Warcraft III: Reign of Chaos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Warcraft 3)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Warcraft III: Reign of Chaos
Kehittäjä Blizzard Entertainment
Julkaisija Blizzard Entertainment
Suunnittelija Rob Pardo
Pelisarja Warcraft
Julkaistu 2002
Lajityyppi reaaliaikainen strategiapeli
Pelimuoto yksinpeli ja moninpeli
Ikäluokitus ESRB: Teini-ikäisille
PEGI 12
USK 12
Alusta Mac OS X, Microsoft Windows
Jakelumuoto CD
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Warcraft III: Reign of Chaos on Blizzard Entertainmentin kehittämä ja julkaisema reaaliaikainen strategiapeli. Peli on julkaistu vuonna 2002 Mac OS X:lle ja Windowsille.

Peli kuuluu Warcraft-sarjaan. Pelille on julkaistu lisäosa Warcraft III: The Frozen Throne vuonna 2003.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warcraft III -pelikuvaa ihmisten kylästä.

Vanhojen osien tapaan taisteluja käydään erilaisten joukkojen avulla; tälle osalle ominaista on sankarien suurempi merkitys ja kolmiulotteinen grafiikka. Pelin alussa pelaajan on rakennettava itselleen kylä ja aloitettava resurssien kerääminen ja joukkojen tuotanto. Rakentaminen tapahtuu työläisillä kulta- ja puuresurssien avulla. Erilaiset rakennukset mahdollistavat uusien joukkojen kouluttamisen. Jokainen yksikkö vie tietyn määrän kylän ruokavaroja. Ruokavaroja tuotetaan asutuksilla (Farm, Orc Burrow, Moon Well tai Ziggurat riippuen rodusta). Puu- ja kultaresurssien hankkiminen onnistuu työläisten (ihmisillä Peasant, örkeillä Peon, Yöhaltioilla Wisp. Epäkuolleilla Acolyte kerää kultaa ja Ghoul puuta) keräämällä niitä kultakaivoksista ja metsistä kukin omilla keinoillaan. Puut ja kultakaivokset ovat kuitenkin ehtyviä resurssien lähteitä, joten joskus pelaajan täytyy rakentaa ylimääräinen tukikohta taatakseen tarpeelliset resurssit uusien rakennusten ja joukkojen valmistamiseen.

Roolipelaamisen henkeä peliin tuovat sankarit. Sankarit saavat kokemuspisteitä neutraalien hirviöiden (Creeps) tai vihollispelaajien joukkojen tuhoamisesta. Tarpeeksi kokemuspisteitä saatuaan sankarit kehittyvät kokemustason, jolloin sankarista tulee yleisesti vahvempi, ja se saa valita jonkin uuden erikoistaidon tai vahvistaa olemassa olevia erikoistaitoja. Erikoistaidot voivat vahingoittaa vihollisia, parantaa omien joukkojen terveyttä tai kestävyyttä ja jopa tehdä sankarin haavoittumattomaksi taian keston ajaksi. Tasolta viisi lähtien (TFT) sankari saa kokemusta ainoastaan muiden pelaajien joukkojen tappamisesta, kuudennella tasolla sankari saa ylivoimaisen erikoiskyvyn (Ultimate Ability), ja suurin mahdollinen taso on 10. Sankareita voi olla vain kolme jokaista pelaajaa kohden.

Pelissä on neljä pelattavaa rotua. Jokaisella rodulla on kolme (The Frozen Throne -lisäosassa neljä) sankaria, omat joukot rakennuksineen ja omat erikoisominaisuutensa.

Moninpeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moninpelaaminen tapahtuu Battle.net-palvelun kautta. Siellä pelaajat voivat keskustella keskenään, liittyä satunnaisesti peliin tai vaikkapa pelata fanien tekemiä Warcraft III -kenttiä.

Pelaajat voivat taistella keskenään tai jopa tiimeinä toisiaan vastaan. Yksi ottelu onnistuu maksimissaan 12 pelaajan kesken.

