Västankvarnin teloitukset
Västankvarnin teloitukset tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana Inkoossa toukokuussa 1918. Valkoinen rankaisuretkikunta Länsi-Uudenmaan pataljoona suoritti paikassa punavankien teloituksia 2. toukokuuta – 26. toukokuuta 1918. Maisteri Tauno Tukkisen teoksen Teloittajien edessä mukaan paikassa ammuttiin yli 60 punakaartilaista sekä ainakin kaksi naista, Hilja Heino ja Tekla Åhl. Teloituksia johti maisteri Erik Grotenfelt, joka oli kuulustellut vangit ja tuominnut heidät kuolemaan. Teloitusta johtanutta pataljoonaa komensi Edvard Ward apulaisinaan Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Grotenfelt teki itsemurhan vuonna 1919.
Teloituksia on kuvannut fiktiivisesti Leena Lander kirjassaan Käsky, jossa on hyvin grotenfeltmainen sotatuomari Emil Hallenberg, sekä Kjell Westö kirjassaan Missä kuljimme kerran.
Teloituspaikalla on kopio Aimo Tukiaisen Karkkilaan tekemästä Punaisten Toveriapu -muistomerkistä. Kopion on tehnyt 1947 Vehmaisten kiviveistämössä Lohjalla Tukiaisen taiteellinen avustaja Antero Rinne, ja se pystytettiin 1952.[1] Veistos on Tukiaisen hylkäämä signeeraamaton versio, joka jäi kiviveistämöön viideksi vuodeksi ennen kuin se sai sijoituspaikan Västankvarnissa hautamuistomerkkinä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tukkinen, Tauno: Teloittajien edessä, omakustanne, 1999lähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muistomerkit Karkkilan ruukkimuseo. Viitattu 11.3.2015.
- ↑ Riitta Kormano: Sotamuistomerkki Suomessa – Voiton ja tappion modaalista sovittelua (s. 393) utupub.fi. 2014. Viitattu 16.6.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Västankvarn,[vanhentunut linkki] Uppslagverket Finland