Ero sivun ”Pelodiscus” versioiden välillä
(ei mitään eroa)
|
Versio 31. tammikuuta 2021 kello 22.03
| Pelodiscus | |
|---|---|
.jpg) Pelodiscus maackii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Heimo: | Pehmeäkilpikonnat Trionychidae |
| Alaheimo: | Trionychinae |
| Suku: |
Pelodiscus Gray, 1844[2] |
| Katso myös | |
Pelodiscus on pehmeäkilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku, joka elää Itä-Aasiassa. Perinteisesti sen on katsottu sisältävän vain lajin kiinanpehmytkilpikonna (Pelodiscus sinensis), mutta se on osoittautunut viiden lajin kompleksiksi. Pelodiscus on taloudellisesti merkittävin kilpikonnasuku, ja Kiinassa sitä on kasvatettu ihmisravinnoksi yli 2400 vuotta. Luonnonvaraiset populaatiot ovat laskussa, ja lisäksi suvun geneettistä monimuotoisuutta uhkaa risteytyminen tarhattujen yksilöiden kanssa.
Taksonomia
Vaikka 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kuvattiin monia Pelodiscus-lajeja ja -alalajeja, myöhemmät tutkijat katsoivat pitkään sukuun kuuluvan vain yhden lajin, kiinanpehmytkilpikonnan (Pelodiscus sinensis). 1980- ja 1990-luvuilla jotkut tutkijat alkoivat erottaa kolme muuta lajia, jotka saivat nimikseen Pelodiscus axenaria, Pelodiscus maackii ja Pelodiscus parviformis, mutta tätä ei hyväksytty yleisesti ennen kuin 2000-luvun geneettiset tutkimukset todistivat P. sinensiksen lajikompleksiksi.[3] Vuonna 2019 kuvattiin vielä yksi laji, Pelodiscus variegatus.[4] Shanxin maakunnasta, nykyisen kiinanpehmytkilpikonnan levinneisyysalueelta, on löydetty yksi plioseenilta peräisin oleva laji, Pelodiscus gracilia.[1]
Lajit
Sukuun kuuluu viisi elossa olevaa ja yksi sukupuuttoon kuollut laji:[1][2][5]
- Pelodiscus axenaria
- †Pelodiscus gracilia
- Pelodiscus maackii
- Pelodiscus parviformis
- Kiinanpehmytkilpikonna (Pelodiscus sinensis)
- Pelodiscus variegatus
Kuvaus
Kaikki Pelodiscus-lajit ovat pieniä, ja pienimmän lajin, Pelodiscus parviformiksen, selkäkilven maksimipituus on vain 16 senttimetriä.[1][4] Pelodiscus maackii on huomattavasti muita lajeja suurempi, ja se voi saavuttaa 35 senttimetrin selkäkilven pituuden.[4][6]
Levinneisyys
Itäaasialainen Pelodiscus on yksi pehmeäkilpikonnien laajimmalle levinneistä suvuista, ja sen levinneisyysalue ulottuu Siperian kaakkoisosien Amur- ja Ussuri-jokien valuma-alueilta Korean ja Japanin sekä Kiinan itä-, keski- ja eteläosien läpi eteläiseen Vietnamiin.[6] Pohjois-etelä-suunnassa alue on noin 4 500 kilometriä ja länsi-itä-suunnassa noin 2 000 kilometriä pitkä.[3] Viidestä lajista laajin levinneisyys on kiinanpehmytkilpikonnalla.[6]
Pelodiscus-kilpikonnien kasvattaminen on todennäköisesti johtanut geneettisten kehityslinjojen sekoittumiseen ja risteytymiseen. Esimerkiksi Japanissa elää sekä luonnonvaraisia että vierasperäisiä kilpikonnia. Lisäksi Pelodiscus-kilpikonnien kasvattaminen on johtanut populaatioiden vakiintumiseen kokonaan luonnollisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, kuten Guamiin, Havaijille, Mariaaneille, Ogasawarasaarille, Timorille, Filippiineille ja Sarawakiin.[3][6] Ihmisen toiminta on myös vaikuttanut Pelodiscus-lajien luonnollisten levinneisyysalueiden hämärtymiseen.[6]
Uhat
Vaikka Pelodiscus-kilpikonnia kasvatetaan ravinnoksi miljoonia yksilöitä, niiden luonnonvaraiset populaatiot ovat huvenneet jyrkästi ympäri suvun levinneisyysaluetta.[3] Populaatioiden pieneneminen johtuu rajoittamattomasta pyynnistä, ympäristön saastumisesta ja ihmisen muusta toiminnasta.[7]
