Vendelin kalmistot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vendelin kalmistot
Vendel gravfelt
Sijainti

Vendelin kalmistot
Koordinaatit 60°9′48.85″N, 17°36′4.05″E
Valtio Ruotsi
Historia
Tyyppi Kalmisto
Huippukausi Merovingi- ja Viikinkiaika
Valtakunta Ruotsi
Merkitys Laajassa kalmistossa poltto- ja ruumishautoja. Kuuluisat Vendelin venehautaukset.

Vendelin kalmistot sijaitsevat Vendelin pitäjässä (ruots. socken) Tierpin kunnassa Uplannissa Ruotsissa. Vendelin kylän muinaismuistot hämmästyttivät suuresti ruotsalaisia arkeologeja 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kylältä löytyy useita kalmistoja rautakaudelta ja keskiajalta, joista Vendelin kirkkomaan venehautaukset, jotka löydettiin 1881, ja Ottarin kumpuhauta ovat kuuluisimmat. Harjun rinteet muodostavat Vendelin kirkolta pohjoiseen kilometrin verran Brunnbyhyn asti yhtenäisen hautavyöhykkeen.[1][2][3][4]

Kylän nimeä käytettiin vendelkauden (ruots. vendeltiden, 550−800 jaa.) rautakautisena nimenä, mikä vastaa ajallisesti suomalaista merovingiaikaa. Aikakauden korujen koristelutyyliä kutsutaan vendeltyyliksi (ruots. vendelstilen[5]).[6]

Arkeologiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1880 laajennettiin Vendelin kirkkomaata ja muurin perustamistöissä havaittiin rautakautisen haudan jäännöksiä. Nämä löydöt herättivät valtion historiallisen museon (Statens Historiska Museum) huomion ja Riksantiqvarie päätti aloittaa kohteen tutkimukset. Amanuenssi Hjalmar Stolpe aloitti kaivaukset maaliskuussa 1881, jolloin tutkittiin ensimmäistä löydettyä venehautaa. Vuoteen 1883 mennessä hautoja löytyi yhteensä 11.[7][8] Vuonna 1893 kaivettiin vielä 3 hautaa, jolloin löytyi hyvin rikas hautaus (hauta XII).[9]

Hjalmar Stolpe, T. J. Arne ja O. von Friesen tutkivat Karbyn kumpuhautoja 1900-luvun alussa. Silloin tutkittiin yli 50 hautaa ja ne ajoitettiin viikinkiajalle.[10] N. Åberg suoritti kaivaukset Hovgårdsbergissä vuosina 1930 ja 1931. Silloin tutkittiin osa noin 60 hautakummusta tai kivilatomuksia, joita alueella oli.[11] Tune J. Arne kaivoi 1930−1931 kappelin läheltä ja Hovgårdsbegetin ympäristöissä. Syksyllä 1933 tutkittiin loput Bronnbyn haudoista, jotka olivat jäämässä tien oikaisun alle Hovgårdsbegetissa.[1]

Kirkkomaan vene- ja kammiohaudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkomaan haudat sisälsivät 12 polttamatonta venehautausta ja 2 polttamatonta kammiohautausta. Muualla Vendelissä vainajat poltettiin, mutta nimenomaan tässä kalmistossa vainajat jätettiin polttamatta. Veneet olivat 7−10 metriä pitkiä, limiliitoksilla ja rautaniiteillä kootuissa veneissä. Useimmat haudat ryöstettiin jo muinaisina aikoina.

Ensimmäiset kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset tutkimukset 1880-luvun alussa paljastivat yhteensä 11 hautaa, jotka Hjalmar Stolpe esitteli alla olevassa järjestyksessä artikkelissaan "Vendelfyndet", joka julkaistiin vuosikirjassa Antiqvarisk tidskrift vuonna 1884. Haudat olivat kaikki lounas-koillis-suuntaisia ja sijaitsivat noin 20 jalan etäisyydellä toisistaan epäsäännöllisessä muodostelmassa.

Venehaudasta I löydettyjen katkelmien pohjalta tehty ennallistus kypärästä. Se on esillä Tukholmassa Statens Historiska Museumissa.

