Vilho Huovinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vilho Huovinen (25. kesäkuuta 1918 Lapinlahti12. helmikuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen kolmoissurmaaja ja pitkäaikainen elinkautisvanki, josta tuli vankilavuosien jälkeen vankeinhuollon työntekijä. Ennen rikollisuraansa Huovinen työskenteli ravintoloissa ja hotelleissa vahtimestarina.[1]

Ensimmäinen surma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosan lapsuudestaan kasvatuslaitoksissa ja koulukodeissa viettänyt Huovinen syyllistyi aikuisiällä omaisuusrikoksiin. Teot veivät hänet vankilaan, minkä seurauksena hän menetti sekä kansalaisluottamuksensa että työpaikkansa.

Kesällä 1943 Huovinen surmasi Kuopiossa vuokra-autoilijan, joka oli tullut perimään häneltä vanhoja saatavia. Surmaamisen lisäksi Huovinen varasti uhrilta rahat ja arvoesineet. Hän jäi myöhemmin kiinni Viipurissa, ja tuli tuomituksi elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.[1]

Toinen ja kolmas surma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huovinen karkasi Turun keskusvankilasta lokakuussa 1945. Kolme kuukautta kestäneen pakomatkansa aikana hän syyllistyi kahteen ryöstömurhaan. Sipoossa Huovinen surmasi linja-autonkuljettajan, Porissa taas pikkurikollisen, joka oli yrittänyt ryöstää Huovisen. Huovinen jäi kiinni tammikuussa 1946 ollessaan varastamassa autonrenkaita Helsingissä. Karkumatkan aikana hän elätti itsensä tekemällä varkauksia ja ryöstöjä.

Huovisen oikeudenkäynnit saivat valtavasti julkisuutta, ja käräjäpaikoille saapui runsain mitoin väkeä. Jotkut paikallaolijoista huusivat Huoviselle uhkauksia ja vaativat, että "ihmispeto piti muitta mutkitta lopettaa".

Koska Suomessa oli käynnissä sotatila, laki mahdollisti kuolemanrangaistuksen. Huovinen tulikin kaikissa oikeusasteissa tuomituksi kuolemaan, mutta presidentti Paasikivi muunsi tuomion elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi. Armahduksen ehtona oli, että Huovinen suorittaa rangaistuksensa kuusi seuraavaa vuotta yksinäissellissä.[1]

Vankilavuodet ja sen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs Kakolan vartija oli todennut Huoviselle, että "yhteiskunnan olisi kyllä pitänyt hankkiutua lopullisesti eroon moisesta roistosta". Huovinen suuttui kommentista ja päätti ruveta "Suomen hankalimmaksi vangiksi", minkä seurauksena hän vietti kahdeksan vuotta yksinäissellissä. Huovinen on kertonut, että hän johti 1950-luvun lopulla Helsingin keskusvankilassa laajaa ja tuottoisaa huumaavien lääkkeiden kauppaa.

Yli kahden vuosikymmenen vankila-ajan jälkeen Huovinen alkoi kiinnostua vankeuden ja kriminaalihuollon kysymyksistä. Hän näki vankeusolojen kohentamisen ja vankeuden jälkihuollon tehostamisen välttämättömäksi, jos vapausrangaistusten haluttiin vaikuttavan rikollisuutta estävästi. Keväällä 1968 perustettiin Krim-järjestö, jonka yhdysmieheksi Huovinen ryhtyi Sukevan vankilassa. Järjestö kehotti vankeja toiminaan itsekin omien oikeuksiensa puolesta.

Lopulta Huovinen alkoi kaivata vapauteen ja anoi armahdusta presidentti Kekkoselta, joka hyväksyi anomuksen helmikuussa 1969. Huovinen vietti vankilassa kaikkiaan 25 vuotta 2 kuukautta ja 26 päivää.

Puolen vuoden kuluttua vapautumisestaan Huovinen sai töitä Krimin toimistonhoitajana. Myöhemmin hän työskenteli Kriminaalihuoltoyhdistyksen vapautuville vangeille tarkoitetun asuntolan hoitajana. Hän meni myös naimisiin.[1]

Kirja ja näytelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorma ja Leena-Maija Palo kirjoittivat Huovisen elämästä kirjan Selli 21 : Vilho Huovisen elämä (WSOY, 1978). Jorma Kairimo ohjasi kirjaan perustuvan monologinäytelmän, joka sai Kari Kihlströmin esittämänä ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä 1980. Näytelmää esitettiin myös Vaasan, Helsingin ja Kokkolan kaupunginteattereissa sekä ruotsiksi Åbo Svenska Teaterissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Huovinen, Vilho (1918 - 1985) Kansallisbiografia. Viitattu 4.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]