White Star Line

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
White Star Linen logo ja lippu

Oceanic Steam Navigation Company, yleisesti White Star Line, oli menestyvä varustamo, joka tunnetaan parhaiten ylellisen lippulaivansa RMS Titanicin haaksirikon johdosta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön perustivat vuonna 1845 Liverpoolissa John Pilkington ja Henry Threlfall Wilson nimellä White Star Line, ja aluksi yhtiö keskittyi Australiaan suuntautuvaan kauppaliikenteeseen, joka oli voimistunut kultalöydön myötä. Laivasto koostui aluksi vain vuokratuista purjelaivoista, mutta yhtiö hankki ensimmäisen höyrylaivansa vuonna 1863.

Yhtiö fuusioitui Black Ball- ja Eagle Lines -yhtiöiden kanssa muodostaen Liverpool, Melbourne and Oriental Steam Navigation Companyn. Yhtiö ei menestynyt, ja White Star Line irtautui yhtiöstä keskittyäkseen Liverpool–New York-reitin liikennöintiin. Yhtiö tilasi uuden laivan lainarahoilla, mutta Royal Bank of Liverpoolin konkurssin jälkeen yhtiölle jäi velkaa huikeat 527 000 puntaa.

The Oceanic Steam Navigation Company[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RMS Teutonic lähdössä Liverpoolista (1889)

Thomas Ismay, National Line -yhtiön johtaja, hankki omistukseensa White Star Linen lipun, nimen ja konkurssissa olevan yhtiön kunnioituksen 1 000 sterlingpunnalla 18. tammikuuta 1868. Ismayn suunnitelmissa oli liikennöidä White Star Line nimellä suuria laivoja Atlantin ylittävällä reitillä.

Thomas Ismay

Hän oli jo aiemmin tehnyt yhteistyösopimuksen Sir Edward Harlandin, Harland and Wolff -telakan johtajan, kanssa. Harland and Wolff sai ensimmäisen tilauksen 30. heinäkuuta 1869. Sopimuksen mukaan telakka rakentaisi yhtiölle aluksia todellisten kustannusten sekä määrätyn lisäosuuden hinnalla eikä rakentaisi ollenkaan aluksia kilpaileville yhtiöille. Vuonna 1870 William Imrie tuli yhtiön osakkaaksi.

Harland and Wolffin telakalta valmistuivat ensimmäiset Oceanic-luokan alukset: RMS Oceanic, RMS Atlantic, RMS Baltic, ja RMS Republic. Atlantin ylittävällä linjalla White Star Linen liikenne alkoi jälleen vuonna 1871.

Jo tuolloin oli tapana, että yhtiö nimesi aluksensa jonkin tunnistettavan teeman mukaan. White Star Linen teemana oli käyttää päätettä ”-ic” (kuten Titanic) alusten nimen perässä, samoin kuin Cunard Line käytti päätettä ”-ia” (esimerkiksi RMS Lusitania). Muita White Star Line tunnuksia olivat punainen kaksihaarainen viiri, jossa oli valkoinen viisisakarainen tähti, sekä laivojen punaoranssit mustahuippuiset savupiiput.

1800-luvun loppuun saakka White Star Linen laivaston kuuluisimpiin aluksiin kuuluivat RMS Britannic, RMS Germanic, RMS Teutonic ja RMS Majestic. Useat näistä laivoista voittivat Blue Ribandin, palkinnon nopeimmasta Atlantin ylityksestä.

Vuonna 1899 Thomas Ismay tilasi laivastoonsa yhden kauneimmista koskaan rakennetuista höyrylaivoista, aluksen, joka sai nimekseen RMS Oceanic. Se oli ensimmäinen alus maailmassa, joka oli pidempi kuin Great Eastern mutta silti kevyempi. Aluksen rakentaminen merkitsi sitä, että White Star Line jätti taakseen haaveet nopeista Atlantin ylityksistä ja keskittyi enemmän mukavuuteen ja taloudellisuuteen.lähde?

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa höyrykoneet olivat niin epätaloudellisia, että taloudellisella kivihiilen kulutuksella korkein mahdollinen nopeus oli noin 24 solmua (44,4 km/h). Tätä suuremmilla nopeuksilla kulutetun hiilen määrä jokaista lisättyä nopeusyksikköä (solmua) kohti oli suoraan verrannollista siten, että hiilen määrä oli kerrottava kahdella. Juuri tästä syystä White Star Line keskittyi taloudellisuuteen ja mukavuuteen. Tämän vuoksi Titanic rakennettiin 21 solmun (38,9 km/h) nopeudelle, kun aiemmin rakennetun Cunard Linen Lusitanian ennätysnopeus oli 27 solmua (48 km/h).