Venehauta I (numero 1), joka sijaitsi harjun eteläreunalla, sisälsi polttamattoman venehautauksen. Ruumiin jättämä maatunut jälki näkyi, mutta hautaesineistö oli työmiesten käsittelyssä lähes tuhoutunut. Sittemmin kuuluisasta rautaisesta kypärästä oli jäljellä irtonaisia metallinpalasia. Muun muassa kypärän päälaen yli oli kulkenut pronssinen harjanne.[12] Haudatun veneen pituus oli 35 jalkaa, leveys 9 jalkaa ja veneen syväys oli 4,5 jalkaa. Hautaan oli laskettu mukaan esimerkiksi kolme hevosta, pässi, lammas, hanhi, kolme koiraa ja nauta. Muita esineitä olivat kaksi kaksiteräistä miekkaa (yksi rengasmiekka), yksiteräinen miekka, kilven kupura, keihäänkärki, rautasakset, liuskeinen kovasin, rautapata, lasipikari, suitset, neljä jalkaa pitkät rautapihdit, rautainen, kolmipiikkinen, haravankaltainen työväline ja ketjua. Veneestä oli jäljellä vain rautaiset niitit, jotka muodostivat veneen muotoisia rivejä.[8] (katso kuva kypärän rekonstuktiosta[13] ja pohjakaavio haudasta[14]).

Venehauta X (numero 10) oli myös tehty veneeseen, jonka pituus oli 31,5 jalkaa pitkä ja 5,5 jalkaa leveä. Kilven kupuran muotoilu ajoitti haudan samanaikaiseksi haudan I kanssa. Haudasta löytyi myös kypärän jäännökset.[16] Muita esineitä olivat ehjä rautapata, rautaiset kuolaimet, sakset ja puukko. Stolpe havaitsi tämän haudan ryöstetyksi.[17] Venehaudat X ja XIV kuuluivat 500−600-lukujen vaihteeseen.[18]

Venehauta XI (numero 11) näkyi maan pinnalla puoli jalkaa syvänä painaumana, joka on syntynyt 31 jalkaa pitkän venehaudan painuessa kasaan. Vene oli lahonnut näkymättömiin ja jäljellä olivat veneen limilautoja sitoneet niitit kaarevina riveinä sekä köliin kuulunut rautainen kisko. Hauta-antimina olivat kaunis keihäänkärki, rautaiset kuolaimet, juomasarven pronssiset osat, rautakahvainen vasara, kasa käytössä kuluneen ketjupaidan renkaita, loisteliaan kilven osat, toisen kilven osat ja kypärän rautaisia- ja pronssisia osia.[16] Kypärän päälaen yli kulki pronssinen harjanne.[12] Hautaan oli laskettu myös kolme hevosta, mutta jäänteet muista hauta-antimista puuttuvat.[19]

Venehauta III (numero 3) löytyi, kun kirkkomaan laajennus paljasti maan alta kivikeskittymän. Veneen pituus oli ollut 25 jalkaa pitkä ja 11 jalkaa leveä. Hautaan pantujen eläinten sijainnit olivat samat kuin haudassa I. Kolme hevosta oli sijoitettu tyyrpuurin sivulle veneen ulkopuolelle. Paapuurin puolella oli suuri nautaeläin. Näiden lisäksi löytyi kaksi pienikasvuista koiraa, kaksi suurta koiraa, kaksi lammasta, karju, hanhi, ankka, kurki, haukka ja huuhkaja. Kunkin koiran kaulan vierestä löydettiin kaksi kaulanauhaan kuuluvaa nelikulmaista rautapeltiä, joiden sivun pituus oli 1,5 tuumaa. Hauta-antimeksi oli laskettu mukaan myös naudanpaisti. Vainajalle kuuluvia hautaesineitä olivat muun muassa kolmisorminen "rautaharava", kuolaimet, kaksi jalustinta, loisteliaat suitset, keihäänkärki, puukko, sakset, kuusi lasihelmeä, kovasin ja kaksi luista pelinappulaa.[20]

Venehauta II (numero 2) oli aiemmin ryöstetty, mutta vielä löydettiin kilven kupura ja siihen kuuluva kädenkahva, veneenniittejä ja keihäänkärkiä.[22]

Kammiohauta V (numero 5) oli tuhoutunut kirkkomaan muuria perustettaessa. Hauta, joka oli suorakulmion muotoinen, oli 17 jalkaa pitkä, 7 jalkaa leveä ja 6 jalkaa syvä. Sen löytöjä olivat kaunis koristeltu keihäänkärki, veitsenterä ja nauloja puisesta ämpäristä.[22]

