Woodstock

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1969 festivaalia. Saman muista merkityksestä katso täsmennyssivu.
Woodstock
Woodstock redmond crowd.JPG
Tyyppi musiikkifestivaali
Päivämäärä 15.−18. elokuuta 1969.
Tapahtumapaikka Yhdysvaltain lippu Bethel
Paikkakunta Yhdysvallat
Kävijöitä 500 000
Järjestäjä Michael Lang
John P. Roberts
Joel Rosenman
Artie Kornfeld

Woodstock oli 15.−18. elokuuta 1969 New Yorkin osavaltiossa järjestetty suuri musiikkifestivaali. Tapahtuma järjestettiin Bethelin pikkukaupungin liepeillä White Laken kylän heinäniityillä. Nelipäiväisessä festivaalissa esiintyi suuri joukko aikansa populaarimusiikin tähtiä. Yleisöä paikalle tuli noin 500 000. Woodstock on saanut maineen hippiliikkeen ja koko 1960-luvun loppuhuipentumana.

Järjestäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodstockin alullepanijoina ja järjestäjinä toimivat neljä nuorta miestä: John P. Roberts, Joel Rosenman, Michael Lang ja Artie Kornfeld.[1]

John Roberts oli apteekki- ja hammastahnavalmistajan perijä, jolla oli miljoonien dollarien rahasto. Joel Rosenman oli Yalen lakikoulusta valmistunut kitaristi. Miehet olivat tavanneet vuonna 1966 ja ryhtyneet kämppäkavereiksi. He suunnittelivat kirjoittavansa televisioon tilannekomediasarjan, jossa kaksi rikasta mutta hölmöä kaverusta kokeilee epäonnisesti erilaisia hulluja liikeideoita. Saadakseen ideoita tulevaan sarjaansa miehet laittoivat ilmoitukset The Wall Street Journaliin ja The New York Timesiin maaliskuussa 1966: ”Nuoret miehet, joilla on rajattomasti pääomaa, etsivät kiinnostavia ja laillisia sijoitusmahdollisuuksia ja liikeideoita”. He saivat tuhansia vastauksia ja alkoivat samalla kiinnostua riskipääomasijoittamisesta televisiosarjansa sijaan.[2]

Artie Kornfeld oli Capitol Recordsin varapääjohtaja, ja hän oli kirjoittanut kolmisenkymmentä hittisingleä. Michael Lang omisti kaupan Floridassa, hän oli rock-yhtye Trainin manageri, ja hän oli tuottanut suuren kaksipäiväisen Miami Pop Festivalin vuonna 1968. Lang tutustui Kornfeldiin ja muutti pian Kornfeldin ja tämän vaimon asuntoon. Miehet kehittelivät ideoita kulttuurinäyttelystä, rock-konsertista ja rocknäytöksestä, sekä levytysstudiosta New Yorkin Woodstockissa.[2] Paikka keksittiin siitä, että kaverusten idoli Bob Dylan asui Woodstockin kylässä.[3]

Lang ja Kornfeld tarvitsivat rahaa festivaaliin ja levytysstudioonsa, ja heidän asianajajansa ehdottivat heille Robertsia ja Rosenmania. Nelikko tapasi toisensa helmikuussa 1969 New Yorkissa.[2]

Järjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä järjestäjää kertovat yhä erilaisia tarinoita siitä, kuka ajatuksen konsertiin keksi. Langin ja Kornfeldin mukaan Woodstockista oli alun perinkin tarkoitus tulla kaikkien aikojen suurin musiikkifestivaali. Langin mukaan miesten toisessa kohtaamisessa keskusteltiin puolen miljoonan dollarin budjetista ja 100 000 ihmisen yleisöstä. Lang kertoo alkaneensa etsiä festivaalipaikkoja syksyllä 1968, jo ennen kuin hän tapasi kolme kumppaniaan. Rosenman ja Roberts kuitenkin väittävät olleensa festivaalin idean takana. Heidän mukaansa Kornfeld ja Lang halusivat vain studion ja sen markkinoimiseksi juhlat rock-kriitikoille ja levy-yhtiöiden johtajille. Jossain vaiheessa Rosenman ja Roberts ehdottivat rock-konserttia, ja sen tuloilla rahoitettaisiin studio.[2]