Kenttäeditori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warcraft III:n mukana toimitetaan kenttäeditori (engl. World Editor), jonka avulla on mahdollista luoda omia kenttiä ja skenaarioita. Editorissa voi luoda ja muokata esim. maastoa, yksiköitä ja rakennuksia. Blizzardin battle.net-palvelussa pelaajat voivat jakaa tekemiään kenttiä toisten pelaajien kanssa. Kenttäeditoriin lisättiin lukuisia uusia ominaisuuksia The Frozen Throne -lisäosassa. Editori ei ole Blizzardin virallisesti tukema.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pelin kampanjatilan tarinaan on panostettu enemmän verrattuna pelisarjan edellisiin osiin. Pelin juoni sijoittuu 15 vuotta Toisen sodan päättymisestä. Tarina jakautuu viiteen osaan, joista ensimmäinen toimii tutoriaalina ja neljä muuta kertovat tapahtumat Lordaeronin ihmisten, epäkuolleiden, örkkien sekä yöhaltioiden näkökulmasta edellä manitussa järjestyksessä.

Warcraft III -pelikuvaa: Pimentopeikkojen palkkasoturit ja yöhaltiat sotaretkellä

Pelissä välianimaatiot ovat yleisesti tehty pelin omalla grafiikkamoottorilla, mutta myös muutama tietokonegrafiikalla tehty video on mukana. Näihin kuuluvat alkuvideo ja kampanjoiden läpäisemisvideot. Äänimaailmaan on alkuperäisiä ääniä otettu mm. Warcraft II:sta. Huumoria ei ole unohdettu edes tavallisista kommenteista yksikköjä komennettaessa. Hauskasti yksiköt ärsyyntyvät ja alkavat valittaa, jos niitä klikkailee liian useasti, ja muutenkin ääninäyttely on todella tasokasta. Yksiköt sanovat myös välillä tunnettuja lauseita elokuvista tai Internetistä pelin maailmaan sopivaksi muunneltuina versioina.

Örkkien esinäytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina alkaa kun örkki nimeltä Thrall näkee oudon unen, jossa ennustetaan maailmanloppua. Seuraavana aamuna ensimmäisestä Warcraft-pelistä tuttu Medivh neuvoo Thrallia komentamaan Lauman (engl. Horde) muuttamaan länteen, jossa he voivat puolustautua maailmanlopulta. Kun Lauma on kerääntynyt muuan sotilas kertoo, että Warsong-klaanin päällikkö Grom Hellscreamista ei ole tietoa. Lauma järjestää etsintäpartion etsimään Gromia läheisestä ihmisten keskitysleiristä, josta hänet löydetään vangittuna. Kun Grom on pelastettu, he jatkavat matkaa laivoilla, jotka on varastettu ihmisiltä.

Ihmisten kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina keskittyy paladiini Arthasin, kuningas Terenaksen pojan, ympärille. Kampanjan alussa hän saa käskyn Uther the Lightbringeriltä (Arthasin esimies ja opettaja) tuhota demonien riivaamat Blackrock-klaanin örkit Lordaeronin mailta. Vähitellen he alkavat löytää Lordaeronin mailta ruttoa, joka muuttaa ihmiset epäkuolleiksi). Arthas kohtaa ruttoa tutkiessaan Kel'Thuzadin, ihmismanaajan, joka johtaa järjestöä nimeltä Cult of the Damned. Arthas tappaa hänet, mutta ennen kuolemaansa Kel'Thuzad kuitenkin kertoo Arthakselle ettei hänen kuolemansa ole oleva hänelle hyödyksi, sillä hän on itse asiassa vain pieni nappula suuressa pelissä, ja että jos Arthas todella haluaa lopettaa ruton leviämisen, hänen tulee tappaa kultin todellinen johtaja, demoni Mal'Ganis.

Arthas ja Uther joutuvat erimielisyyksiin heidän saadessa selville, että rutto on levinnyt suurkaupunki Stratholmeen. Pelastaakseen kaupungin asukkaat Arthas ehdottaa että he tappaisivat heidät, ennen kuin rutto muuntaa jokaisen asukkaan epäkuolleeksi hirviöksi. Uther kauhistuu Arthasin ehdotusta ja vakuuttaa että on oltava myös muita keinoja, mutta Arthas suuttuu Utherille ja vastoin omaa toimivaltaansa riistää Utherilta paladiinin ja komentajan oikeudet. Siinä vaiheessa heidän välinsä murtuvat ja Uther jättää Arthasin saattamaan teurastuksensa loppuun. Kun Arthas on joukkoineen tuhonnut Stratholmen kaupungin hän kohtaa demoni Mal'ganiksen, joka kertoo Arthakselle, että hänen tulisi seurata häntä kauas pohjoiseen, mantereelle nimeltä Northrend, jos mielii tappaa tämän. Arthas valmistelee laivaston pitkää matkaa varten. Samaan aikaan Uther ja Jaina Proudmoore tapaavat raunioituneessa Stratholmessa jolloin Jaina kertoo Utherille minne Arthas on mennyt, minkä jälkeen Uther lähtee pois kaupungista. Tämän jälkeen profeetta Medivh tulee kertomaan Jainalle, että Jainan tulee johtaa ihmiset Kalimdoriin.

Tämän jälkeen Arthas tavataan Northrendissä, missä hänen joukkonsa valmistautuvat lähtemään liikkeelle etsimään sopivaa paikkaa tukikohdakseen. Löydettyään sopivan paikan, kääpiöt alkavat ampua heitä luullen heitä epäkuolleiksi ja kääpiöiden johtaja Muradin Bronzebeard kertoo Arthakselle kääpiöiden retkikunnan jääneen epäkuolleiden piirittämäksi. Arthas kerää joukkonsa ja murtautuu epäkuolleiden piiritysjoukkojen läpi. Kääpiöiden avulla he lyövät epäkuolleet alueelta ja perustavat uuden leirin epäkuolleiden tuhotun lerin tilalle. Pian tämän jälkeen saapuu ihmisten lähetti kertomaan, että lordi Uther sai kuningas Terenaksen myöntymään siihen, että ihmiset lähtevät Kalimdoriin ja että tämän retkikunnan täytyy vetäytyä pois. Kerrottuaan tämän lähetti jättää Arthaksen retkikunnan, joka päättää, että he lähtevät takaisin kotiin. Kun Arthas kuule tämän hän suuttuu ja yhdessä Muradinin sekä paikallisten palkkasotilaiden avulla upottaa laivat joilla retkikunnan on tarkoitus palata. Retkikunnan saapuessa paikalle Arthas pettää palkkasotilaat väittämällä näiden polttaneen laivat, jolloin ihmiset kostavat tuhotyön. Arthas lupaa miehilleen pääsyn kotiin vasta kun Mal'Ganis on saatu tapettua.

Pian tämän jälkeen Arthas huomaa, että hänen joukkonsa on joutunut epäkuolleiden piirittämäksi ja päättää hakea maagisen miekan Frostmournen, jota kääpiöt alun perinkin tulivat hakemaan. Päästyään viimeinkin Frostmournen luo Muradin lukee riimut, joissa kerrotaan miekan olevan kirottu. Siitä huolimatta Arthas murskaa miekan suojana olleen jään josta lähtevät sirpaleet tappavat Muradinin (Wrath of the Lich Kingissä paljastuu että Murandin selvisi, mutta menetti muistinsa). Arthas ei välitä Muradinin kuolemasta vaan ottaa taikamiekan käyttöönsä tietämättään sen kyvystä varastaa elävien sieluja. Päästyään takaisin tukikohtaansa hän kerää armeijansa ja käy epäkuolleiden kimppuun, kohtaa Mal'Ganiksen ja tappaa tämän. Jätettyään muun retkikunnan kuolemaan Northrendin jäisille aroille Arthas vastaa Frostmournen ääneen vaeltamalla Northrendin jäiseen helvettiin, jossa hän tapaa uuden herransa, Lich-kuninkaan, joka on Hallansurun takoja. Arthas palaa kotiinsa suurin suosionosoituksin, mutta nyt, kun miekka on ottanut hänestä vallan, Arthas tappaa isänsä Lich-kuninkaan käskyjen mukaan ja johdattaa epäkuolleet kotimaahansa, tarkoituksenaan rakentaa uusi valtakunta entisen raunioista.

Epäkuolleiden kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthaksen tapettua isänsä hänestä tulee kuolonritari (engl. Death Knight) ja hänen ensimmäinen tehtävänsä on kerätä epäkuolleiden kultistit jotka ovat piiloutuneet tavallisten ihmisten sekaan. Onnistuttaan tässä kauhulordi (engl. Dreadlord) antaa Arthakselle uuden tehtävän: hänen täytyy herättää Kel'Thuzad henkiin käyttäen apunaan Auringon kaivoa (engl. Sunwell), joka sijaitsee haltioiden pääkaupungissa, Silvermoon Cityssä. Kel'thuzadin ruumis ei kuitenkaan kestäisi matkan rasitusta, joten Arthas varastaa lumotun uurnan, jossa hänen isänsä tuhkat sijaitsevat, tappamalla Utherin ja joukon puolustamassa olleita sotilaita. Tyhjennettyään uurnan hän panee Kel'Thuzadin ruumiin sinne ja lähtee korkeahaltioiden (engl. High Elves) maahan, Quel'Thalakseen, jossa kaupunki ja Auringon kaivo sijaitsevat. Korkeahaltiat koettavat estää Arthasta ja hänen epäkuolleitaan saavuttamasta kaupunkia, mutta Arthas tuhoaa heidät tieltään ja kostoksi tai mielikseen muuttaa voittamansa Sylvanas Windrunnerin ja hänen haltiasoturinsa epäkuolleiksi henkiolennoiksi (Banshee) murskaamaan omaa kaupunkiaan. Saavuttuaan Auringon kaivon luokse, kaupungin sydämeen, Arthas herättää Kel'thuzadin henkiin lichinä. Lich Kel'thuzad kertoo Arthakselle, että heidän täytyy mennä Blackrock-örkkiklaanin luo, jotta Kel'thuzad saisi demoniportin kautta tarvittavat tiedot siihen, miten demonilordi Archimonde saataisiin manattua Lordaeroniin. Voitettuaan örkit, Archimonde kertoo demoniportin avulla, että heidän täytyy valloittaa maagien kaupunki Dalaran, jossa on tarpeeksi magiaa Archimonden tulon varmistamiseksi. Saapuessaan Dalaraniin Arthas törmää kaupunkia ympäröivään kenttään joka heikentää ja tappaa epäkuolleita. Arthas hyökkää kaupunkiin ja tappaa taikekenttää ylläpitävät arkkimaagit ja valtaa Dalaranin. Kel'thuzad aukaisee portaalin jonka kautta Archimonde ja Palava legioona pääsevät Azerothiin. Archimonden saavuttua hän tuhoaa Dalaranin kaupungin kostoksi, sillä Dalaranin vartijat ovat pitäneet hänet poissa Azerothista.

Örkkien kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa kun epäkuolleet ja Palavan Legioonan demonit tekivät tuhojaan Lordaeronissa, Lauman örkit pakenivat kauas länteen, mantereelle nimeltä Kalimdor. Örkkien sotapäällikkö Thrall oli ennen epäkuolleiden ja demonien hyökkäystä saanut varoituksen profeetta Medivhiltä Palavan Legioonan demonien paluusta. Thrall ei oikein käsittänyt mistä on kysymys, mutta hän kuitenkin teki mitä profeetta pyysi: kokoaisi Lauman ja lähtisi Kalimdoriin pelastaakseen rotunsa. Monen viikon purjehduksen jälkeen, läpi myrskyisen meren, örkit saapuivat perille. Myrsky oli kuitenkin hajottanut heidän laivastonsa ja heidän täytyi yhdistää kaikki joukkonsa, jotta he voisivat kohdata kohtalonsa tällä uudella mantereella.

Kalimdor on monella tapaa seutua, jollaista örkit eivät olleet ennen nähneet, vaikka Barrens, joille he rantautuivat muistuttikin heidän alkuperäistä kotimaataan Draenoria. Barrenssit oli autiomaan tapainen ja sitä asuttivat monenlaiset oudot olennot, kuten kentaurit, harpyijat, Razormane-heimon sikamiehet (quilboars) ja taureenit. Thrall tapasi taureenien ylipäällikön Cairne Bloodhoofin ja kertoi tälle keitä he ovat ja miksi he ovat tulleet Kalimdoriin. Cairne kertoi Thrallille salaperäisestä Oraakkelista, joka voisi paljastaa hänelle örkkien kohtalon. Vastineeksi Thrall auttoi Taureeneita pääsemään Mulgore-nimiseen maahan, jossa taureenit voivat aloittaa uuden elämän, poissa kentaurien ikeestä.

Tämän tehtyään örkit hyvästelivät Cairnen ja muut taureenit, ja suuntasivat pohjoiseen kohti Stonetalon Peakia, missä Oraakkelin kerrotaan asuvan. Matkalla he törmäsivät Grom Hellscreaminjohtamaan Warsong-klaaniin ja Lordaeronista paenneisiin ihmisiin. Ihmiset olivat sulkeneet ainoan pohjoiseen johtavan tien, ja Thrallin aikomuksena oli mennä siitä läpi ilman verilöylyä. Hän antoi Gromille tarkan käskyn, että ihmisiin ei saa koskea, mutta siitä huolimatta Grom kävi ihmisten kimppuun klaaninsa kanssa.

Lopulta örkit onnistuivat saamaan kaksi zeppeliiniä, joilla he aikoivat lentää Kivikynnen huipulle. Mutta ensin Thrall lähetti Gromin pohjoiseen Ashenvalen metsään rakentamaan örkeille asuinpaikkaa. Grom hakkautti metsää jotta Laumalle saataisiin puutavaraa. Metsää vartioivat luontoa rakastavat yöhaltiat hyökkäsivät kostoksi metsän tuhoamisesta örkkien leiriin. Tällä välin Lordaeronissa Soucrge ja Palava Legioona olivat tehneet selvää vastarinnasta. Yksi vahvimmista Legioonan demoneista oli Mannoroth, joka oli aikoinaan saanut örkit valtaansa ja orjikseen muuttamalla heidät demonisiksi Palavaa Legioonaa palveleviksi fel-örkeiksi. Kauhulordi Tichondrius saapui kertomaan Mannorothille, että örkit eivät enää olleet Lordaeronissa vaan paenneet Kalimdoriin. Mannoroth vannoi Archimondelle, Legioonan johtohahmolle, ottavansa örkit taas palvelijoikseen.

Tuhottuaan loput Lordaeronin jäljellä olevista henkiin jääneistä ihmisistä, Tichondrius ja Mannoroth lähtivät Kalimdoriin saastumattaan Örkit ottaakseen heidät valtaansa. Gromin toimeenpanema hakkuu oli heille onnenpotku, sillä Örkit olivat herättäneet yöhaltijoiden puolijumalan, Cenariuksen, vihan. Mannoroth turmeli Ashenvalessa olevan lähteen verellään, jolloinka yöhaltioiden jatkuvan hyökkäyksen kohteena olevat Örkit uskoivat lähteen taikavoimien olevan viimeinen keino lyödä yöhaltiat, joten he joivat siitä. Örkit saivat demoniset voimat ja murskasivat puolijumala Cenariuksen ja yöhaltiat. Mannoroth saapuu paikalle kertomaan mitä muuta heidän täytyy tuhota, sillä demonisten voimien takia heidän oma tahtonsa oli alkanut hälvetä, ja heistä tuli taas Mannorothin orjia. Grom yrittää kieltää kuuluvansa Mannorothin komentoon, mutta ei pysty siihen.