Venehauta VII (numero 7) oli kalmiston pisin hautaus. Haudan vene oli ollut 30 jalkaa pitkä, 11 jalkaa leveä ja veneen suurin syvyys oli 4 jalkaa. Hauta on ryöstetty osittain 11 jalan matkalta veneen perän kohdalta. Muualla olivat haudan jäänteet sekoittamattomassa järjestyksessä. Veneen keulassa oli kaksi hevosta vierekkäin ja veneen tyyrpuurin puolella oli kaksi hevosta peräkkäin. Veneen paapuurin puolelle oli haudattu nauta ja kaksi koiraa. Keulan hevosilla oli rautaiset kuolaimet ja koirilla oli metalliset kaulapannat. Myös neljännellä hevosella oli yksinkertaiset kuolaimet, mutta hevosen takapuolen kohdalle oli jätetty koristeelliset suitset, joiden remmit oli koristeltu pronssisilla koristelaatoilla. Keskellä hautaa löydettiin nippu keihäänkärkiä ja sakset, kovasin, veitsi, naskali, rautakoukku ja helmi. Vainajasta ei löytynyt merkkiäkään. Haudan erikoisuus oli ryöstetyssä osassa löytynyt kolmisakarainen kullattu pronssinen koru. Sen sakarat muodostivat taivutettujen eläinten päät ja korun keskiössä oli ympyränmuotoisen kohokoriste.[22] Venehauta VII on tehty 800-luvulla.[23]

Venehauta IV (numero 4) oli loistelias ja vähiten ryöstetty hauta. Vene oli 27 jalkaa pitkä ja 7 jalkaa leveä. Keulaan paapuurin puolelta löytyi hevosenpää ja viisipiikkinen taivutettu haravamainen esine. Löydetyt pihdit päättyivät rengasmaiseen lisäkkeeseen, jotka olivat lukinneet luisen kahvan paikalleen. Näiden lähellä sijaitsi noin jalan suuruinen rautapata ja kuuden jalan etäisyydellä siitä rautapannoilla vahvistettu lipas, jonka puiset osat olivat lahonneet jäljettömiin. Lippaan mitat olivat 1,8 jalkaa pitkä ja 1,2 jalkaa leveä ja lippaassa oli lukko. Avain oli laitettu lippaan päälle. Muita henkilökohtaisia esineitä olivat sakset, kovasin, veitsi, rautakahvainen vasara sekä työkalulaatikko erilaisine kaluineen. Lisäksi tavattiin ketjunpätkä, ämpärin kantokahva, saviruukku, kolmipiikkinen haravamainen työkalu, suuri rautamöhkäle, pari rautakoukkua holkeilla, rautakoukku, kahdet kuolaimet ja nippu nuolenkärkiä. Laivan perästä ei löytynyt esineitä lukuun ottamatta ruostuneita veneen niittejä.[25]

Kammiohauta VIII (numero 8) oli 25,5 jalkaa pitkä, 6,5−7,5 jalkaa leveä ja 4−4,5 jalkaa syvä. Haudan toisessa päässä oli haudattuna kaksi hevosta turvat vastakkain. Turpien välissä kulki ketju, joka yhdisti hevosten suitset toisiinsa. Toisessa päässä hautaa makasi suuren koiran luuranko, jonka luissa todettiin murtumia, sekä lammas. Haudan keskilinjalla makasi eräitä pahoin ruostuneita rautaesineitä. Näistä tunnistettiin ketjunpätkä, puukko, rautarengas ja keihäänkärki. Muuten hauta oli tyhjä.[26]

