HMHS Britannic

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMHS Britannic
HMHS Britannic
HMHS Britannic
Tyyppi postihöyrylaiva
sairaalalaiva
Lippuvaltio Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Kotipaikka Liverpool
Omistaja Britannian kuninkaallinen laivasto
Rakennustelakka Harland and Wolff, Belfast
Rakennusnumero 433
Kölinlasku 30. marraskuuta 1911
Vesillelasku 26. helmikuuta 1914
Status upposi ajettuaan merimiinaan 21. marraskuuta 1916
Tekniset tiedot
Pituus 269,1 m
Leveys 28,7 m
Syväys 10,5 m
Bruttovetoisuus (GT) 48 158
Koneteho 50 000 kW
Nopeus 23 kn
Miehistö 860

HMHS Britannic oli White Star Line -varustamon RMS Olympicin ja RMS Titanicin sisaralus, joka laskettiin vesille vuonna 1914. Laivan nimen on sanottu pitäneen olla alun perin Gigantic, mutta Titanicin onnettomuuden jälkeen nimi vaihdettiin, sillä varustamon arvellaan pitäneen aiottua nimeä liian uhmakkaana. Varustamo tosin kiistää kaavailleensa Gigantic-nimeä alun perinkään. Britannic valittiin laivan nimeksi oletettavasti ensimmäisen maailmansodan edellä vallinneen isänmaallisuuden vuoksi. Laiva upposi ajettuaan merimiinaan vuonna 1916 toimiessaan sairaalalaivana.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannic oli hyvin samantyylinen kuin sisaraluksensa RMS Olympic ja RMS Titanic. White Star Line tilasi aluksen Harland and Wolffilta Belfastista. Sen köli laskettiin 30. marraskuuta 1911 samassa altaassa kuin Olympic telakkanumerolla 433, ja alus laskettiin vesille 26. helmikuuta 1914. Ennen valmistumistaan valtamerialukseksi se pakko-otettiin 13. marraskuuta 1915 ensimmäiseen maailmansotaan, jossa se toimi sairaalalaivana (HMHS eli His Majesty’s Hospital Ship) Välimerellä. Alus muutettiin siten, että se kykeni kuljettamaan 3 300 haavoittunutta ja lääkintähenkilökunnan, johon kuului 52 lääkäriä, 101 sairaanhoitajaa ja 336 apuhoitajaa, sekä 675 hengen miehistön.[1]

Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannic uppoaa

Tiistaina, 21. marraskuuta 1916 kello 8.12 aamulla Britannicin kulkiessa Kéan ja Makrónisoksen saarten välisessä Kéansalmessa Kreikan vesillä laivaa ravisutti voimakas räjähdys, joka repi sen kylkeen ammottavan aukon. Alus upposi 55 minuutissa. Aluksen päällikkö Bartlett yritti viimeisenä keinona ajaa laivan matalikolle siinä onnistumatta. Koneiden pysäyttämättä jättäminen johti ihmishenkien menetyksiin. "Britannicilla"olleista 1 300 henkilöstä vain 30 sai surmansa, hekin pelastusveneissä, jotka joutuivat laivan potkurin runtelemiksi. Titanicin onnettomuuden jälkeen kaikkiin laivoihin oli lisätty riittävä määrä pelastusveneitä, eikä niiden puute ollut ongelmana Britannicilla. Titanicin ja Britannicin onnettomuuksien välillä oli neljä vuotta. Sairaanhoitaja Violet Jessop työskenteli molemmilla laivoilla näiden upotessa ja selvisi hengissä kummallakin kerralla.

Britannicin hylkyä tutkittaessa huomattiin, että Britannicin keula oli katkennut. Tämä viittasi siihen, että laivalla oli sattunut toinenkin räjähdys. Miina oli lämmittäjien mukaan räjähtänyt paapurin puolella. Tutkijat huomasivat myös, että yksi Britannicin repeämän viereisistä höyrykoneista oli räjähtänyt. Tutkijat löysivät hajonneen koneen vierestä paljon hiiltä, joka kokeiden mukaan oli räjähtänyt. Tämä saattaisi viitata siihen, että laivalla oli tapahtunut hiilipölyräjähdys.lähde?