Sillä välin Thrallin johtamat örkit yrittivät päästä Oraakkelin luo, jolloin Thrall tapasi jälleen taureenit ja heidän sotapäällikkönsä, Cairnen. Örkit taistelivat läpi ihmisten vastarinnan ja onnistuivat saavuttamaan Stonetalon Peakin. Samalla he näkivät myös ihmisten retkikunnan johtajan, Jaina Proudmooren, joka samoin kuin örkit ja taureenit, etsi Oraakkelia. Päästyään luolaan sekä örkit ja ihmiset taistelivat eri reittejä luolan vartijoiden läpi tien Oraakkelin luokse. Kun he pääsivät perille, paikalla olikin profeetta, joka oli johdatellut niin ihmiset kuin örkitkin luokseen. Hän kertoi, että Palavan Legioonan invaasio on alkanut, ja että ainoastaan ihmiset ja örkit liittoutuneena pystyisivät lyömään Legioonan ja pelastamaan Azerothin tuholta.

Profeetta myös kertoi Thrallille, että Grom Hellscream on jo kaatunut demonien korruptoimaksi ja on näin ollen Legioonan käskyläinen. Tämä oli ensiaskel örkkien lopulliseen kadotukseen. Thrall vannoi pelastavansa Gromin ennen kuin olisi liian myöhäistä, hän nimittäin oli avain örkkien kohtaloon. Näin sekä ihmiset että örkit lähtivät yhdessä etsimään Gromia, tosin todella nihkeillä väleillä. He löysivät hänet Barrensien reunalta pohjoisesta.

Ainoa tapa pelastaa Grom oli kaapata hänen sielunsa maagiseen Sielujalokiveen (Soul Gem) ja tuoda se Jainan luomalle rituaalikehälle. Kovan taistelun jälkeen Thrallin onnistui kaapata Gromin sielu Sielujalokiveen ja tuomaan se rituaalikehälle. Sitten yhteisvoimin ihmiset ja örkit poistivat Legioonan korruption hänestä. Näin Grom pelastui, mutta kaikki ei ollut vielä ohi. Jotta he voisivat pelastamaan rotunsa, Thrall ja Grom lähtivät läheiseen kanjoniin kohtaamaan Mannorothin. Taistelun aikana Mannoroth onnistui tyrmäämään Thrallin, mutta samalla Grom syöksyi kohti Mannorothia kirveensä kanssa. Hänen valtava sotakirves osui keskelle Mannorothin vatsaa aiheuttaen demonisista voimista johtuvan räjähdyksen, jolloin Mannoroth kuolee. Haavoittuneena Grom hyvästeli Thrallin ja kuoli haavoihinsa. Gromin kuoleman seurauksena Thrall päästi virstojen päähän kuuluvan karjaisun, joka oli merkki siitä, että örkit olivat viimein vapaita Palavasta Legioonasta.

Yöhaltioiden kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen, kun Mannoroth oli voitettu, liittoutuneet ihmiset ja örkit matkaavat syvemmälle Ashenvalen metsään tuhoamaan demoniuhkaa. Yöhaltioiden johtaja, Tyrande Whisperwind katsoo ihmiset ja örkit roduiksi, jotka vain havittelivat metsää itselleen. Niinpä hän komentaa yöhaltiat taistelemaan heitä vastaan ja kostamaan puolijumala Cenariuksen kuoleman. Tyrandella ei ollut mitään tietoa siitä, että Palava Legioona oli korruptoinut örkit tappamaan Cenariuksen.

Ensimmäisen kamppailun aikana Legioona saapuu Ashenvaleen ja Tyrande kohtaa demonilordi Archimonden, jonka yöhaltiat olivat voittaneet kerran 10 000 vuotta sitten.