Venehauta IX (numero 9) oli suurin hautaus sisältäen 32 jalkaa pitkän ja noin 7 jalkaa leveän veneen. Hauta oli ryöstämätön, jolloin se sisälsi kaikki sinne pannut hauta-antimet. Veneen ulkopuolella keulan lähellä makasivat kaksi hevosta turvat vastakkain. Hevosten päiden välissä oli hyvin säilynyt rautapata ja sen kansi. Toisen hevosen päässä oli ketjunpätkä ja molemmilla oli kavioissa piikit. Suitsien osat löytyivät erikseen veneen sisältä. Veneen sisällä löytyi pronssiset miekan kahvan perät jalan matkan etäisyydellä toisistaan. Toinen oli epätavallisen raskas. Suitsien viereltä löytyi metalliesineitä kasassa. Joukossa oli hakanen, renkaita ja koukkuja. Kaksi suurta ja yksi pienempi koira makasivat paapuurin reelingillä tai veneen ulkopuolella. Kolme jalan etäisyydellä perällepäin löytyi kolmipiikkinen haravamainen työkalu, muutama rautarengas ja rautainen ämpärin kahva. Miehen luurangon jäänteet löytyivät 13 jalkaa keulasta mitattuna. Vainaja oli aseteltu istuvaan asentoon oikea jalka suorana ja vasen jalka sivulle koukistuneena. Maaduttuaan ruumis oli mennyt kasaan ja osia päästä löydettiin rinnan päältä ja vasen sääri oli pudonnut sijoiltaan. Vainajan varustus oli rikas. Oikean käden viereltä löytyi kaksiteräinen miekka nuoremmalta rautakaudelta. Samoin löytyi puukko, nippu nuolenteriä ja rengassolki oikean rinnan päältä. Miekan kahvan viereltä löytyi kilvenkupura ja miekanterän läheltä kilven rautavahvistus. Samalla paikalla löytyi myös rautainen kirveenterä. Keihäänkärki oli pitkä ja ohut. Niskan alla löytyi neljä luista pelinappulaa ja kufalainen hopearaha ajalta 914−943 jaa.. Lantion kohdalta löytyi luinen kampa, piikiven palanen ja pelilauta. Vasemman käden läheltä löytyi yksiteräinen miekka kärki keulaanpäin. Tupen kiinnitysrenkaat olivat terän rinnalla. Yksiteräisen miekan lähellä tavattiin 15 pelinappulan kasa ja liuskekivinen kovasin. Näiden lisäksi löytyi vielä rautainen sahalaitainen työkalu, taivutettuja hakasia pois lahonneesta puukahvasta. Veneen pohjalla jalkaterinen läheltä löytyi suuri kivi, jonka mitat olivat 2,7 jalkaa × 12−14 tuumaa × 14 tuumaa. Kiven lähellä olivat kaksi 4,5 tuumaa pitkät rautakiskot. Toinen kivi, joka löydettiin veneen perästä, oli melkein pyöreä. Siihen oli hakattu kuvio, jossa neljä samankeskistä ja eri säteistä ympyrää muodostivat kuin kukan keskiön ja jota viisi terälehteä reunustivat.[26]

Venehauta VI (numero 6), jonka mitat olivat 22 jalkaa pitkä ja 8 jalkaa leveä, oli pahoin ryöstetty ja vain osa veneen niiteistä löydettiin. Vainajaa ei löydetty ja hevosistakin vain muutama hammas. Esineistä tunnistettiin lippaan kahvat, kilvenkupura, rautakoukut ja rautaketju.[26]

Toiset kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen kaivaussessio käynnistyi vuonna 1893, jolloin löydettiin vielä kolme venehautaa: XII, XIII ja XIV.

Venehauta XII (numero 12) sisälsi muiden hauta-antimien lisäksi kypärän, joka oli säilynyt osittain.[12][16] Kypärästä oli jäljellä kaksi kuviollista pronssinauhaa, jotka kulkivat pään yli ristiin: edestä taakse ja myös sivuilta ristiin yli. Kypärän muut osat niitattiin kiinni nauhoihin. Edestä kypärän takaosaan kulki pronssinen harjannekoriste.[12]

Venehauta XIV (numero 14) oli rakas antimiltaan ja se tunnetaan ennallistetun kypäränsä vuoksi, koska se löydettiin lähes ehjänä. Kypärä muistutti roomalaisia kypäriä, vaikka sen niskasuojus oli irronnut. Korvia suojaavat läpät olivat sen sijaan säilyneet.[12][16] Kypärän koristelut: tyylitelty lintu nenän suojana, eläinvartalot silmän kulmien suojana, vaakakoristeina ornamentit sotilasrivistönä ja ornamenttinauha, joka kulki päälaen yli ja sen kanssa ristiin punosornamenttia.[27]

