Tihvinän selänne
Tihvinän selänne tai Tihvinän ylänkö tai Tihvinän vuorijono (ven. Ти́хвинская гряда́, Tihvinskaja grjada [1][2]) on kumpuileva ylänkö Venäjällä Laatokan kaakkoispuolella Novgorodin ja Leningradin alueilla. Se kuuluu laajempaan Valdain ylänköalueeseen, joka sijaitsee Keski-Venäjän tasangon luoteisosassa. Tihvinän selänne on lounas-koillis- suuntainen ja se yhdistää Valdain ylängön keskusalueen sen koillisosassa sijaitsevaan Vepsän ylänköön.[3]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muodostumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Selänne on selvärajainen geologinen jäänne, joka makaa Inkerin tasangolla (engl. Izhora Plateau). Tasanko muodostuu ordovikikauden kalkkikivestä ja hiekkakivestä. Selänteellä on Laatokan puolella korkeusvaihteluissa havaittava kynnys, mutta vastakkaisella kaakkoispuolella kynnys puuttuu ja korkeudet alenevat huomaamattomasti vaiheittain. Selänteen korkeudet vaihtelevat 100–260 metriin, mutta korkeimman mäen huippu saavuttaa 280 metrin korkeuden.[3][4][5]
Selänteen kaivannoissa esiintyy kivihiilikauden esiintymiä, josta tuotetaan bauksiittia, tulenkestävää savea ja lasinvalmistuksessa tarvittavaa hiekkaa. Selänteen kallioperä on hiekkakiveä ja dolomiittia, joka luokitellaan karstimaaksi. Kallioperä on kuitenkin viime jääkauden aikaisten moreenikerrosten peitäämää. Kallioperä tulee usein näkyviin jokilaaksoissa, missä moreenikerrokset ovat huuhtoutuneet pois. Selänne on pääosin metsämaata, jota on soveltuvin osin raivattu peltomaaksi.[3][4][5]
Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tihvinän selänne on vedenjakaja pohjoisen Itämereen laskevan Nevan vesistöalueen ja kaakkoisen Volgan vesistön välillä. Nevan vesistön suuntaan laskeutuvat selänteeltä sellaiset pitkät joet kuin Olhavanjoen sivujoet Msta ja Oskuja, Laatokkaan laskeva Säsjoki ja Syvärin sivujoet Paksujoki ja Ojatti. Vastakkaiseen eli Volgan vesistön Rybinskin tekojärven suuntaan laskevat Sudan ja Mologan sivuhaarat.[6][a]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tihvinän selänne sijaitsi 1700-luvulla rakennetun Venäjän uuden pääkaupungin Pietarin ja sisämaan Volgan vesistössä sijaitsevan Ylä-Volgan alueen välissä. Pietarin tarvitsemia ruoka- ja rakennustarvikkeita sekä polttopuuta tuotiin aluksi maanteitse. Selänteen yli kulki tiereittejä, mutta myös jokien vesiteitä alettiin käyttää. Vesireittien parannustöitä suoritettiin perkaamalla monia Tihvinän seudun jokia tarkoituksena aloittaa kunnollisen kanavan rakentaminen. Aloitetut työt jäivät 1700-luvulla aina kesken ja vasta 1800-luvun alussa saatiin rakennettua vedenpintaa nostavia sulkuja selänteen jokiverkostoon. Vesiliikenne voimistui merkittävästi 1800-luvulla, kun vesitiet paranivat. Ylä-Volgan ja Suomenlahden väliin rakennettiin kolme vesireittiä, joka kaikki alkoivat Rybinskin kaupungista ja päättyivät Pietarin kaupunkiin. Niitä olivat Tihvinän kanavajärjestelmä, Marian kanavisto ja Vyšni Volotšokin vesitie. Tihvinän kanava kulki Tihvinän kaupungin kautta ja vuonna 1831 se oli 847 virstaa ja 457 syltä pitkä. Marian kanavisto oli 1 088 virstaa ja 210 ½ syltä pitkä. Tihvinän reitti oli matalampi, mutta toisaalta myös lyhyempi, kuin kaksi muuta vesireittiä. Lisäksi se oli kaksisuuntainen.[6]
Ensimmäinen vesitie oli samalla Venäjän ensimmäinen rakennettu kanava ja tämä läntisin vesitie kulki Vyšni Volotšokin kaupungin kautta. Kaupunki sijaitsee Tihvinän selänteen lounaisosassa ja se yhdisti Olhavanjoen sivu-uoman Mustajoen ja Volgan sivu-uoman Tvertsan toisiinsa. Olhavanjoki laskee Laatokkaan, josta kuljettiin etelärannan kanavaa myöten Nevalle ja edelleen Pietariin. Siitä tuli tärkein tavarankuljetuksen vesitie selänteen yli. Marian kanavisto kulki Volgan sivu-uoman Šeksnan kautta ylös Valgetjärvelle, sieltä kanavaa ja Vytegraa pitkin Ääniselle, Syväriä lasketellen Laatokkaan. Tihvinän kanavajärjestelmä alkoi Rybinskistä, seurasi Mologaa ylävirtaan, sitten sivu-uomien Tšagodoštšan, Gorjun, Sominkan ja Valtšinan kautta Tihvinän kanavalle, josta lasketeltiin Tihvinänjokea ja Säsjokea alas Laatokkaan. Kanavareittien varsille kehittyi kanavaliikennettä tukeva ammattiverkosto, johon kehittyi lisäksi raaka-aineen hankintaa, jalostusta ja kaupankäyntiä. Vilkastunut talouselämä alkoi hiipua kanavan käytön vähentymisen mukana. Vesireitit menettivät merkitystään rautateiden yleistyessä Venäjällä. Tihvinän selänne jäi myöhemmin syrjäseuduksi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mikkonen, Pirjo & al.: Venäjän federaation paikannimiä, s. 243. Kielenkäytön oppaita 6. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 978-952-5446-51. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.2.2022).
- ↑ Hakulinen, Kerkko; Paikkala, Sinikka: Pariisista Papukaijannokkaan: Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet, s. 184. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
- ↑ a b c Tihvinskaja grjada, Тихвинская гряда, Тихвинская гряда Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 5.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Seliverstov, Y. P.: Leningrad region Saint Petersburg Encyclopaedia. Pietari, Venäjä: Committee of Culture of St. Petersburg. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-je izdanije), tom 42, s. 482. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1956.
- ↑ a b c Starovoitov, L.A.: Tihvinskaja vodnaja sistema (Тихвинская водная система) 2022. Pikajovo: Pikaljovon kaupunki. Viitattu 7.2.2022. (venäjäksi)