12-kielinen kitara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
12-kielisiä sähkökitaroita.
Yllä: Shergold Modulator 12, 1975.
Alla: Maton Magnetone TB36/12, 1967.

12-kielinen kitara on 6-kielisestä kitarasta kehittynyt soitin, jossa on 6 kieliparia. Soittimen alkuperä on hieman epäselvä. Ensimmäisen teorian mukaan soitin on kehittivät Yhdysvalloissa asuvat italialaiset soitinrakentajat, ja toisen mukaan soitin on kulkeutunut Meksikon kautta yhdysvaltoihin. Molempien maiden musiikissa on pitkät perinteet parikielisten instrumenttien perinteet (vrt. mandoliini)[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rakenne

Perusviritys on eEaAdDgGBBEE, eli ylhäältäpäin katsottuna ylimääräiset vasemmanpuoleiset bassokielet viritetään oktaavia ylemmäs ja punomattomat unisonoon. 12-kielisiä valmistetaan sekä akustisina, että sähköisinä. Ulkoiselta rakenteeltaan 12-kielinen poikkeaa 6-kielisestä lavan ja tallan osalta. Tukirimoituksen ja kaulan osalta rakenteita joudutaan vahvistamaan johtuen parikielten suuremmasta vedosta. Monet soittajat kompensoivat matalemmilla virityksillä kaulaan ja (akustisessa kitaran kanteen) kanteen kohdistuvaa rasitusta.

[muokkaa] Käyttö

Pohjoisamerikkalaista folkmusiikkia lukuun ottamatta 12-kielinen kitara ei yleensä esiinny missään tyylilajissa ensisijaisena soittimena. Kuitenkin monet valtavirrankin yhtyeet ovat käyttäneet levyillään 12-kielisen helisevää ominaisääntä hyväkseen (esim. Eagles,Led Zeppelin.)

[muokkaa] Tunnettuja soittajia ja kappaleita

[muokkaa] Lähteet

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai muita samantapaisia artikkeleita.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä