Aaveraketit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin armeijan julkaisema, 9. heinäkuuta 1946 otettu kuva oletetusta aaveraketista. Kuvaaja itse arveli kohteen olevan meteoriitti.

Aaveraketit (engl. ghost rockets) tai aavepommit olivat toisen maailmansodan jälkeen lähinnä Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa nähtyjä suurta meteoria, ilmalaivaa ja rakettia muistuttavia tunnistamattomia lentäviä kohteita. Jotkut ufotutkijat ovat pitäneet niitä ufoina, jotka edeltävät ensimmäistä varsinaista Kenneth Arnoldin ufohavainnon aiheuttamaa ufoaaltoa.[1][2]. Ruotsissa aaveraketteja nähtiin eniten vuonna 1946 touko-elokuussa, mutta havaintoja tuli helmikuulta joulukuulle asti. Monet aaveraketit olivat pallomaisia ja kirkkaita oranssia tai vihreää valoa säteileviä, toiset harmaita sikarinmuotoisia.[3] Joissain paikoissa aaveraketin väitettiin syöksyneen maahan, ja toisissa maahansyöksypaikoilta löytyi pistävän hajuista kuonaa. Tieto aaveraketeista levisi kesällä 1946 ulkomaille, missä monet ajan lehdet, muun muassa New York Times kirjoittelivat niistä ahkerasti. Syksyä kohti mentäessä havaintoilmoituksia tuli yhä etelämpää Euroopasta. Ruotsin viranomaiset selittivät monien tapausten johtuvan tavanomaisista syistä, harhanäyillä, joukkosuggestioilla, meteoreilla, ilmapalloilla ja niin edelleen, mutta viranomaiset eivät myöskään täysin kieltäneet aaverakettien olemassaoloa. Ilmiötä ei kyetty täysin selittämään.[3].

Aaveraketteja kutsuttiin Ruotsissa myös nimellä "aavepommit", "aaveprojektiilit" ja "radio-ohjatut pommit". Yhteensä 2000 aaverakettia nähtiin. Puolustusvoimat rekisteröivät touko-joulukuussa 997 havaintoa.[4] 200 esiintyi tutkassa, ja noin 100 syöksyi maahan Ruotsissa. 30:sta maahan syöksystä saatiin jonkinlaista paloja talteen puolustusvoimien tutkittaviksi. Puolustusvoimien mielestä ne olivat meteoriitin paloja. Puolustusvoimien mukaan 225 havaintoa oli todellisia. Suomessa aaveraketit näkyivät kesällä 1946 lähinnä Pohjois-Suomessa, mutta havaintoja tehtiin myös Etelä-Suomessa[5].

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin armeija etsi väitettyä veteen pudonnutta aaverakettia Ylikainuun kunnassa sijaitsevasta Kolmjärvestä.

Tummanharmaita tai kirkkaan metallin värisiä, sikarin tai torpedon muotoisia kohteita, jotka monesti vetivät perässään tulista vanaa, nähtiin tiheään kesällä 1946. Toiset muistuttivat tulipalloa (bolidia) tai meteoria, ikään kuin komeettaa. Joskus kerrottiin nähdyn lautasiakin. Pallot saattoivat olla harmaita, hohtavia tai vihertäviä.[6] Joskus aavepommit räjähtivät esimerkiksi veden yllä.

Toisen maailmansodan lopussa kehitettiin ensimmäiset suihkukoneet, risteilyohjusten esiaste, lentävä pommi V-1 ja ohjus V-2. Ruotsiin putosi saksalainen V-1 vuonna 1945, ja tätä ei salailtu, niin kuin aaveraketteja myöhemmin. Mutta vuonna 1946 V-aseita ei enää ammuttu Ruotsin lähialueilla.

Yli taivaan ulottuva kirkas valojuova nähtiin 8. tammikuuta 1946 Etelä-Ruotsissa Skånessa. Se saattoi olla pitkänomainen Auringon valaisema pilvi tai tunnistamaton ilmiö. Tammikuussa 1946 Vetlandassa nähtiin pyrstötähtimäinen pitkä valojuova, joka pillastutti halkokuormaa vetäneen hevosen.

Helmikuussa oli ensi kertaa Ruotsin lehdissä kirjoituksia kirkkaista valopalloista.[7].

Etelä-Ruotsista aaverakettien painopiste siirtyi pian pohjoisemmaksi Norlantiin, josta tuli niiden varsinainen toiminta-alue. Radat kulkivat itään päin. Västerbottenin rannikolla oli valonheitinvalo, johon liittyi pamahduksia ja "maanjäristyksiä", jotka ovat meteoreille tyypillisiä.

Epätavallista meteoriaktiivisuutta nähtiin napapiirin tienoilla 26. helmikuuta 1946, ja kevään edetessä Ruotsista alkoi kuukausi kuukaudelta yhä enemmän virrata tietoja halki taivaan lentävistä nopeista kohteista, ja myös hitaammista kohteista. Toukokuussa 1946 ilmiöstä kirjoiteltiin laajasti Suomen ja Ruotsin lehdissä.[8]. Havaintojen määrän kasvaessa havainnot näyttivät muuttuvan tarkemmiksi.[7]. Rakettien nähtiin monesti purskauttavan tulta noin 10 minuutin välein.

Aaverakettihuhut aloittaneet tapaukset olivat saksalaisen V2-ohjuksen muotoisia, rugby-pallon muotoisia, hopeisia torpedoja, sikarin muotoisia, soikeita ja niin edelleen. Aavepommit lensivät joskus selvästi pilvien alapuolelta, mikä sulki osaltaan pois meteoriselitystä. Meteorithan hehkuvat hyvin korkealla ilmakehässä.

