Ulla-Mari Kellomäki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ullamari Kellomäki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ulla-Mari (Ullamari) Kellomäki (7. elokuuta 1945 Helsinki1. elokuuta 2003 Joensuu)[1] oli suomalainen lastenkirjailija, äidinkielenopettaja, kustannustoimittaja ja suomentaja. Kellomäki oli vuodesta 1986 Suomen Kirjailijaliiton ja Suomen nuorisokirjailijat ry:n jäsen sekä vuodesta 1995[2] Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin kunniajäsen. Kellomäki sai vuonna 1995 Suomen Nuorisokirjailijat ry:n kunniamaininnan teoksesta Aurinkopoika  vuonna 1987,  Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin Vuoden kynän vuonna 1994 tuotannostaan, ja hänen saturomaaninsa Tiikerinsilmä palkittiin Otavan lastenromaanikilpailussa vuonna 1992.[2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ullamari Kellomäki opiskeli suomen ja saksan kieliä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.[3] Valmistuttuaan hän työskenteli äidinkielenopettajana, mutta siirtyi sitten kääntäjäksi ja kustannustoimittajaksi.[4] Hän työskenteli WSOY:n kustannustoimittajana 1970- ja -80-lukujen vaihteessa.[3] Kellomäki käänsi suomeksi kirjallisuutta englannista, saksasta ja ruotsista.[5]  Lastenkirjallisuuden kääntäminen antoi hänelle virikkeen oman lastenkirjan kirjoittamiseen.[5]

Ullamari Kellomäen perheeseen kuului puoliso ja kaksi lasta.[2] Kirjailija muutti perheineen Kirkkonummelta[6]  Joensuuhun vuonna 1983.[7] Oman kirjailijantyön ohella hän jatkoi lausuntojen antamista käännettävistä lastenkirjoista kustantajalle sekä lasten- ja nuortenkirjojen kääntämistä.[7]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ullamari Kellomäki kirjoitti opiskeluaikanaan aikakauslehtinovelleja aikuisille.[7] [6][8][5]

Lastenrunokokoelma Napaketulla on nappikengät, joka ilmestyi vuonna 1981, on koottu pöytälaatikkoon kirjoitetuista loruista ja runoista.[7] Se sisältää riimiteltyjä eläin- ja luontoaiheisia nonsense-vaikutteisia runoja.[9] Kuvituksen kirjaan on tehnyt Ulla Vaajakallio.[10]

Aikuisille suunnattu runo Lapsi heittää kiven kaislikkoon ilmestyi Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin antologiassa Perillä etsiessään vuonna 1985.

Lastenromaani Apua, hirviö ilmestyi vuonna 1982.[6] Tositapaukseen perustuva[7]  kirja kertoo koulunkäyntiään aloittavasta pojasta, joka vanhempien avioeron takia pelkää menettävänsä äitinsäkin eikä siksi uskalla mennä kouluun.[11] Kirjan on kuvittanut Pauliina Kuokka.[7]

Tunnelmaltaan valoisa[12] romaani Kissakesä, joka pohjautuu kirjoittajan omiin lapsuudenkokemuksiin[7][6], ilmestyi vuonna 1983. Romaani kuvaa asuinpaikkaansa muuttamaan joutunutta seitsenvuotiasta tyttöä[6], joka hakeutuu mieluummin aikuisten ja mielikuvitusystävien seuraan kunnes kesänviettopaikassaan mummolassa löytää uuden ystävän.[6]  Kirjan on kuvittanut Maija Karma.

Romaani Tähtikoira, joka ilmestyi vuonna 1984, on saanut aineksia kirjailijan perheen omasta mäyräkoirasta.[7] Kirja kuvaa pienen koulupojan surua ja sen vähittäistä lievittymistä mummon ja ystävän tuella hänen jouduttuaan luopumaan rakkaasta koirastaan sisaren allergian takia.[13][14]

Satu Salaperäinen Siniviitta eli kuinka kuningas oppi nauramaan ilmestyi kokoomateoksessa Satunuotta vuonna 1985. Satu kertoo Murhemielen maan kuninkaasta, jonka sorea puutarhurintytär opettaa nauramaan.[15]