Nelikon kolmannessa tapaamisessa kehitettiin idea 50 000 katsojan festivaalista. Miehet perustivat yhtiön nimeltä Woodstock Ventures maaliskuussa 1969, ja kullakin oli siitä 25 prosentin osuus.[2]

Yhtiö alkoi etsiskellä konsertille pitopaikkaa New Yorkin maaseudulta.[2] Järjestäjät olivat halunneet pitää festivaalin Woodstockin kylässä tai lähellä sitä, mutta sopivaa paikkaa ei sieltä löytynyt.[4] Lopulta maaliskuussa Wallkillin kaupungista vuokrattiin maata 10 000 dollarilla. Teollisuusalueeksi kaavoitetulla paikalla oli hyvä sijainti sekä tarvittavat mukavuudet, mutta sen teollinen ilmapiiri vaivasi Langia, joten yhtiö jatkoi myös sen mahdollisesti korvaavan paikan etsimistä.[2]

Festivaalille keksittiin tunnuslause ”Kolme päivää rauhaa ja musiikkia”, sillä tarkoituksena oli korostaa tapahtuman rauhanomaisuutta ja sodanvastaisuutta. Festivaalin tunnuksen piirsi taiteilija Arnold Skolnick. Tunnuksessa on rauhankyyhkyä muistuttava lintu sekä kitara; lintu on tosin alun perin piirretty muistuttamaan naukumatkijalintua.[2]

Järjestäjät alkoivat kerätä festivaalille esiintyjiä. Jotta tunnetut esiintyjät saatiin mukaan epävarmaan festivaaliin, heille luvattiin poikkeuksellisen suuret osallistumispalkkiot, kuten Jefferson Airplanen, The Whon ja Creedence Clearwater Revivalin noin 12 000 dollarin palkkiot. Yhteensä palkkioita maksettiin 180 000 dollaria.[2] Jimi Hendrix sai suurimman palkkion, 32 000 dollaria. Sopimuksen mukaan hän oli pääesiintyjä ja viimeinen esiintyjä.[3] Woodstockissa asunutta Bob Dylania ei konserttiin saatu esiintymään.[3]

Kun Wallkillissa kuultiin, kuinka paljon festivaalille olisi tulossa katsojia ja millainen vasemmistolaiselta ja huumeiden käyttöön liittyvältä vaikuttava hippitapahtuma oli kyseessä, kaupungin asukkaat kääntyivät festivaalin järjestämistä vastaan.[2] Lautakunta torjui festivaalin järjestämisen virallisesti 15. heinäkuuta sillä perusteella, että järjestäjien suunnitelmat olivat puutteelliset, ja myös ulkovessat olivat kiellettyjä kaupungissa.[3]

Festivaalille löytyi pian uusi paikka Bethelin pikkukaupungista, White Laken kylästä. Paikallisen Elliot Tiberin vanhemmilla oli siellä heikosti menestyvä El Monaco -niminen lomakeskus, ja kaupunki oli antanut Tiberille luvan järjestää keskuksen mailla taide- ja musiikkifestivaali. Tiber otti yhteyttä Woodstock Venturesiin. Lang tuli tarkistamaan White Laken festivaalialueen ja totesi sen liian pieneksi. Tiber kertoo sitten ehdottaneensa pitopaikaksi ystävänsä Max Yasgurin maatilaa, jonka Lang totesi erinomaiseksi paikaksi festivaalille. Kornfeld tosin kertoo löytäneensä Yasgurin maatilan omien yhteyksiensä avulla. Lang vuokrasi Yasgurilta 600 eekkerin alueen 75 000 dollarilla.[3][5] Paikka oli Max Yasgurin eräällä heinäniityllä viitisen kilometriä Yasgurin kotitilalta.[4] Yasgur oli rahapulassa, sillä kesän sateet olivat pilanneet heinäsadon.[5]