Havaintoja oudoista lentävistä kohteista tehtiin myös Etelä-Suomessa. Kansainväliseen tietoon aaveraketit vuosivat viimeistään 9. kesäkuuta, kun hehkuva höyryävä kohde lähestyi etelän suunnasta Helsinkiä, ja muutti kurssiaan. Kaupungissa ollut Daily Mailin kirjeenvaihtaja tiedotti asiasta Englantiin ja koko maailmalle.

Tieto aaveraketeista levisi muun muassa Yhdysvaltoihin, ja New York Times kirjoitteli havainnoista.lähde?

Raportteja virtasi lehdille ja viranomaisille kesällä miltei päivittäin. Havaintohuippu tuli 9.-10. heinäkuuta, jolloin tuli 250 raporttia Ruotsista. Aaveraketteja nähtiin monesti auringon laskiessa.[8] Eräinä neljänä heinäkuun päivänä nähtiin 300 aaverakettia, ja vuonna 1946 tehtiin noin 1000 havaintoa oudoista kohteista. Ihmiset säikähtivät outoja taivaalla liikkuvia esineitä ja soittelivat armeijalle, poliisille ja sanomalehdille. Puolustusvoimien puhelimet menivät tukkoon.

Heinäkuussa tulipallojen määrä lisääntyi sikarien sijaan, ja monesti lentävien kohteiden sanottiin esiintyvän pareittain.[9]

Aaveraketteihin liittyi ääniä, muun muassa rätinää ja paukahduksia, mutta ne saattoivat olla äänettömiäkin. Jotkut loistivat voimakasta sinivalkoista valoa. Yksi valokuva, tappi ilmassa, julkaistiin. Lehtien ja armeijan mukaan jotakin uutta ja todellista oli taivaalla tapahtumassa, ja että vain osa voitiin selittää meteoreilla.[1]

Joissain paikoissa väitettiin heinäkuussa rakettien pudonneen tai pudottaneen jotain maahan, esimerkiksi Njurundan uimarannalle ilmestyi 11. heinäkuuta aaverakettihavainnon yhteydessä tummaa karbidimaista hehkuvaa kevyttä kuonaa, joissa oli kitkerä haju. Tämä oli ensimmäinen tapaus, jossa väitettiin löydetyn aaveraketteihin liittyvää materiaalia.

Kalixissa väitettiin surisevan, salamoivan aaveraketin syöksyneen Kolmjärv-järveen 19. heinäkuuta nostattaen kahden metrin korkuisen vesipatsaan. Armeija tutki järveä turhaan miinaharavalla kolme viikkoa, muttei löytänyt muuta kuin suomalmia. Tapauksesta kirjoiteltiin lehdissä paljon ja huhuttiin ilman syytä, että jotain olisi löytynyt.lähde?

Monet Yhdysvaltain lehdet käsittelivät Ruotsin aaveraketteja etusivuillaan. Ruotsin asevoimat olivat hälytysvalmiudessa. Aaveraketti-ilmiö aiheutti sen, että 27. heinäkuuta Ruotsin hallitus kielsi lehdistöä kertomasta aaverakettihavaintopaikat, ja niihin viitattiin tästä lähin epämääräisesti "Etelä-Ruotsissa" tyyliin. Saman tekivät parin-kolmen viikon sisään Norja ja Tanska, ja Norja kielsi 31. elokuuta kaikkien aaverakettitiedon julkistamisen. Ilmiö aiheutti reaktioita Suomessakin.

Aaverakettien uusi havaintohuippu oli elokuun 9. - 11. päivänä, jolloin on kirkas perseidien tähdenlentoparvi.

Elokuun lopulla sanomalehdet alkoivat joka puolella väsyä aaveraketti-ilmoituksiin, ja havaintovirta alkoi ehtyä, mutta jatkui joulukuuhun saakka. Joulukuun 11. päivänä Ruotsin puolustusvoimat julkistivat loppuraportin jossa sanottiin 80 %:n havainnoista olevan pelkkiä valoilmiöitä, jotka olivat erittäin todennäköisesti lähtöisin avaruudesta.

Aaveraketteja epäiltiin muun muassa Neuvostoliiton ohjuskokeiksi, Neuvostoliittohan oli saanut toisen maailmansodan päättyessä Saksalta sotasaaliikseen V2-raketteja. Niinpä elokuun 11. päivän jälkeen Ruotsin lehdistö julkaisi vihaisia Neuvostoliiton vastaisia kirjoituksia.

Aaveraketit levisivät ajan kuluessa etelää kohti Englantiin, Belgiaan, Portugaliin, Italiaan ja Intiaan asti. Aaveraketteja nähtiin myös supervalloissa Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa. Skandinaviassa nähtiin jälleen kerran aaveraketteja talvella vuonna 1948[10].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b K. Göstä Rehn, UFO - uusinta tietoa lentävistä lautasista
  2. http://members.tripod.com/~AlienConspiracy/sightings/ghost.htm
  3. a b http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/02a_lisatieto1.html
  4. http://www.suomenufotutkijat.fi/tutkimushistoriaa.htm
  5. Haapanen, Atso: ”Vuoden 1946 aaveraketit”, Puolustusvoimien ufohavainnot 1939–1979, s. 86–88. Ufo Finland, 2009. ISBN 978-951-98374-7-5.
  6. Kari A. Kuure Katoavatko Ufot sivu 16
  7. a b http://www.ufo.it/testi/sweden.htm
  8. a b http://www.ovnis.atfreeweb.com/16_ufos_wave_1946.htm
  9. K. Gösta Rehn, UFO- Uusinta tietoa lentävistä lautasista s. 54
  10. Tapani Kuningas, Ufojen jäljillä s. 58

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]