Ähtärinjärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ähtärinjärvi
Ähtärinjärvi kesäyönä.
Ähtärinjärvi kesäyönä.
Koordinaatit 62°40′N, 24°03′EKoordinaatit: 62°40′N, 24°03′E
Sijainti Ähtäri, Alajärvi, Soini
Valtio Suomi
Pinta-ala 45,1 km²
Pinnankorkeus 153,5 m
Suurin syvyys 28 m
Keskisyvyys 6,1 m
Valuma-alue 479,98 km²
Laskujoki Inhanjoki

Ähtärinjärvi on Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Ähtärin reitin ylin järvi Suomenselän vedenjakajalla, Etelä-Pohjanmaan kaakkoiskolkassa Ähtärin, Soinin ja Alajärven, aiemmin Lehtimäen, kuntien alueella. Järven pinta-ala on 45,1 km² ja pinnan korkeus 153,5 m. Järven pituus on pohjois–etelä-suunnassa 29 km ja leveys 1–3 km. Etelässä järvi liittyy kapean Ähtärinsalmen kautta samalla korkeudella olevaan Väliveteen, joka edelleen liittyy kapean Nääsinsalmen kautta niin ikään samalla korkeudella olevaan Hankaveteen, josta laskureittinä 13 metriä alempana olevaan Ouluveteen on Inhanjoki. Ähtärinjärven valuma-alue 479,98 km² ja siitä yhdessä Väliveden ja Hankaveden kanssa muodostuvan järviketjun pituus on 39 km.[1]

Geologinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerjään väistyessä noin 10 500 vuotta sitten nykyisen Ähtärinjärven alue oli veden peitossa ja Ancylusjärven pinta oli noin 20–25 metriä järven nykyistä pintaa korkeammalla. Nopean maankohoamisen takia veden pinta alueella kuitenkin laski ja Ähtärinjärvi kuroutui pohjoiseen laskevaksi järveksi noin 9 900 – 9 800 vuotta sitten. Suomenselän vedenjakajalla Lehtimäen Peräkylän Livonlähteellä sijainneen kuroutumiskynnyksen nykyinen korkeus on 157 m merenpinnan yläpuolella eli vain 3,5 metriä järven nykyistä pintaa korkeammalla. Täältä Ähtärinjärvi laski pohjoiseen nykyisen Ähtävänjoen reittiä, kunnes noin 3 200 vuotta sitten järvelle aukeni maankohoamisen aiheuttaman kallistumisen seurauksena toinen lasku-uoma etelään nykyistä Inhanjokea pitkin. Tämän jälkeen järvi muodosti bifurkaation 1 700 vuoden ajan, kunnes pohjoinen lasku-uoma maankohoamisen aiheuttaman kallistumisen takia kuivui noin 1 500 vuotta sitten.[2]

Järven muinainen lasku-uoma pohjoiseen on maastossa hyvin näkyvä, turpeen ja osittain avoveden täyttämä ja korkeimmallakin kohdalla vain vähän järven nykyistä pintaa ylempänä. Tästä ja paikannimiin perustuvista päättelyistä akateemikko Kustaa Vilkuna sai 1950-luvulla aiheen olettaa, että uoman kuivuminen ja virtaussuunnan muutos oli tapahtunut historiallisena aikana vain muutamia satoja vuosia sitten. 2000-luvulla suoritetut geologiset tutkimukset kuitenkin osoittivat oletuksen vääräksi ja siirsivät pohjoisen uoman kuivumisen ajankohtaa noin tuhat vuotta aiemmaksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppä, Heikki & Matti Tikkanen: Land uplift-driven shift of the outlet of Lake Ähtärinjärvi, western Finland, s. 5–18. Bulletin of the Geological Society of Finland, Vol. 78. Helsinki: Suomen geologinen seura, 2006. artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 10.8.2010). (englanniksi)
  • Seppä, Heikki & Tikkanen, Matti: Ähtärinjärven vanha lasku-uoma. Geologi, 2006, nro 3, s. 89-94. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppä & Tikkanen 2006: 8, 10.
  2. Seppä & Tikkanen 2006: 7–13.
  3. Seppä & Tikkanen 2006: 6, 13.