Haudan rakenne tunnetaan hyvin. Veneen perään oli sijoitettu rautapata, jonka tyyrpuurin puolelle ja veneen ulkopuolelle oli laskettu suuri koira, ja paapuurin puolelle ja veneen sisäpuolelle toinen koira sekä lampaan pää. Lampaan viereen oli laskettu ämpäri sekä naudan- ja sianpaisti. Nämä olivat ilmeisesti tarkoitettu eväiksi. Vainajan jäänteistä oli säilynyt vain muutama luu. Hänet oli aseteltu veneen keskelle sen pohjalle selälleen, pää keulaan päin. Keskivartalon ylle oli laskettu kilpi, jonka puuaineesta oli jäänyt hiekkaan ympyränmuotoinen tummentuma ja suuri keskikupura sekä muutama sidepanta. Aseina olivat keihäs, puukko ja miekka. Kypärän jäänteet olivat riittävän hyvin säilyneet rekonstruktion tekemistä varten. Veneen keulaan oli teurastettu vainajalle mukaan hevonen, joka jätettiin hautaan ratsastuskunnossa satuloituna. Aivan veneen keulasta löytyi pelinappula.[28] Venehaudat X ja XIV kuuluvat 500−600-lukujen vaihteeseen.[18]

Venehaudan XIII (numero 13) anti oli vaatimattomampi.

Kirkkomaan kumpuhaudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venehautojen länsipuolella, kirkkomaan reunalla Karbyssa, löytyi 51 kumpuhautaa. Stolpe tutki näistä 25 kpl. Niiden halkaisija oli yleensä 9−25 jalkaa ja korkeus 0,5−3,5 jalkaa. Joukossa oli mies- että naishautauksia. Ne ajoitettiin lähes kaikki viikinkiajalle. Kaikki hautaukset olivat polttohautauksia, joiden hauta-antimista voidaan esittää seuraavaa. Haudasta 4 löytyi pronssinen kaarisolki, rautaneula ja -puukko. Haudasta 14 löydettiin hautauurna, jossa oli palaneita luita, 4 helmeä, puukko, rauta-avain, rautainen kupurasolki ja rautaneula. Naisen haudassa 19 löydettiin lasihelmiä, luukamman katkelmia, saviruukku, pronssin palasia, pronssirengas ja palaneita. Miehen hauta numero 8 oli jo 600-luvulta ja sen halkaisija oli 25 jalkaa ja korkeus 2,3 jalkaa. Hautakummun pohjalla 3 tuumaa paksu polttokerros, joka oli halkaisijaltaan 2,5 jalkaa. Haudan keskellä oli hajonnut saviuurna. Hauta-antimina löytyi katkelma miekan pronssisesta väistimestä, joka oli 10,6 senttiä pitkä, pronssiset vyön koristelevyt vyön sekä puukon ponsi. Haudasta numero 11 löytyi uurnan sirpaleita, palaneita luita sekä 2 nuolenkärkeä, 2 aspia ja piipallo.[10]

Polttokalmisto Hovgårdsbergissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hovgårdsbergin hautakummut olivat halkaisijaltaan noin 5−9 metriä ja 0,5−1 metriä korkeita. Kummun sisällä oli usein matala kivilatomus, jonka alla oli musta palaneen maan kerros, joka sisälsi hiiltä, soraa ja kiviä. Vainajan palaneet luut löytyivät palokerroksen joukosta, jossa oli myös palaneita linnun, koiran, lampaan tai vuohen luita. Satunnaisesti löytyi myös palamattomia hevosenhampaita. Roviolla on ilmeisesti poltettu myös orgaanista materiaalia, koska löytyi myös nauloja, niittejä, koukkuja, jne. esineiden osia. Miekkaan, kilpeen ja keihääseen liittyviä löydöksiä on vähän, mutta nuolenkärkiä, puukkoja sen sijaan löytyi. Hautaan lasketut esineet viittaavat kansainvaelluskaudelle eli noin 400−550 jaa.. Tänä aikana Vendelissä ei harjoitettu vainajien polttamista veneissä ja se vaikuttaa olevan merkki 600-luvulla lisääntyneistä kontakteista etelä-germaanien kanssa.[29] Hovgårdsbergin hautauksia jatkettiin tasaisesti koko merovingiajan ja viikinkiajalle 800-luvun alkuun saakka. Kalmiston tutkituista haudoista 600-luvulla tehdyt ovat kuitenkin enemmistönä.[18]