Myös Bethelissä esiintyi festivaalin vastustusta, sillä asukkaat olivat lukeneet Wallkillin asukkaiden huolenaiheista.[3] Max Yasgur puolusti kaavoituslautakunnan edessä voimakkaasti festivaalin järjestämistä vaikkei ollutkaan hippien kanssa samaa mieltä hallituksesta, huumeista tai vapaasta rakkaudesta, sillä hänen mukaansa vapaus koskee kaikkia.[5] Woodstock Ventures sai kaupungilta luvan konsertiin heinäkuun lopulla.[3]

Kaksi viikkoa ennen festivaalia elokuun alussa oli jo myyty 180 000 lippua. Keskeneräisellä esiintymislavalla järjestettiin paikallisia varten pieni esifestivaali 7. elokuuta. Jotkut kaupungin asukkaat vastustivat festivaalia viimeiseen asti ja järjestivät tiesulkuja päivää ennen festivaalia. Yhtiö teki viime hetkellä elokuvasopimuksen Warner Brothersin kanssa.[6]

Festivaalialue ja huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Festivaaliyleisöä maanantaina 18. elokuuta

Jotkut betheliläiset olivat perustaneet etupihoilleen kauppoja, ja jotkut tarjosivat ilmaista kahvia tai syötävää. Festivaalista tehdyssä elokuvassa näkyy Vassmerin sekatavarakauppa, joka oli auki viikonlopun ajan ja palveli tuhansia ihmisiä.[7] Alkoholia ja kaikenlaisia huumeita oli festivaalialueella helposti saatavilla, etenkin kannabista ja LSD:tä, joita käytettiinkin paljon.[8]

Festivaalialueen ruokapisteitä pyöritti newmexicolainen hippikommuuni Hog Farm. Se muodosti joidenkin vapaalla olevien newyorkilaispoliisien kanssa turvajoukot nimeltä ”Ole kiltti -joukot”, jonka jäsenet sanoivat ihmisille tarvittaessa: ”Ole kiltti äläkä tee noin, tee jotain muuta.”[9]

Festivaalialueen aitojen ulkopuolella oli leiripaikka, jonne tulijat leiriytyivät. Käymälöitä ja pesupaikkoja oli harvassa, ja monet peseytyivät läheisessä Filippinlammessa. Alueelle pystytettiin improvisoituja telttoja, joissa avuliaat ihmiset auttoivat avuntarvitsijoita. Sairaalateltassa hoidettiin etenkin paljain jaloin liikkuneiden ihmisten haavoja sekä pahoista LSD-tripeistä kärsiviä. Ruokaa toimittaneen Food for Love -nimisen yrityksen ruokavarasto tyhjeni muutamassa tunnissa. Ilmainen ruokajakelupiste tarjosi koko festivaalin ajan kolme ateriaa päivässä: aamiaiseksi myslisekoitusta sekä lounaaksi ja päivälliseksi bulguria, riisiä ja vihanneksia. Lauantaista lähtien ruokatarjontaa täydensivät kansalliskaartin ja lääkintäjoukkojen helikopterit muun muassa tonnikalasäilykkeillä, makkaravoileivillä, suklaapatukoilla ja Coca-Colalla.[10]

Festivaalin päälava oli lähes 30 metriä leveä. Sitä ympäröi korkea puinen puutarha-aita, ja sen takana oli esiintyjien alue. Yleisöä oli kerrallaan enimmillään 300 000. Yleisö oli etupäässä valkoista ja keskiluokkaista, ja newyorkilaisten osuus oli suhteellisen suuri.[11]

Koska Woodstockin tarkoitus oli alun perin olla pelkkää musiikkifestivaalia laajempi taidefestivaali, myös päälavan ulkopuolella oli tapahtumia. Pääleirin itäpuolella oli avoin esiintymislava, jolla järjestettiin muun muassa joogaistuntoja ja yhteisrummutusta. Sivulavan lähettyvillä oli nukketeatteri, jossa järjestettiin esityksiä pitkin päivää. Puolentoista hehtaarin metsikössä oli kaksi polkua, ”Pääpolku” ja ”Nasta polku”, joiden varrella näki kaikenlaisia ihmisiä tarot-korttien tulkitsijoista meditoijiin ja huumekauppiaisiin. Intiaanipaviljongissa esiteltiin intiaanien nykytaidetta, ja leikkikentällä sai leikkiä keinuissa, telineissä, sokkeloissa ja heinäkasassa.[12]

Tapahtumapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodstockin avajaisseremonia.
Yleisöä konserttipaikalla. Lava näkyy kuvan takaosassa.

