Edward J. Smith

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edward J. Smith
Edward J. Smith
Edward J. Smith
Syntynyt 27. tammikuuta 1850
Hanley, Staffordshire, Iso-Britannia
Kuollut 15. huhtikuuta 1912 (62 vuotta)
Atlantin valtameri
Ammatti merikapteeni
Puoliso Sarah Eleanor Pennington
Vanhemmat Edward Smith
Catherine Hancock
Lapset Helen Melville Smith (1898–1973)

Edward John Smith (27. tammikuuta 185015. huhtikuuta 1912) oli englantilainen merikapteeni, joka muistetaan RMS Titanicin kapteenina.

Edward Smith syntyi Hanleyn kylässä Staffordshiressä. Hänen vanhempansa olivat Edward ja Catherine Smith. Smith aloitti merenkulun 13-vuotiaana. Vuonna 1880 hän meni White Star Linen palvelukseen. Ensimmäisen laivansa Smith sai vuonna 1887 ja 1904 hänestä tehtiin kommodori.

Vaikka joidenkin lähteiden mukaan Smithin oli tarkoitus vetäytyä eläkkeelle linjalaiva RMS Titanicin neitsytmatkan jälkeen, hän aikoi Halifaxin paikallislehden mukaan pysyä Titanicin kapteenina, kunnes yhtiö saisi suuremman aluksen. 14. huhtikuuta Titanic törmäsi Pohjois-Atlantilla jäävuoreen ja upposi. Smith hukkui laivansa mukana.

Hänen ruumiinsa kohtalosta on sekavaa tietoa: joissakin lähteissä kerrotaan, että hänet olisi löydetty pinnalta ja tunnistettu rinnassa olleesta, Gibraltarin kalliota esittäneestä tatuoinnista[1]. Toiset lähteet taas väittävät, että hän olisi sulkeutunut umpinaiseen ohjaushyttiin varmistaakseen, että menisi aluksensa mukana pohjaan. Mikään virallinen lähde ei kuitenkaan vahvista kumpaakaan väitettä. Hän ei kuitenkaan ollut eloonjääneiden joukossa eikä hänen ruumistaan ainakaan virallisesti löytynyt[2].

Walter Lordin mukaan[3] oli varsin selvää, että kaikesta taidostaan huolimatta edes kapteeni Smith ei ollut kyllin pätevä Titanicin kapteeniksi – koska kukaan ei ollut. Laiva oli liian paljon suurempi kuin mikään siihenastisista aluksista, ja sen ohjailuun pätivät aivan omat sääntönsä, jotka opittiin vasta paljon myöhemmin vielä suurempien laivojen, kuten ranskalaisen S/S Normandien ja RMS Queen Maryn valmistuttua. Lord mainitsee erikseen, että moni pelastunut kummasteli sitä, että koko alkumatkan alus teki pieniä suunnanmuutoksia – aivan kuin koululaiva. Kapteeni Smith oli todennäköisesti huomannut laivan olevan tavoiltaan omaleimainen ja siksi hän halusi perehtyä sen ominaisuuksiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannes Wallin: 50 vuotta Titanicin tuhosta. Helsingin Sanomat, 15.4.1962.
  2. Walter Lord: Titanicin kohtalonyö
  3. Walter Lord: The night lives on