Brunnbyn haudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1932 tietyöt Hovgårdsbegetistä ja siitä 300 metriä koilliseen Brunnbyssä tuhosivat osia kalmistoja ja tämän vuoksi tuli Brunnbyssä tutkia 6 hautakumpua. Tätä kalmistoa tutkivat Jan Erik Anderbjörk ja Ingemar Atterman. Ennen kaivauksia on saatu talteen 10 karhunkynttä ja kupera pronssinappi. Hautojen kummut olivat 0,25−0,6 metriä korkeita ja halkaisijaltaan 3−8 metriä. Niihin oli kaikissa koottuna rovionpohja, josta jäi jäljelle tumma tuhkan ja hiilten värjäämä 0,1−0,25 metriä paksu likamaakerros. Kerroksen pinta-ala vaihteli 1−4 neliömetriä. Kahden haudan keskellä oli maakivi. Vainajan luut oli puhdistettu ja kerätty keraamiseen uurnaan, jonka sirpaleista voitiin joskus päätellä pohjan halkaisija. Uurnien pohjien halkaisijat olivat 15−18 senttimetriä. Kahdessa haudassa oli myös kivilatomus, jolla hauta-alue peitettiin ja vasta sitten täydennettiin loivalla maakummulla. Haudat 1, 3, 4 ja 5 voitiin ajoittaa 550−600 jaa. tai 600-luvulle.[30][31]

Hauta 1 oli ryöstetty, mutta siitä huolimatta siitä löydettiin 12 uurnansirpaletta, 2 rautanaulaa, naskali ja pinsetit.[30] Haudassa 2 uurna sijaitsi kummun keskellä ja siinä oli vielä palaneita luita. Haudasta 3 löytyi 3 polton pilaamaa lasihelmeä, 8-silmukkainen pronssinen käärmesolki, jollaisia valmistettiin Itämeren saarilla ja jollaisia tavataan myös suomalaisissa haudoissa[32], hajonnut saviuurna polttokerroksen länsireunassa. Haudan 4 antimet sisälsivät 8 niittiä tai naulaa, niitillinen vyönkoriste, luukampa ja saviuurnassa palaneita luita. Haussa 5 ei ollut saviuurnaa, vaan palaneet luut kerättiin keskuskiven kylkeen pikkukivistä ladotun taskuun, joka peitettiin laakakivellä. Rovi0n palokerroksesta löydettiin vyön pronssinen osa, rautapuukko, luukamman katkelma, 4 rautaniittiä ja hevosenhammas. Haudasta 6 löytyi luukamman katkelmia tukikiskolla ja 4 saviuurnan kappaletta.[31]