Esiintyjinä Woodstockissa oli suuri joukko aikansa nimekkäimpiä sekä nousussa olevia rock- ja folkartisteja. Ihmisten muistoissa ja mielikuvissa Woodstock on saanut maineen jonkinlaisena hippiliikkeen ja koko 1960-luvun loppuhuipentumana.

Koska paikalle ilmaantui lähes puoli miljoonaa ihmistä, moninkertainen määrä ihmisiä siihen nähden, mille festivaali oli suunniteltu, järjestelyt jäivät hyvin puutteellisiksi. Tiet olivat kilometrien matkalta tukossa, esiintyjät myöhästyivät paikalta ja ruokaa ei ollut tarpeeksi. Tapahtuman kaoottisuutta lisäsivät voimakas sade ja tuuli. Toisaalta osallistujien joukossa virisi hyvin voimakas ja spontaani jakamisen, antamisen ja välittämisen aalto. Myös monet musiikiesityksistä olivat laadukkaita.[13]

Teiden tukkeuduttua autoista moni lipun maksaneista ei päässyt festivaalialueen lähellekään. Viranomaisten mukaan puolitoista miljoonaa Woodstockiin pyrkinyttä ei koskaan päässyt perille.[14] Moni esiintyjä lennätettiin festivaalipaikalle helikoptereilla.[15]

Järjestäjät olivat myyneet ennakolta 186 000 pääsylippua. Yleisöä oli kuitenkin vaeltanut festivaalialueelle vain osittain pystytettyjen aitojen läpi perjantaihin mennessä niin paljon, että järjestäjät eivät pystyneet keräämään lippuja, joten kaikki päästettiin sisään ilmaiseksi.[16] Esiintyjien palkkiot piti kuitenkin maksaa. Järjestäjät tekivät myöhemmin rahaa suosituilla festivaalitaltioinneilla, mutta kustannukset saatiin katettua vasta vuosikausia myöhemmin.

Festivaalin avasi folklaulaja Richie Havens kello 17.15 perjantai-iltapäivällä. Havensin oli pitänyt esiintyä vasta myöhemmin samana iltana, mutta suunnitellut avausesiintyjät olivat juuttuneet liikenneruuhkaan.[4] Avajaispuheen yleisölle piti Swami Satchidananda. Äänentoisto ei ollut vielä kunnossa ensimmäisen bandin Sweetwaterin soittaessa.[17]

Ensimmäisten esiintyjien aikana sää oli vielä kaunis, mutta sen jälkeen festivaaliyleisöä pyyhkivät viikonlopun aikana toistuvat sade- ja ukkosmyrskyt.[18]

Maantantai-aamuna konsertin päättäneen Jimi Hendrixin esitystä oli seuraamassa vielä lähes 50 000 katsojaa.[19]

Festivaalin aikana tapahtui järjestäjä Michael Langin mukaan kolme kuolemantapausta. 17-vuotias poika kuoli jäätyään traktorin alle nukkuessaan makuupussissaan pellolla. Yksi kuolema johtui huumeiden yliannostuksesta.[20]

Festivaalin aikana ei ilmoitettu yhdestäkään väkivaltateosta. Ainakin kahdesta festivaalialueella tapahtuneesta synnytyksestä ilmoitettiin. Toistaiseksi kukaan ei ole kertonut syntyneensä Woodstockissa, mutta moni on kertonut saaneensa alkunsa siellä.[4]

Pääpiirteittäin tapahtumaa vietettiin sekavasta tilanteesta huolimatta ystävällisissä ja rauhallisissa merkeissä. Kaupungin asukkaat kiittelivät yleisön kohteliaisuutta ja ihmiset pitivät yhdessä huolta toisistaan; ruoka ja tarvikkeet jaettiin, uupuneista ja itsensä kolhineista, sekä sairaista pidettiin yhdessä huolta. Myös armeijan helikoptereilla toimitettiin paikalle lisää tarpeita ja elintarvikkeita.