Vuonna 1902 White Star Line fuusioitui International Mercantile Marine Companyyn (IMM), joka oli suuri amerikkalainen laivayhtiö. Seuraavaan vuoteen mennessä IMM oli hankkinut omistukseensa laivayhtiöt American Line, Dominion Line, Atlantic Transport Line, Leyland Line ja Red Star Line. Samalla yhtiö solmi kauppasopimuksia saksalaisten Hamburg-Amerikan ja Norddeutscher Lloydin kanssa. J. Bruce Ismay luovutti hallinnon IMM:lle osakkeenomistajien asettamien paineiden sekä J.P. Morganin kaavaileman tariffisodan vuoksi.

Cunard Line oli White Star Linen näkyvin ja tärkein kilpailija. Jatkuvan kilpailuaseman vuoksi White Star Line tilasi Harland and Wolffilta kolme uutta Olympic-luokan laivaa: RMS Olympicin, RMS Titanicin sekä HMHS Britannicin. Britannicin nimeksi oli tarkoitus tulla RMS Gigantic, mutta Titanicin haaksirikon jälkeen nimi muutettiin.

Onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön historiaa sävyttävät muutamat hirvittävät onnettomuudet, samoin kuin huono onni. Vuonna 1873 RMS Atlantic haaksirikkoutui lähellä Halifaxia; kuolonuhreja oli 585. Vuonna 1893 SS Naronic katosi lähes jälkiä jättämättä mukanaan 74 henkeä; laivasta löydettiin vain tyhjä pelastusvene. RMS Republic upposi vuonna 1909 törmättyään yhteen höyrylaiva Floridan kanssa. Vuonna 1911 RMS Olympic törmäili sotalaiva HMS Hawkenin kanssa; molemmat alukset vaurioituivat pahoin. Seuraavana vuonna epäonni vaati 1 500 kuolonuhria historian tunnetuimman haaksirikon, RMS Titanicin tuhon, myötä.

Sotatoimissa ensimmäinen White Star Linen menettämä alus, RMS Arabic, upposi ensimmäisen maailmansodan myötä saksalaisen torpedon uhrina vuonna 1915. Samana vuonna myös sairaalalaivaksi muutettu Britannic upposi saksalaisen miinan tai torpedon upottamana; 30 ihmistä kuoli. Sitä vastoin RMS Olympic oli onnekas: se on tiettävästi ainoa kauppalaiva, joka onnistui upottamaan vihollisen sotalaivan ensimmäisessä maailmansodassa. Vuonna 1934 Olympic törmäsi sumussa Nantucketin majakkalaivaan upottaen sen. Onnettomuudessa menehtyi seitsemän ihmistä.

Vuonna 1933 White Star Line ja Cunard Line olivat molemmat talousvaikeuksissa laman vuoksi, ja matkustajamäärät laskivat. Eritoten White Star Line kärsi laman vaikutuksista. Cunard Line oli vuonna 1931 keskeyttänyt uusimman laivansa rakentamisen rahaa säästääkseen (myöhemmin se laskettiin vesille nimellä RMS Queen Mary). Vuonna 1933 Ison-Britannian hallitus suostui avustamaan yhtiöitä rahallisesti sillä ehdolla, että yhtiöt fuusioituisivat. Fuusio toteutettiin 10. toukokuuta 1934.

Cunard-White Star Limited[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuusion tuloksena syntyneestä Cunard-White Star Limitedistä 62 prosenttia omisti Cunard Line ja 38 prosenttia White Star Line. Vuonna 1947 Cunard osti White Star Linen osakeosuuden, ja 31. joulukuuta 1949 Cunard osti hallintaansa sekä White Star Linen toiminnan että sijoitukset. Nimi muutettiin takaisin Cunard Lineksi. Vuoteen 1950 saakka sekä Cunardin että White Star Linen liput liehuivat kaikilla aluksilla, mutta tästä eteenpäin vain Georgic ja uusi Britannic liputtivat White Star Linen lipuilla. Ne saivat pitää myös muut White Star Linen tunnukset romuttamiseensa saakka.

Pieni satamatenderi Nomadic on nykyisin ainoa olemassa oleva White Star Linen omistama alus. Se on nykyisin kahvilana Pariisissa lähellä Eiffel-tornia. Alus toimi yhteysaluksena Cherbourgin satamassa, joka oli liian matala Olympic-luokan aluksille. Nomadic kuljetti Titanicille muun muassa Margaret Brownin sekä Benjamin Guggenheimin.

White Star Linen alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

White Star Linen alukset (suluissa vuodet, joina alus oli yhtiön palveluksessa)[1]:

Kuuluisia White Star Linen kapteeneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta White Star Line.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing Ltd., 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kerbrech, Richard de