Ottarin hautakumpu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Husbyssä sijaitseva Ottarin hautakumpu (ruots. Ottarshögen) on seudun suurimpia ja sitä on verrattu Uppsalan kuninkaanhautoihin. Se on pohjastaan halkaisijaltaan 40 metriä leveä ja 8 metriä korkea. Sitä on 1600-luvulla kutsuttu kansan suulla nimellä Ottars högen. Kaivauksissa löytyi rikas polttohautaus. Se ajoitettu vuosiin 500−550 jaa..[33][34][35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Danielsson, Ing-Marie Back: Sense and Sensibility: Masking Practices in Late Iron Age Boat-Graves. julkaisusta "Making Sense of Things - Archaeologies of Sensory Perception". Tukholma: Tukholman yliopisto, 2010. ISBN 978-91-978257-2-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.3.2013). (englanniksi)
  • Arbman, Holger: Hjalmar Stolpe som fornforskare. Fornvännen, 2041, 36. vsk, s. 146-162. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 27.6.2013. (ruotsiksi)
  • Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet. Antiqvarisk tidskrift, 1884, 8. vsk. Tukholma, Ruotsi: Kongliga Vitterhets Historie och Antiqvitets Akade'mien. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 27.6.2013. (ruotsiksi)
  • Lindqvist, Sune: Vendelhjälmarnas ursprung. Fornvännen, 1925, 20. vsk, s. 181-207. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.7.2013. (ruotsiksi)
  • Arne, Ture J.: Vendel före Vendeltiden. Fornvännen, 1932, 27. vsk, s. 1-22. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 13.6.2013. (ruotsiksi)
  • Atterman, Ingemar: Nya fynd från Hovgårdsberg i Vendel. Fornvännen, 1935, 30. vsk. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 6.7.2013. (ruotsiksi)
  • Anderbjörk, Jan Erik: Gravundersökningar vid Brunnby i Vendel. Fornvännen, 1935, 30. vsk. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.7.2013. (ruotsiksi)
  • Wrangel, Ewert (toim.): Svenska folket genom tiderna. Malmö: Tidskriftsförlaget Allhem A.-B.. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.7.2013). (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Atterman, Ingemar: Nya fynd från Hovgårdsberg i Vendel, s.137, 1935, Fornvännen
  2. Båtgravfältet i Vendel Riksantikvarieämbetet. 3.4.2013. Swedish National Heritage Board. Viitattu 2.7.2013. (ruotsiksi)
  3. Grav- och boplatsområde Riksantikvarieämbetet. 11.4.2013. Swedish National Heritage Board. Viitattu 2.7.2013. (ruotsiksi)
  4. Höggrav området Riksantikvarieämbetet. 13.6.2013. Swedish National Heritage Board. Viitattu 2.7.2013. (ruotsiksi)
  5. Vendelstil
  6. Danielsson, Ing-Marie Back: Masking Practices in Late Iron Age Boat-Graves, s.122
  7. Arbman, Holger: Hjalmar Stolpe som fornforskare, s. 156-157, 1941, Fornvännen
  8. a b Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.1-14, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  9. Arbman, Holger: Hjalmar Stolpe som fornforskare, s. 159, 1941, Fornvännen
  10. a b Arne, Ture J.: Vendel före Vendeltiden, s.1-4, 1932, Fornvännen
  11. Arne, Ture J.: Vendel före Vendeltiden, s.6-7, 1932, Fornvännen
  12. a b c d e Lindqvist, Sune: Vendelhjälmarnas ursprung, s. 188-192, 1925, Fornvännen
  13. Wrangel, Ewert: Svenska folket genom tiderna, s.225 , Malmö
  14. Wrangel, Ewert: Svenska folket genom tiderna, s.375 , Malmö
  15. Wrangel, Ewert: Svenska folket genom tiderna, s.233 , Malmö
  16. a b c d Danielsson, Ing-Marie Back: Masking Practices in Late Iron Age Boat-Graves, s.123
  17. Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.14-17, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  18. a b c Atterman, Ingemar: Nya fynd från Hovgårdsberg i Vendel, s.155-156, 1935, Fornvännen
  19. Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.17-21, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  20. Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.21-25, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  21. a b Wrangel, Ewert: Svenska folket genom tiderna, s.229 , Malmö
  22. a b c Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.25-28, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  23. Atterman, Ingemar: Nya fynd från Hovgårdsberg i Vendel, s.148, 1935, Fornvännen
  24. a b Wrangel, Ewert: Svenska folket genom tiderna, s.237 , Malmö
  25. Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.28-30, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  26. a b c Stolpe, Hjalmar: Vendelfyndet, s.30-34, 1884, Antiqvarisk tidskrift
  27. Danielsson, Ing-Marie Back: Masking Practices in Late Iron Age Boat-Graves, s.124
  28. Wrangel, Ewert: Svenska folket genom tiderna, s.228-229 , Malmö
  29. Arne, Ture J.: Vendel före Vendeltiden, s.8-22, 1932, Fornvännen
  30. a b Anderbjörk, Jan Erik: Gravundersökningar vid Brunnby i Vendel, s.158-159, 1935, Fornvännen
  31. a b Anderbjörk, Jan Erik: Gravundersökningar vid Brunnby i Vendel, s.160-161, 1935, Fornvännen
  32. Anderbjörk, Jan Erik: Gravundersökningar vid Brunnby i Vendel, s.162-163, 1935, Fornvännen
  33. Arne, Ture J.: Vendel före Vendeltiden, s.4-5, 1932, Fornvännen
  34. Ottarshögen Riksantikvarieämbetet. 12.4.2013. Swedish National Heritage Board. Viitattu 5.7.2013. (ruotsiksi)
  35. Lindqvist, Sune: Ottarshögen i Vendel. Fornvännen, 1927. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.7.2013. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]