Puhuessaan yleisölle lavalla sunnuntaina maanomistaja Max Yasgur oli hyvillään tapahtuman onnistumisesta hankalista olosuhteista huolimatta. Yasgur kiitteli järjestäjien tekemää työtä, ja hän sanoi yleisön todistaneen koko maailmalle, kuinka puoli miljoonaa nuorta voi viettää kolme päivää yhdessä pelkästään hauskanpidon ja musiikin merkeissä.[21]

Woodstockin toteutunut ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen päivä (perjantai 15.8.)

Toinen päivä (lauantai 16.8.)

Kolmas päivä (sunnuntai 17.8.)

Neljäs päivä (maanantai 18.8.)

[22]

Woodstockin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodstockin perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodstockia on kutsuttu kaikkien sitä seuranneiden rocktapahtuman innoittajaksi, mukaan lukien Glastonburyn festivaali, Concert for Bangladesh (1971), Live Aid (1985) ja Live 8 (2005). Time-lehti kutsui Woodstockia historian suurimmaksi rauhanomaiseksi tapahtumaksi. Järjestäjä Michael Langin mukaan Woodstockin perintöä on esimerkiksi vihreä liike. Langin mukaan Woodstockissa olleet tai sitä televisiosta katselleet ihmiset muuttivat sen ansiosta käsityksiään siitä, miten ihmiset voivat elää yhdessä. Laulaja Arlo Guthrien mukaan Woodstock osoitti sen, että vaikeuksien aikana suuret ihmisjoukot pystyvät huolehtimaan toisistaan ilman mitään sääntöjäkin.[23]

Woodstockista tehtiin dokumenttielokuva Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta, musiikkia (1970), jonka ohjasi Michael Wadleigh. Elokuva voitti parhaan dokumentin Oscar-palkinnon.[24]

Konserttipaikan myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wayne Sawardin tekemä Woodstock-muistomerkki, joka festivaalipaikalle sijoitettiin vuonna 1984

Max Yasgurin kuoltua vuonna 1973 brooklyninlainen Louis Nicky osti Yasgurin leskeltä niityn, jolla konsertti oli järjestetty. Moneen vuoteen missään ei muisteltu Woodstockia, eikä festivaalipaikalla ollut erityisiä opasteitakaan oikeaa sijaintia osoittamassa. 1970-luvun lopulla paikalla alkoi kokoontuna muutaman kymmenen ihmisen ryhmä. Wayne Saward -niminen hitsaaja rakensi vuonna 1984 paikalle muistomerkin raudasta ja betonista, ja sen jälkeen paikalla alkoi vierailla enemmän ihmisiä.[25]

Bethelin kaupunki on yrittänyt kielloin ja poliisivoimin estää tuhansia ihmisiä virtaamasta festivaalipaikalle joka elokuussa. Woodstock Preservation Alliance perustettiin säilyttämään festivaalialue avoimena kenttänä, jonne kaikilla olisi pääsy.[26]

Vuonna 2006 festivaalipaikalla avattiin Bethel Woods Center for the Arts -taidekeskus, johon avattiin kaksi vuotta myöhemmin Woodstock-museo.[27]

Muistokonsertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodstockin muistokonsertteja on järjestetty useita eri nimillä ja eri paikoissa. Ensimmäinen muistokonsertti järjestettiin Long Islandilla vuonna 1979, ja esiintyjien joukossa oli joitain Woodstockin esiintyjiäkin. Woodstockin 25-juhlavuodeksi suunniteltiin kahta konserttia. Woodstock '94 eli Woodstock II järjestettiin Saugertiesissa, New Yorkissa. Paikalle saapui 200 000 katsojaa. Alkuperäiselle festivaalipaikalle samaan aikaan suunniteltu Bethel '94 -festivaali peruttiin huonon lipunmyynnin johdosta. Paikalle tuli kuitenkin 25 000 ihmistä, ja kävijöille esiintyi moni Woodstockissakin esiintynyt kuten Richie Havens, Arlo Guthrie ja Melanie.[28] Elokuussa 1999 alkuperäisellä festivaalipaikalla järjestettiin kolmipäiväinen A Day in the Garden -konsertti. Heinäkuussa 1999 Romessa, New Yorkissa järjestettiin Woodstock '99, jonne tuli yli 220 000 katsojaa.[29] Woodstock '99 herätti tyrmistystä korkealle hinnoitelluilla lipuilla ja vedellä sekä väkivaltaisella ilmapiirillään.[30][31] Alkuperäisen festivaalin ja vuosien 1995 ja 1999 muistokonserttien järjestäjä Michael Lang on kertonut suunnittelevansa Woodstockin 50-vuotisjuhlakonserttia vuodelle 2019.[32]