Kerätäkseen joukkoja demonijoukkojen lyömiseen Tyrande matkaa herättämään muinaisissa luolissa uinuvat druidit. Löydettyään Cenariuksen torven Tyrande onnistuu myös herättää Malfurion Stormragen, joka on samalla yksi vahvimmista druideista ja Tyranden puoliso. Tyrande haluaa myös vapauttaa Malfurionin veljen, Illidanin, joka on ollut Kumpuvankiloissa vangittuna yli 10 000 vuotta. Malfurion kieltää Tyrandea vappauttamasta Illidania, mutta Tyrande näkee Illidanin vapauttamisen yhtenä ratkaisuna demonien tuhoamiseen ja vaeltaa Kumpuvankiloihin vapauttamaan tämän. Illidanille annetaan komento lähteä Felwoodiin komentamaan Yöhaltioita hyökkääviä demoneja vastaan.

Felwoodissa Illidan kohtaa kuolonritari Arthaksen, jonka epäkuolleiden herra Lich-kuningas on lähettänyt etsimään mahtavaa velhoartefaktia, Gul'danin kalloa. Arthas pyytää Illidania tuomaan kallon hänelle, sillä se heikentäisi Legioonan voimaa ja olisi täten hyödyksi yöhaltioille Legioonan tuhoamisessa. Illidanin onnistuu varastaa kallo Legioonalta, mutta sen sijaan, että toisi sen Arthakselle, hän tuhoaa kallon ja ottaa sen voiman itselleen. Kallon voima tekee Illidanista monin kerroin voimakkaamman, ja niin hänen onnistuu tappaa demonilordi Tichondrius. Kallon voima on kuitenkin tehnyt Illidanista demonin, jota Arthas oli juuri halunnutkin.

Malfurionin ja Tyranden saapuessaan tapaamaan Illidania he järkyttyvät siitä, miksi Illidan on muuttunut kallon voiman seurauksena. Raivoissaan Malfurion karkottaa veljensä yöhaltioiden mailta, joten Illidan katkeruuksissaan lähtee, eikä ikinä palaa Kalimdoriin. Yöhaltiat eivät silti ole vieläkään voittaneet taistelua, sillä Archimonde on vielä jäljellä.

Malfurion näkee unen korpista, joka kutsuu Malfurionin ja Tyranden Cenariuksen kuuaholle. Malfurion ja Tyrande lähtevät paikalle, jossa he tapaavat örkkien sotapäällikkö Thrallin ja ihmisten johtaja Jaina Proudmooren, jotka ovat molemmat myös saaneet kutsun korpilta. Tällöin profeetta ilmestyy heille ja kertoo olevansa itse Medivh, viimeinen Tirisfalin vartija. Hän sanoi olevansa itse syyllinen Legioonan paluuseen, sillä hän oli vuosia sitten pahan titaani Sargeraksen riivaamana luonut portin, jota kautta sekä örkit että demonit saivat pääsyn Azerothiin. Lopuksi Medivh julistaa, että ainoastaan örkkien, yöhaltioiden ja ihmisten yhteinen liitto voi pelastaa kaiken elävän Legioonalta ja tuhota Archimonden.

Örkit, ihmiset ja yöhaltiat kaikki muodostavat liiton, ja ryhtyvät yhdessä suunnittelemaan Maailmanpuun puolustusta. Jos Archimonde onnistuisi imemään puun energiat itseensä, hänestä tulisi voittamaton. Malfurion Stormrage asettaa Archimondelle ansan, jonka valmistelemiseen örkkien, ihmisten ja yöhaltioiden on puolustettava Maailmanpuuta legioonan demonijoukkoja vastaan tietyn aikaa. Archimonden onnistuu kuitenkin lyödä läpi örkkien, ihmisten ja yöhaltioiden jokaisen puolustuksen, mutta kaikeksi onneksi Malfurion ehtii juuri ja juuri saada ansan valmiiksi. Kun Archimonde ryntää Maailmanpuulle ja juuri kun tämä yrittää imeä puun energiat itseensä, Malfurion puhaltaa Cenariuksen torveen, jolloin tuhannet metsän henget tunkeutuvat Archimondeen ja räjähtävät, tuhoten Legioonan johtajan lopullisesti.

