Voložba
| Voložba Воложба |
|
|---|---|
 У истока |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Tihvinä, Boksitogorsk |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue |
Laatokan valuma-alue Säsjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 1 350 km² [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | metsäoja, Kalinetskoje [a] |
| Laskupaikka | Säsjoki, Pleso [a] |
| Sivu-uomat | Pjardomlja, Terebežka, Raguša |
| Taajamat | Boksitogorsk |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | yli 180 m [b] |
| Laskukorkeus | 38 m [2] |
| Korkeusero | yli 142 m |
| Pituus | 81 km [1] |
| Kaltevuus | 1,34 m/km [2] |
| Keskivirtaama | 11,6 m³/s [3] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Voložba (ven. Воложба) on Venäjällä Leningradin alueen Boksitogorskin ja Tihvinän piireissä virtaava 81 kilometriä pitkä Säsjoen toiseksi suurin sivujoki, joka yhtyy siihen hieman ennen suurinta sivujokea Tihvinänjokea. Voložban varrella viisi kilometriä ennen Säsjokea sijaitsee saman niminen kylä.[1][b][a]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voložba alkaa metsäpurona Kalinetskojen (Калинецкое) ja Strugin (Струги) kylien länsipuolella kohdassa, joka sijaitsee yli 180 metrin korkeudessa mpy. Alue on Tihvinän selänteen pohjoisrinnettä, jonka kallioperä on kalkkikiveä ja dolomiittia. Puro hakeutuu pian maaston alavaan laaksoon, jona vie puroa kohti luodetta. Siihen yhtyy seuraavan kuuden kilometrin matkalla sivupuro Gorjonja ja toinen lyhyempi puro. Puro saapuukin sivupuron Ponyrin (Понырь) kohdalle, jonka valuma-alueella sijaitse kapea lampi Vološino (Волошино). Voložba saapuu nyt viljavammalle seudulle, sillä alueella on pieniä kyliä pienten peltomaiden ympäröiminä. Joki virtaa kylien välissä metsässä ja saapuu lopulta peltoalueelle itsekin, jossa se alittaa 100 metrin korkeuskäyrän. Se virtaa luoteeseen kaartaen hiljalleen kohti pohjoista. Tämän noin 25 kilometrisen etenemisen matkalla se virtaa viiden kylän ohi tai kautta, ja siihen yhtyvät esimerkiksi Tšerenka (Черенка), Pjardomlja (Пярдомля), Raguša, Lininka (Лининка) ja Terebežka (Теребежка). Joki meanderoi tiheästi ja välillä laajasti jokilaaksossaan. Nyt joki tulee Boksitogorskiin (Бокситогорск), jossa siihen yhtyy ensin Pjardomlja (Пярдомля) ja samalla joen suunta kääntyy luoteeseen päin ja poistuu asutuksen läheisyydestä metsätaipaleelle. Sen päätteeksi joki yhtyy Säsjokeen pienessä Pleson kylässä 13 kilometriä Tihvinästä etelään. Yhtymäkohta sijaitsee 38 metrin korkeudella mpy. Vaikka joki alkaa korkealta, aiheuttaa yläjuoksulla nopea putoaminen sen, että joki jää keskimäärin loivaksi. Joelle ilmoitettu kaltevuus on 1,34 metriä kilometrille.[3][4][2][a]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohi nousee Säsjokea ylös kutemaan ja lohia riittää myös sekä Voložbaan että sen sivujoille. Lohi on täällä rauhoitettu, mutta kalastettavaa riittää myös taimenista ja harjuksista. Muita saalislajeja ovat ahven, lahna, särki, hauki ja made. Joen pohja on enimmäkseen soraa, hiekkaa ja savea. Joessa runsaasti koskia, mikä pitää veden hapekkaana.[5][2]
Alueen kallioperä on kalkkikiveä, mutta metsämaita peittää hapan podsoli ja kosteikkoja turvemaa. Pintamaan happamuus vaikuttaa Voložban vedenlaatuun. Joki jäätyy marraskuun ja tammikuun välisenä aikana ja jäät lähtevät huhtikuussa.[2]
Muinainen kauppareitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voložban tiedetään olleen ainakin keskiajalta asti kauppiaiden käyttämä vesireitti Itämeren ja Volgan vesistöjen välillä. Kauppareitin varrella olevat toponyymit kertovat reitin merkityksestä. Sellaiset nimet kuin Gorodištše (Городище), Žilotok (Жилоток), Selištše (Селище) ja Dorogoštši (Дорогощи) on tulkittu asuinpaikkojen nimiksi ja nimet Kolbeki (Колбеки), Russkoje (Русское), Tšudskoje (Чудское) ja Slavkovo (Славково) on liitetty etnisiin ryhmittymiin. Myöhemmin, 1700-luvun alusta alkaen, Säsjoen toinen sivujoki Tihvinänjoki muodosti tärkeimmän kauppareitin Tihvinän selänteen yli. Ei ole tietoa, kuinka tärkeä Voložban oli tämän reitin rinnalla.[3]
Voložban valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Säsjoen valuma-alue
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voložba kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Säsjoen valuma-alueeseen. Voložba on Säsjoen sivujoki, joka yhtyy siihen 158 kilometriä ennen Laatokkaa. Laatokasta alkava Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Voložba valuma-alueen pinta-ala on 1 350 neliökilometriä, joka on 18 % Säsjoen valuma-alueen 7 330 neliökilometrin valuma-alueesta. Voložba ja Tihvinänjoki yhtyvät Säsäjokeen lähellä toisiaan, joten ne nostavat Säsjoen vesimäärää merkittävästi.[6][b]
-
Tihvinän karttalehti, joen ala- ja keskijuoksu -
Babajevon karttalehti, Tihvinän kanava
Voložban sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voložballa on kolme suurempaa sivujokea: Pjardomlja, Terebežka ja Raguša. Muutkin sivu-uomat on lueteltu alla olevaan taulukkoon esiintymisjärjestykseen. Tietojen lähteet on mainittu taulukon alla ja ne on eroteltu oikeassa sarakkeessa riveittäin.