Uppoamisen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdyksen tapahduttua kello 8.12, sen tekemä vaurio oli osastojen 2 ja 3 välissä. Kuusi osastoa, osastot 1, 2 ja 3, keulapiikki, ja kattilahuoneet 5 ja 6 olivat veden vallassa. Kapteeni Bartlett antoi käskyn sulkea vesitiiviit ovet, valmistaa pelastusveneet ja lähettää hätäsignaali. Räjähdys oli kuitenkin vaurioittanut antennia niin, että lennätin pystyi vain lähettämään viestejä, muttei vastaanottamaan niitä. Kello 8.14 Britannic oli kallistunut voimakkaasti tyyrpuuriin, mutta vain vähän eteenpäin. Samoihin aikoihin kapteeni Bartlett päätti käynnistää moottorit uudelleen ja ajaa laiva Kéan rantaan. Pelastusveneitä alettiin laskea.

Kello 8.30 yksi veteen laskettu pelastusvene joutui potkureiden tekemään virtaan ja lopulta paapuurin puoleinen, puoliksi vedestä sojottava, käynnissä oleva potkuri tuhosi sen. Muutamaa minuuttia myöhmemmin myös toinen pelastusvene joutui potkureihin. Yhteensä 30 ihmistä kuoli.

Kello 8.35 Bartlett antoi varsinaisen käskyn evakuoida alus ja sammuttaa koneet. Keula oli alkanut upota nopeasti, kun Bartlett yritti ajaa Britannicia rantaan. Kello 8.50 Britannicin kallistuma tyyrpuuriin oli noin 10 astetta. Kapteeni Bartlett käski keskeyttää pelastusveneiden laskun, vaikka laivan uppoamiseen olikin enää 17 minuuttia. Bartlett käynnisti moottorit uudelleen ja yritti matalikolle, joka sai veden tulvimaan D-kannelle. Lopulta hän luovutti.

Kello 9.00 vesi oli melkein venekannella. Bartlett puhalsi kaksi pitkää puhallusta pillillä, käski evakuoida konehuoneen ja lähti uimaan veteen. Tässä vaiheessa vesi oli yltänyt jo venekannelle. Hän ui lähistöllä olevaan laskosveneeseen. Konemiehet pakenivat 24 metrin korkeudesta neljännen savupiipun kohdalta C-kannelta.

Britannic kaatui tyyrpuurin puoleiselle kyljelleen ja savupiiput alkoivat romahtaa. Kello 9.06 Britannic oli täysin kyljellään ja sen keula osui matalalla olevaan pohjaan. Kello 9.07, 55 minuuttia räjähdyksen jälkeen Britannic, maailman suurin laiva upposi. Laivan 48 pelastusveneestä 28 oli laskettu veteen.

Hätäsignaalin saaneet HMS Scourge ja Heroic saapuivat pelastamaan kaikki 1 270 eloonjäänyttä.

Uppoamisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivan räjähdyksestä syytettiin aluksi saksalaista torpedoa, mutta myöhemmin todennäköisenä syyllisenä pidettiin saksalaista miinaa. Myöhemmin saatiin tietää, että saksalainen sukellusvene oli muutamaa viikkoa aikaisemmin miinoittanut Britannicin käyttämän kanaalin. Miina ei saanut aikaan kovin suurta tuhoa pohjassa, ja laivan olisi pitänyt pysyä pinnalla, mutta laipioiden vesitiiviit ovet kattilahuoneessa oli jätetty auki. Laiva ei kestänyt jättimäiseen konehuoneeseen tulvineen veden massaa vaan upposi. Myös tuuletusluukkuja oli jätetty auki paikalla vallinneen helteen vuoksi. Miinaräjähdys tapahtui kohtalokkaaseen aikaan aamulla vahdinvaihdon aikana, jolloin miehistön oli päästävä liikkumaan laipioiden vesitiiviiden ovien läpi. Lisäksi laivan rakentamisessa käytetyt niitit olivat hauraampia kuin laivan runko; ne ruostuivat siis nopeammin ja tekivät rungosta suunniteltua heikomman.

Hylyn sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannicin hylyn sijainti

Britannicin hylky sijaitsee noin 120 metrin syvyydessä Kreikan rannikolla Kéan saaren luoteispuolella (37°42′05″N, 24°17′02″E ). Ensimmäisenä sitä tutki sen löytänyt tutkimusmatkailija Jacques-Yves Cousteau vuonna 1975. Hylky on riittävän matalalla sukeltajien tutkittavaksi, mutta sitä pidetään Ison-Britannian sotahautamuistomerkkinä, ja kaikkien tutkimusmatkojen on saatava sekä Ison-Britannian että Kreikan hallitusten hyväksyntä.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannicin viimeisistä hetkistä on tehty yksi elokuvasovitus, Brian Trenchard-Smithin ohjaama televisioelokuva Britannic, joka valmistui vuonna 2000.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing Ltd., 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. de Kerbrech, s. 169–171

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMHS Britannic.