Vuonna 1986 ilmestynyt lastenromaani Aurinkopoika oli omakohtainen kirja kirjailijalle, joka itse oli kahden adoptiolapsen äiti.[14][12][16] Kasvutarina, jossa ulkomailta adoptoitu poika oppii hyväksymään itsensä ja erilaisuutensa oli ensimmäisiä ulkomaisen adoptiolapsen sopeutumista käsitteleviä lastenkirjoja.[14][17]  Kirjassa otetaan kantaa aikuisten asenteellisuutta ja ajattelemattomuutta vastaan rakkauden ja mielikuvituksen parantavan voiman puolesta.[18][19] [12]  Aurinkopoika sai kunniamaininnan Suomen nuorisokirjailijoiden yhdistykseltä.[5] Kirjassa on Susan Reedin lyijykynäkuvitus.[18]

Vuonna 1987 ilmestynyt lastenrunokokoelma Aurinko heittää volttia sisältää leikkisiä ja luonnonläheisiä tunnelma- ja saturunoja. Runokirjan kuvitti Salli Parikka-Kuuva (nyk. Wahlberg). [9][20]

Romaani Katoamisleikki, joka ilmestyi vuonna 1989, kertoo pienestä tytöstä etsimässä uusia ystäviä perheen muutettua kaukaiseen pohjoiseen kaupunkiin.[21][3]

Pohdiskelevien romaanien jälkeen ilmestyi vauhdikas fantasiaromaani Tiikerinsilmä vuonna 1994.[4][3] Kirjailija toteutti poikansa toiveen kirjoittamalla jännittävän seikkailukirjan, jossa päähenkilö voittaa arkuutensa ja pelkonsa.[4][22] Tiikerisilmä lunastettiin Otavan lastenromaanikilpailussa. [8] Tiikerinsilmän kuvittaja on Kaarina Kaila.

Vilinan salaisuus, joka ilmestyi vuonna 1996, on äitinsä menettäneen ja ankaran tädin kasvatettavaksi joutuneen tytön monivivahteinen kasvu- ja selviytymistarina, jossa seikkailulla on oma osuutensa.[14][23][24]  Vilina turvautuu mielikuvitusmaailmaan ja -ystäviin, mutta ennen pitkää myös tädin asenne heltyy ja suhde lämpenee.[20] Kirjailija osoittaa, että on tärkeää käsitellä lapsen kanssa salailematta myös kuolemaa.[23] Tädin henkilökuvasta on löytyy yhtymäkohtia L. M.  Montgomeryn kirjojen hahmoihin Vihervaaran Marillaan ja Runotytön Elisabeth-tätiin.[23] Kuvituksen kirjaan on tehnyt Ulla Vaajakallio.

Monitasoinen saturomaani Varjomaan prinssi ilmestyi vuonna 1997.[22]Kirjassa poika menettää veljensä, mutta tapaa tämän mielikuvitusmatkalla Varjomaassa. Kirjan teemoja ovat surun ja siitä selviämisen ohella lapsen ja aikuisen välinen keskustelu ja sisarusrakkaus.[3] Kirjan on kuvittanut Veronica Leo.

Kirjailijakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ullamari Kellomäki määritteli itsensä lastenkirjailijaksi.[4] Hän aloitti kirjoittamisen jo lapsena mustakantisiin vihkoihin ja kirjoitti myöhemmin runoja pöytälaatikkoon.[6] Kustannustoimittajana kriittisyys itseä ja muilta saatuja vaikutteita kohtaan aiheutti tauon kirjoittamisessa, ja opettajavuosina koulutyö esti kirjoittamisen.[7] Kellomäen pohdiskelevat lastenkertomukset käsittelevät lapsen elämänkriisejä ja muutosvaiheita kuten koulupelkoa, muuttoa uudelle paikkakunnalle, erilaisuuden tuomia ongelmia, avioeroa tai surua.[17]Ne ovat selviytymis- ja kasvutarinoita, joissa vaikeudet voitetaan.[25] Kirjojen päähenkilö on lapsi tai varhaisnuori, usein poika [4], joka käyttää arkielämän ongelmien ratkaisussa apuna mielikuvituksen maailmaa.[4] Keskushenkilöt saavat tukea paitsi mielikuvitusystäviltä myös ymmärtäviltä aikuisilta[26] ja vanhojen ihmisten elämänviisaudesta.[27] Aiheensa Kellomäki ammensi omista ja muiden lapsuudenkokemuksista.[6] Hän arvosti mahdollisuutta olla yhteydessä omaan lapsuuteensa ja sisäiseen lapseensa kirjoittamisen välityksellä.[5]  Vaikka fantasialla ja leikeillä on kirjoissa keskeinen merkitys, kosketus arkitodellisuuteen säilyy.[28] Kellomäki ei tyytynyt pelkkään juoneen, vaan halusi välittää myös arvoja ja herättää ajatuksia. [29] Hän asettui kirjoissaan lapsen puolelle haluten rohkaista lukijoitaan osoittamalla, että vaikeuksista ja peloista voi selvitä entistä vahvempana.[5]  Kirjailijaa kiitettiin tarkasta ihmistuntemuksesta[13], ja herkästä vaistosta[30], eikä hänen pitkäjänteinen työnsä lastenkirjallisuuden sisällöllisen ja kielellisen laadun kehittämiseksi jäänyt vaille huomiota. Hänet palkittiin tuotannostaan Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin Vuoden kynällä vuonna1994.[25][24]