Woodstockista julkaistut albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Littleproud, Brad & Hague, Joanne: Woodstock: Peace, Music & Memories: 40th Anniversary. Krause Publications, 2009. ISBN 9780896898332.
  • Wyllie, James & Acton, Johnny & Goldblatt, David: Aikamatkaajan opas historiaan: 18 aikamatkaa Vesuviuksen purkauksesta Woodstockin festivaaleille. Suomentanut Iso-Markku, Jaana. Atena, 2016. ISBN 978-952-300-270-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Woodstock Festival of 1969
  2. a b c d e f g h i j Elliot Tiber: How Woodstock Happened ... Part 1 The Times Herald-Record. 1994. Internet Archive. Viitattu 10.7.2017.
  3. a b c d e f g Elliot Tiber: How Woodstock Happened ... Part 2 The Times Herald-Record. 1994. Internet Archive. Viitattu 10.7.2017.
  4. a b c d 13 Things You Didn’t Know About Woodstock Huffington Post. 25.11.2013. Viitattu 10.7.2017.
  5. a b c Nate Bloom: The Hidden Jewish History of Woodstock InterfaithFamily.com. 19.8.2009. Viitattu 10.7.2017.
  6. Elliot Tiber: How Woodstock Happened ... Part 3 The Times Herald-Record. 1994. Internet Archive. Viitattu 10.7.2017.
  7. Wyllie et al. 2016, s. 56–57.
  8. Wyllie et al. 2016, s. 64–66.
  9. Wyllie et al. 2016, s. 56.
  10. Wyllie et al. 2016, s. 59–64.
  11. Wyllie et al. 2016, s. 66–67.
  12. Wyllie et al. 2016, s. 62–64.
  13. Wyllie et al. 2016, s. 54–55.
  14. Littleproud & Hague 2009, s. 166.
  15. Littleproud & Hague 2009, s. 78.
  16. Littleproud & Hague 2009, s. 48, 56.
  17. Littleproud & Hague 2009, s. 72–78.
  18. Wyllie et al. 2016, s. 61.
  19. Wyllie et al. 2016, s. 77.
  20. Tony Sclafani: Debunking Woodstock: What really happened? 10.8.2009. Today.com. Viitattu 11.8.2017.
  21. Littleproud & Hague 2009, s. 142.
  22. Woodstock - 40 Years On: Back To Yasgur's Farm-kokoelman kansivihko
  23. Roya Nikkhah: Woodstock 40 years on: The legend, the legacy The Telegraph. 8.8.2009. Viitattu 13.7.2017.
  24. Littleproud & Hague 2009, s. 184.
  25. Littleproud & Hague 2009, s. 184–185.
  26. Littleproud & Hague 2009, s. 196.
  27. Littleproud & Hague 2009, s. 204.
  28. Littleproud & Hague 2009, s. 186–190.
  29. Littleproud & Hague 2009, s. 196.
  30. Daniel Kreps: 19 Worst Things About Woodstock '99 Rolling Stone. 31.7.2014. Viitattu 10.8.2017.
  31. Matthew Jacobs: Let’s Revisit The Chaos Of Woodstock ‘99, ‘The Day The Music Died’ Huffington Post. 23.7.2014. Viitattu 10.8.2017.
  32. Laura Mason: Iconic Woodstock Festival May Return in 2019 for Its 50th Anniversary Everfest Magazine. 15.8.2016. Viitattu 10.8.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Woodstock.