Vuonna 2000 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto arvioi kiinanpehmytkilpikonnan uhanalaisuusluokitukseksi vaaraantuneen. Arvioon sisältyivät kuitenkin kaikki Pelodiscus-kilpikonnat, ja taksonomisten muutosten takia Pelodiscus-lajien uhanalaisuusluokitukset pitäisi arvioida uudelleen erikseen. Lajien rajoittuneiden levinneisyysaluiden ja voimakkaan hyödyntämisen takia kaikki viisi lajia ovat epäilemättä joko erittäin uhanalaisia tai äärimmäisen uhanalaisia. Anders G. J. Rhodin kumppaneineen ehdotti vuonna 2018, että kiinanpehmytkilpikonna pitäisi luokitella erittäin uhanalaiseksi ja P. parviformis äärimmäisen uhanalaiseksi, kun taas lajit P. axenaria ja P. maackii ovat puutteellisesti tunnettuja. Vuonna 2019 P. parviformiksesta erotettu P. variegatus tulisi myös luokitella äärimmäisen uhanalaiseksi.[4]
Ravinnoksi kasvatettavia Pelodiscus-kilpikonnia risteytetään todennäköisesti usein. Kun tarhattuja yksilöitä pääsee luontoon joko tahattomasti tai tahallisesti, ne voivat paitsi hämärtää lajien levinneisyysalueita, myös johtaa geneettiseen kontaminaatioon. Geneettistä kontaminaatiota syntyy tarhassa risteytettyjen yksilöiden päästessä luontoon sekä vierasperäisten yksilöiden lisääntyessä luonnonvaraisten yksilöiden kanssa, ja sitä pidetään uhkana Pelodiscus-suvun monimuotoisuudelle. Toimenpiteenä kontaminaatiota vastaan toimii geneettisesti puhtaiden kehityslinjojen kasvattaminen risteytyksiä välttämällä.[6]
Pelodiscus ja ihminen
Pelodiscus on maailman taloudellisesti merkittävin kilpikonnasuku, ja se on Itä- ja Kaakkois-Aasiassa perinteistä ravintoa ja tärkeä osa monia ruokalajeja.[3][6] Kiinassa Pelodiscus-kilpikonnia on kasvatettu kevättä ja syksyä -kaudelta asti, yli 2400 vuoden ajan.[6] Niitä on kasvatettu ja myyty suuria määriä vuosisatojen ajan, mutta etenkin 1980-luvulla niiden tuotanto kasvoi nopeasti.[3][7] Nykyään Pelodiscus-kilpikonnia tuotetaan vuosittain 340 000 tonnia, ja niitä kasvatetaan kiinalaisilla kilpikonnatarhoilla 900 miljoonaa poikasta.[6] Suurin osa myytävistä yksilöistä on kasvatettuja.[3]
Hyvän saatavuutensa vuoksi Pelodiscus-kilpikonnia on käytetty malliorganismina fysiologian ja embryologian tutkimuksissa. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä Pelodiscus on osoittautunut monta lajia sisältäväksi lajikompleksiksi, ja tahaton usean lajin sekoittaminen voi vääristää tutkimustuloksia.[3]
Lähteet
- ↑ a b c d Georgalis, Georgios L. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Old World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 115–208. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.058.0106. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Midtgaard, Rune: Genus Pelodiscus RepFocus. Viitattu 31.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Fritz, Uwe et al.: The world’s economically most important chelonians represent a diverse species complex (Testudines: Trionychidae: Pelodiscus). Organisms Diversity & Evolution, 20.3.2010, 10. vsk, nro 3, s. 227–242. doi:10.1007/s13127-010-0007-1. ISSN 1618-1077. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 31.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Farkas, Balázs et al.: A new species of Pelodiscus from northeastern Indochina (Testudines, Trionychidae). ZooKeys, 13.2.2019, nro 824, s. 71–86. Pensoft Publishers. PubMed:30799973. doi:10.3897/zookeys.824.31376. ISSN 1313-2970. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Pelodiscus The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 31.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Gong, Shiping et al.: Millennium-old farm breeding of Chinese softshell turtles (Pelodiscus spp.) results in massive erosion of biodiversity. The Science of Nature, 4.5.2018, 105. vsk, nro 5, s. 34. doi:10.1007/s00114-018-1558-9. ISSN 1432-1904. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 31.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Bu, Xingjiang & Liu, Luo & Nie, Liuwang: Genetic diversity and population differentiation of the Chinese soft-shelled turtle (Pelodiscus sinensis) in three geographical populations. Biochemical Systematics and Ecology, kesäkuu 2014, 54. vsk, s. 279–284. doi:10.1016/j.bse.2014.02.022. ISSN 0305-1978. (englanniksi)
|