Kellomäki katsoi, että hyvällä lastenkirjalla on oltava myös vanhempien kiinnostusta herättävää ja heitä puhuttelevaa sanottavaa.[5]  Hän pyrki vaikuttamaan aikuisten asenteisiin lapsia ja heidän monivivahteista sielunelämäänsä ja kokemuksiaan[28] kohtaan.[24] Kärjistykset ja vahvat vastakkaisuudet olivat omiaan herättämään lukija miettimään aikuisten asenteita ja ennakkoluuloisuutta pienen lapsen näkökulmasta.[17]

Kellomäki tiedosti vastuunsa lasten sanavaraston, mielikuvituksen ja ajattelun kehittäjänä.[25][7] Hänen kirjojensa kieltä kiitettiin visuaalisuudestaan[31], raikkaudestaan ja teeskentelemättömyydestään.[23] Inhimillinen[13], lämmin kerronta ja kielen kauneus olivat tunnusomaisia hänen kirjoilleen.[20]

Kesäisin kirjailija työskenteli ideoiden ja muistiinpanoja tehden ja kirjoitti sitten rungon kirjaan.[6] Hän kirjoitti tekstinsä useaan kertaan ja viimeisteli ne huolellisesti. [8][24] Käsikirjoitusvaiheessa ennen kustantajalle lähettämistä omat ja muut tutut lapset toimivat ateljeekriitikkoina.[6] Hän saikin lapsilta myönteistä palautetta herkistä ja oivaltavista tarinoistaan myös niiden ilmestyttyä.[6]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös suomentajana UllaMari Kellomäki pyrki kohottamaan lastenkirjallisuuden tasoa[25] Hänen vuosina 1971-2003 kääntämiensä lukuisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden joukossa[3]  ovat mm. Othmar Franz Lang, Kerstin Thorvall ja Max Bolliger.

 UllaMari Kellomäki vaikutti  paikallisessa kirjallisuuselämässä myös pitkäaikaisena kansalaisopiston kirjallisuuspiirien ohjaajana[7][6][3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot:

  • Aurinko heitti volttia, Kirjapaja 1987.

Lasten- ja nuortenkirjat:

  • Napaketulla on nappikengät, Lasten keskus 1981.
  • Apua, hirviö!, WSOY 1982.
  • Kissakesä, WSOY 1983.
  • Tähtikoira, WSOY 1984.
  • Aurinkopoika, WSOY 1986.
  • Katoamisleikki, WSOY 1989.
  • Tiikerinsilmä, WSOY 1994.
  • Vilinan salaisuus, Lasten keskus 1995.
  • Varjomaan prinssi, Lasten keskus 1997.

Tekstit kokoomateoksissa

  • Perillä etsiessään: runoantologia. (Toim. Ilona Karjalainen ym.) Ukri 1985
  • Satunuotta. (Toim. Jorma Toiviainen ym.) Sanoma Oy 1985