| Sivu-uoman nimi suom. |
Nimi ven. |
Voložban kohta |
Etäisyys Säsjoesta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Voložba yhtyy Säsjokeen 158 km Laatokasta | |||||||
| Lonna | Лонна | Tihvinä | 2,2,3,–,–,–,– | ||||
| Pjardomlja | Пярдомля | Tihvinä | 29 | 22 | 188 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Nikomlja | Никомля | Bor | 44 | 12 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Terebežka | Теребежка | Bor | 46 | 45 | 185 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Lininka | Лининка | Bor | 56 | 22 | 82 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Raguša | Рагуша | Bor | 62 | 40 | 202 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Tšerenka | Черенка | Bor | 69 | 20 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Ponyr | Понырь | Bor | 71 | 15 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Voložban latvauomaa on Ponyrin yläpuolella vielä 10 kilometriä jäljellä. | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [6], 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista
Järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voložban valuma-alueella on pääasiassa pieniä järvi ja lampia. Suurin järvi Nikulinskoje on pinta-alaltaan 420 hehtaaria [7]. Voložban alajuoksulla siihen yhtyy pohjoisesta Larjanskojen laskuoja [8]. Etelästä tulee Tšerenka, jonka lähejärvi on Tšerenskoje (Черенское). Pjardomlja virtaa kaupungin läpi ja sen vesiä on padottu kaupungin vesihuollon vuoksi. Sen valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Pavlovskoje (Павловское), Zaboi (Забой), Goluboje (Голубое), Selištšenski karer (Селищенский карьер) ja Nungoša (Нунгоша [9]). Erään pienen sivuojan Jankunkan varressa sijaitsee neljä kapeaa järveä, jotka ovat Karatšunskoje (Карачунское [10]), Sredneje (Среднее [11]), Meleguša (Мелегуша) ja Bebe (Бабье). Luonnonsuojelualueella sijaitsevan sivujoen Ragušan lähdejärvi on Nikulinskoje (Никулинское [7]) ja muualla valuma-alueella sijaitsevat lisäksi Šepelevskoje (Шепелевское), Žadino (Жадино [12]), Ostrovito (Островито [13]) ja Retomlja (Ретомля [14]). Pienen Ponyrin valuma-alueella on Vološino (Волошино). Yläjuoksulla sijaitsevan Tšerenkan lähdejärvi Tšrenets (Черенец [15]) ja sen yläpuolella sijaitsee vielä Bolšoje Nevesel (Большое Невесель).[b]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Voložba, Воложба (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 9.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Воложба vsereki.ru. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Jegorov, S.B. (С.Б. Егоров): Kultura Leningradskoi oblasti: Voložba Pietari, Veneäjä: Pietarin kaupunki. Viitattu 24.9.2013. (venäjäksi)
- ↑ USSR map NO 36-2 Tikhvin.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-2 Tihvin), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
- ↑ Titov, Sergei & al.: Land-locked Salmon in the Ladoga and Onego basins (PDF) (tilannekatsaus, s. 15 Säsjoki) 2008. Uppsala, Ruotsi: Coalition Clean Baltic (CCB). Arkistoitu 2.5.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Tihvinka, Тихвинка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Nikulinskoje, Никулинское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Larjanskoje, Ларьянское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Nungoša, Нунгоша (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Karatšunskoje, Карачунское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Sredneje, Среднее (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Žadino, Жадино (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Ostrovito, Островито (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Retomlja, Ретомля (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Tšrenets, Черенец (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2022. (venäjäksi)
