12-kielinen kitara
12-kielinen kitara on 6-kielisestä kitarasta kehittynyt soitin, jossa on 6 kieliparia. Soittimen alkuperä on hieman epäselvä. Ensimmäisen teorian mukaan soitin on kehittivät Yhdysvalloissa asuvat italialaiset soitinrakentajat, ja toisen mukaan soitin on kulkeutunut Meksikon kautta yhdysvaltoihin. Molempien maiden musiikissa on pitkät perinteet parikielisten instrumenttien perinteet (vrt. mandoliini)[1]
Sisällysluettelo |
Rakenne [muokkaa]
Perusviritys on eEaAdDgGBBEE, eli edestäpäin katsottuna kieliparin vasemmanpuoleiset tenorikielet viritetään oktaavia ylemmäs ja bassokielet unisonoon. 12-kielisiä valmistetaan sekä akustisina, että sähköisinä. Ulkoiselta rakenteeltaan 12-kielinen poikkeaa 6-kielisestä lavan ja tallan osalta. Tukirimoituksen ja kaulan osalta rakenteita joudutaan vahvistamaan johtuen parikielten suuremmasta vedosta. Monet soittajat kompensoivat matalemmilla virityksillä kaulaan ja (akustisessa kitaran kanteen) kanteen kohdistuvaa rasitusta.
Käyttö [muokkaa]
Pohjoisamerikkalaista folkmusiikkia lukuun ottamatta 12-kielinen kitara ei yleensä esiinny missään tyylilajissa ensisijaisena soittimena. Kuitenkin monet valtavirrankin yhtyeet ovat käyttäneet levyillään 12-kielisen helisevää ominaisääntä hyväkseen (esim. Eagles, Led Zeppelin, Mikko Alatalo)
Tunnettuja soittajia ja kappaleita [muokkaa]
- Roger McGuinn Suurin osa The Byrds -yhtyeen tuotannosta sisältää 12-kielisen Rickenbacker -sähkökitaran soittoa.
- David Bowie Uran alkuvaihe esim. Space Oddity, Queen Bitch
- Leadbelly
- Freddie Mercury, Crazy Little Thing Called Love
- Brian May, Love Of My Life ja '39
- Jimmy Page, Stairway to Heaven
- Slash, Knockin' on Heaven's Door
- Mikko Alatalo Tunnettu 12-kielisen kitaran soittajana.
- Juice Leskinen Grand Slam, Bluesia Pieksämäen asemalla
- Lauri Tähkä
