UMNO:n ylimpään valtuustoon, ja toukokuussa 1984 hänet äänestettiin yhdeksi puolueen kolmesta varapuheenjohtajasta.[6]

14. heinäkuuta 1984 Badawi nimitettiin Malesian opetusministeriksi. Opetusministerinä Badawi pyrki kannustamaan ulkomailla opiskelun apurahoja, ja tämän seurauksena 25000 malesialaista opiskelijaa lähetettiin opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan. Hän oli myös perustamassa kansallista kirjallisuuslinjausta, joka pyrki kehittämään Malesian kirjallisuutta pitkällä aikavälillä.[7] Badawi toimi opetusministerinä vuoteen 1986 asti, jolloin hänet nimitettiin vuorostaan puolustusministeriksi.[8]

Vuonna 1987 Badawin tilanne muuttui täysin, sillä tuolloin UMNO:n korkeimmat jäsenet hajosivat kahteen leiriin. Tengku Razaleigh Hamzahin johtama vastarintaliike haastoi pääministeri Mahathir bin Mohamadin, ja haki voittoa huhtikuun puoluevaaleista. Badawin päätti kannattaa Hamzahia, kun taas entinen varapääministeri Tun Abdul Ghafar Baba liittyi Mohamadin tukijoihin. Oppositioliike hävisi vaalit täpärästi, mutta Badawi onnistui saamaan tarpeeksi ääniä pitääkseen varapuheenjohtajan paikkansa.[8]

Varmistettuaan paikkansa puolueen johdossa, Mohamad alkoi puhdistaa puoluetta vastustajistaan. Badawilta suljettiin paikat parlamentissa, ja tämä joutui luopumaan puolustusministerin salkustaan. Useat uskoivat Badawin uran päättyneen, ja alkoivat vältellä tämän läsnäoloa. Badawi ei kuitenkaan halunnut perustaa uutta puoluetta, vaan alkoi matkustaa ympäri maata tapaamassa UMNO:n jäseniä.[9]

Vuoden 1990 puoluevaaleissa Badawi valittiin toisiksi suurimmalla äänimäärällä puolueen varapuheenjohtajaksi, vaikkei tällä ollut ministerin salkkua. Tämän myötä hänet nimitettiin ulkoministeriksi maaliskuussa 1991. Mohamadin suuri kiinnostus ulkopolitiikkaa kohtaan johti kuitenkin siihen että Badawi pysytteli ministerin kautensa lähinnä taka-alalla.[10] Tästä huolimatta Badawilla oli jatkuvasti tapaamisia ympäri maailmaa, minkä seurauksena hän joutui jäämään lomalle. Tuolloin häneltä löydettiin tukkiintuneita verisuonia, ja Badawi joutui leikkaukseen.[11]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Badawi nimitettiin Malesian viidenneksi pääministeriksi. Seremonia käytiin Istana Negaran palatsissa hallitsija Tuanku Syed Sirajuddinin läsnäollessa.[12]

20. lokakuuta 2005 Endon menehtyi vuonna 2003 todettuun rintasyöpään. Vaimo oli ollut hoidossa Yhdysvalloissa ja palasi Malesiaan vasta 18 päivää ennen kuolemaansa. Hänet on haudattu Taman Selataniin Putrajayaan. 6. kesäkuuta 2007 tiedotettiin virallisesti pääministerin uudesta avioliitosta Jeanne Abdullahin kanssa.

Badawista käytetään hänen kotimaassaan lempinimeä Pak Lah. Hallitus on kuitenkin ilmaissut, että pääministeriin ei tulisi viitata tällä nimellä virallisissa artikkeleissa ja uutisissa; kutsumanimeä käytetään kuitenkin yhä epävirallisesti. Myös Badawi on toisinaan viitannut sillä itseensä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syed Ali Tawfik Al-Attas, Ng Tieh Chuan: Abdullah Ahmad Badawi: Revivalist of an Intellectual Tradition. Pelanduk Publications, 2005. ISBN 967-978-911-X.
Viitteet
  1. Revivalist, s. 02.
  2. Revivalist, s. 05.
  3. Revivalist, s. 07.
  4. Revivalist, s. 08.
  5. Revivalist, s. 09.
  6. a b Revivalist, s. 13.
  7. Revivalist, s. 14.
  8. a b Revivalist, s. 16.
  9. Revivalist, s. 18.
  10. Revivalist, s. 24.
  11. Revivalist, s. 26.
  12. Revivalist, s. 1.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.