Palava Legioona oli voitettu jälleen kerran Medivhin seuratessa tätä kaikkea. Hän tuli takaisin varmistamaan, että olisi tulevaisuus opettamaan maailmalle, ettei se enää tarvinnut vartijoita, sillä Medivh itse oli Viimeinen Vartija. Ja nyt, kun hänen työnsä oli tehty, hän otti viimeinkin oman paikkansa menneisyyden legendojen ja sankareiden seurasta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

GHost++[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GHost++ on pelipalvelinohjelmisto, jota käytetään Battle.net -tai paikallisen pelin tekoon. Tämänlaisella pelipalvelimella voi pelata normaalisti mitä tahansa pelikarttaa. Pelin yleisimpiä moninpelikarttoja ovat muun muassa Wormwar tai Defense of the Ancients. Ohjelman käyttöliittymä vastaa käytännössä komentoriviä, jossa on palvelimen asetuksia voidaan vaihtaa ja peliä voidaan hallinnoida etänä. GHostilla on myös oma keskustelupalsta, josta löytyy ohjeita sen asentamiseen ja käyttöön.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliä sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton ja sitä myytiin yhteensä 4,5 miljoonaa kappaletta[1].

Warcraft III: Reforged[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 BlizzConissa paljastettiin Warcraft III:n uusintaversio Warcraft III: Reforged. Peli julkaistiin 28. tammikuuta 2020. Uusintaversio sai faneilta tyrmäävän vastaanoton.lähde? Pelissä ilmeni lukuisia ongelmia ja erittäin iso kritiikin aihe oli, että fanit katsoivat, ettei Blizzard Entertainment pitänyt lupauksiaan pelin sisällöstä. Monet sanoivat, että peli julkistettiin pahasti keskeneräisenä. Lisäksi ominaisuudet, joista alkuperäinen versio oli tunnettu ja pidetty, oli leikattu uudesta versiosta. Koska uusi versio yhdisti uuden ja vanhan, pelin hankkineet eivät enää kyenneet palaamaan vanhaan versioon, joka oli fanien mielestä kaiken puolin parempi. Metacritic-sivustolla Reforged sai kaikkien aikojen matalimman arvosanan käyttäjäarvioista, joka sivustolla oli tuolloin koskaan annettu: 0.6/10.

Lisäksi pelin karttaeditorin käyttäjäsääntöihin oli lisätty kohta, joka siirtää pelaajien itse tekemän sisällön suoraan Blizzardin omistukseen. Tämä sai myös paljon kritiikkiä osakseen. Syytä tähän politiikkaan Blizzard ei koskaan kertonut, mutta fanit spekuloivat, että kyse oli Blizzardin yrityksestä varmistaa, ettei mahdollinen DOTA 2:n kaltainen mahdollisuus lipeä heidän käsistään muille peliyhtiöille.

Vuonna 2021 Bloombergin artikkelissa kerrottiin, että peli epäonnistui lukuisista syistä. Suurimmat syyt olivat, että peli ei saanut haluamaansa budjettia, koska Activision ei katsonut pelin olevan mikään vaikuttava kassamagneetti. Tämä johti monen ominaisuuden leikkaamiseen. Kehittäjien keskuudessa kiisteltiin myös siitä, onko peli remasterointi vai uusintaversio. Tästä ei lopulta päästy selvyyteen. Kehittäjät tiesivät pelin julkaisuvaiheessa, että Warcraft III: Reforged ei tule menestymään.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cieniawa, Lee: Armchair Empire - Warcraft III: Reign of Chaos The Armchair Empire. 8.9.2002. Arkistoitu 6.5.2015.
  2. Blizzard Botched Warcraft III Remake After Internal Fights, Pressure Over Costs 22.7.2021. Bloomberg. Viitattu 23.9.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]