Rengasmiekka
Rengasmiekka (engl. ring-hilt sword) on rautakautinen miekkatyyppi, jota käytettiin osassa Eurooppaa kansainvaellusajalta merovingiajalle. Sen tunnistaa miekan ponnessa kahvassa olevasta irtonaisesta ja liikkuvasta renkaasta tai ponteen kiinni valetusta kiinteästä renkaasta eli rengaspahkasta. Renkaan on tulkittu ilmaisevan aseveljeyttä tai uskollisuutta, ja rengasmiekkoja saivat arvostetut päällikkötason soturit. Rengasmiekkoja oli käytössä noin 500–700 jaa.[1][2][3]
Alkuperä ja esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rengasmiekkoja on Euroopassa löydetty noin 80 kappaletta, ja Suomessa niitä on löydetty 14. Irrallisilla renkailla olevia miekkoja on löydetty vain Englannin Kentistä. Rengaspahkaisia miekkoja on sen sijaan löydetty Englannista, Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta ja Italiasta. Vanhimmat rengasmiekat ovat Kentistä, jossa rengas on ollut miekassa sekä irrallisena että kiinteänä. Koska myös frankeilla oli lähes samanaikaisia kiinteärenkaisia rengasmiekkoja, voidaan niiden syntyseutu kiinnittää anglosaksien asuinpaikkakuntiin. Tapa on sittemmin levinnyt muihin germaanisiin heimoihin ja sittemmin edelleen Skandinaviaan ja Suomeen.[1][4]
Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet miekkojen tyypit on nimetty julkaisijansa mukaan. Ne menevät osittain päällekkäin, eikä miekoille ole täysin yksimielisiä luokkia tai edes luokkien ajoituksia. Kuuluisimpia meikkojen luokittelijoita ovat esimerkiksi Martin Jahn, Jan Petersen, Elias Behmer, Oscar Montelius ja Ewart Oakeshott, suomalaisia esimerkiksi Helmer Salmo, Marianne Schauman-Lönnqvist, Unto Salo ja Esa Suominen.[1][2] Oscar Montelius jakoi rengasmiekat neljään luokkaan.[5]
Jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet tutkijat luokittelivat miekat eri ominaisuuksien mukaan ja sijoittivat rengasmiekat omaan luokkaansa. Näin teki suomalainen Helmer Salmo. Sen sijaan Elias Behmer ei kiinnittänyt renkaan esiintymiseen huomiota, vaan luokitteli miekat muiden ominaisuuksien mukaan. Kussakin luokassa oli renkaallisia tai renkaattomia miekkoja. Luokittelusta on hyötyä esimerkiksi ajoituksen kannalta, sillä joitakin ponsityyppejä valmistettiin ja käytettiin vain lyhyitä aikoja.[1]
Montelius jakoi rengasmiekat neljään rakenteelliseen ja ajallisesti peräkkäiseen päätyyppiin: I, II, III ja IV. Tyypissä I rengas on kiinnitetty miekan ponnessa olevaan reikään ja rengas liikkuu siinä vapaasti. Tyypissä II rengas ja ponsi valettiin erikseen. Ponnen reunassa oli reiän sijasta kaari, joka taivutettiin renkaan päälle niin, ettei se enää liikkunut vapaasti (rengaspahka). Tyypin III rengas ja kiinnityksestä vastaava kaari valettiin muotissa ehjäksi kappaleeksi. ”Rengas” työntyi ponnesta näkyviin ja oli vierestä katsottuna helposti havaittavissa. Renkaan koloon saatettiin upottaa esimerkiksi lasikoristeita. Tyypin IV ponsi valettiin muotissa, jossa ponsi, sen koristelut ja rengasta vastaava uloke muodostivat ehjän kappaleen.[1][2][5]
Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomesta on löydetty 14 rengasmiekkaa. Vähänkyrön Mahlaistentöngältä (hauta 3) tunnetaan tyypin II rengasmiekka ja Kaarinan Ristimäeltä tyypin III miekka (Kansallismuseon rekisteritunnus KM 6913:222). Tyypin neljä rengasmiekkoja on kuusi, joista kaksi Euran Pappilamäestä (KM 2881 ja KM 11002:5), yksi Kalannin Uudeltakirkolta (Kalmumäki, KM 8242:85) ja yksi Isonkyrön Rinta-Ulvisesta.[1][2]
Ruotsista tunnetaan runsaasti rengasmiekkoja. Sellaisia on löydetty esimerkiksi Valsgärden kalmiston haudasta 8, Vendelin kalmiston haudasta I ja Väsbystä.[3]
-
Replica: Lombardia, Italia -
Miekan ponsi Lombardiasta 500–600 jaa. -
Tyypin I rengasmiekka 500-luvun anglosaksisesta Englannista. -
Rengasmiekka Vendelin kalmiston haudasta I.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Rautakausi: Rengasmiekat I-II, Arkeologian laitos, Helsingin yliopisto (Archive.org)
- ↑ a b c d Rautakausi: Rengasmiekat III-IV, Arkeologian laitos, Helsingin yliopisto
- ↑ a b Fischer, Svante & Soulat, Jean: The Typochronology of Sword Pommels from the Staffordshire Hoard, 2010
- ↑ Roderick, Hilda & Davidson, Ellis: The Sword in Anglo-Saxon England: Its Archaeology and Literature, s. 71–77. (alkuper. 1962). Boydell & Brewer Ltd, 1998. ISBN 9780851157160. (Google-books) (viitattu 3.8.2016). (englanniksi)
- ↑ a b Moilanen, Mikko: Marks of Fire, Value and Faith - Swords with Ferrous Inlays in Finland (Doctoral thesis). (sivu 13) Archaeologia Medii Aevi Finlandiae, 2015, nro XXI. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura. ISSN 1236-5882. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 31.3.2016. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Behmer, Elis 1939. Das zweischneidige Schwert der germanischen Völkerwanderungszeit. Stockholm.
- Hackman, Alfred 1928. Suomen rengasmiekat. Suomen museo XXXV 1928. Helsinki.
- Salmo, Helmer 1938. Die Waffen der Merowingerzeit in Finnland. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XLII:1. Helsinki.
- Salmo, Helmer 1940. Merovinkiaikaisen ratsusotilaan hautakalusto Euran pitäjän Pappilanmäestä. Suomen museo XLVII. Helsinki 1940.
- Schauman-Lönnqvist, Marianne 1992. Kontinentaler und skandinavischer Import als Indikator sozialer Strukturen der Kaiser- und Völkerwanderungszeit in Finnland. Praehistorische Zeitschrift 67(1): 220–239.