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ulla-Mari Kellomäki HS Muistot. 1.8.2003. Viitattu 16.2.2017.
  2. a b c Kellomäki, Ullamari. Latvavesiltä – pohjoiskarjalaisia kirjailijoita. Joensuun seutukirjasto. Viitattu 7.7.2017
  3. a b c d e f g Kaseva, Tuomas Helsingin Sanomat 19.8.2003: Lastenkirjailija ei vältellyt vaikeita aiheita. Kirjailija Ulla-Mari Kellomäki. Kuolleet. Helsingin Sanomat, 19.8.2003.
  4. a b c d e f Jännitystä ja huumoria, mutta myös ajatusta.. Karjalainen, 08.05.1993, s. 8.
  5. a b c d e f g Raippa, Ritva: UllaMari Kellomäeltä ilmestyi kahdeksas kirja. "Lapsille kirjoittaminen on haastavaa".. Karjalan heili, 30.10.1994, s. 8.
  6. a b c d e f g h i j k l Koponen, Tuula: UllaMari löytää aiheet todellisuudesta : "Lastenkirjailijan on tunnettava vastuunsa".. Karjalainen, 27.08.1986, s. 7.
  7. a b c d e f g h i j k Väisänen, Ritva: Lastenkirjallisuus edellyttää laatua.. Karjalainen, 01.04.1984, s. 8.
  8. a b c Nevalainen, Kimmo: Olen toivoton viimeistelijä.. Karjalainen, 12.11.1994, s. 13.
  9. a b Kauppila, Katriina: Ullamari Kellomäki.Teoksessa: Heitä luetaan. Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 5. / toim. Kari Vaijärvi, Olli Hakkarainen. Kustannus-Mäkelä, 1990, s.32.
  10. Napaketulla on nappikengät / UllaMari Kellomäki ; kuv. Ulla Vaajakallio. Lasten keskus 1981.
  11. Kauppila, Katriina: Ullamari Kellomäki.Teoksessa: Heitä luetaan. Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 5, / toim. Kari Vaijärvi, Olli Hakkarainen, s. 30.
  12. a b c Kauppila, Katriina: Ullamari Kellomäki.Teoksessa: Heitä luetaan. Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 5 / toim. Kari Vaijärvi, Olli Hakkarainen. Kustannus-Mäkelä 1990, s. 31.
  13. a b c Tiitinen, Esko-Pekka: Surutyötä ja lohtua. Karjalan maa, 18.10.1984, s. 13.
  14. a b c d Raippa, Ritva: Kellomäen kymmenes on monitasoinen saturomaani. Karjalan heili, 26.10.1997, s. 8.
  15. Satunuotta, [Hki] : Sanoma, 1985, s 57-73.
  16. Jännitystä ja huumoria, mutta myös ajatusta. Karjalainen, 08.05.1993.
  17. a b c Loivamaa, Ismo: UllaMari Kellomäki.Teoksessa Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1999, s. 80.
  18. a b Komu, Eija: Suoraan sydämeen. Karjalainen, 26.10.1986, s. 8.
  19. Neuvonen, Sirkka: Koskettavaa lapsikuvausta. Kansan sana, 30.12.1986, s. 7.
  20. a b c Loivamaa, Ismo: UllaMari Kellomäki.Teoksessa Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1999, s. 81.
  21. Varis, Tuula-Liina: Kellomäen kirjat ja aurinkolapset. Lukija, 1989, s. 30-31, 55.
  22. a b Raippa, Ritva: Kellomäen kymmenes on monitasoinen saturomaani. Karjalan heili, 26.10.1997, s. 8.
  23. a b c d Hynynen, Eeva-Liisa: UllaMari Kellomäen uusi lastenkirja tarjoaa : kasvamista elämän kipuun. Karjalainen, 15.05.1996, s. 18.
  24. a b c d Raippa, Ritva: Kiitetty lastenkirjailija Ullamari Kellomäki: On vastuullista kirjoittaa lapsille. Käsi kädessä, 1996, s. 52-53.
  25. a b c d Vuoden kynä UllaMari Kellomäelle : lastenkirjallisuutta arvostetaan.. Karjalan heili, 04.12.1994, s. 14.
  26. Tiitinen, Esko-Pekka: Aurinkopoika puhkoo reikiä. Karjalan maa, 01.11.1986, s. 11.
  27. Kauppila, Katriina: Ullamari Kellomäki.Teoksessa: Heitä luetaan Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 5 / toim. Kari Vaijärvi, Olli Hakkarainen. Kustannus-Mäkelä 1990, s. 30-31.
  28. a b Kauppila, Katriina: Ullamari Kellomäki.Teoksessa: Heitä luetaan. Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 5 / toim. Kari Vaijärvi, Olli Hakkarainen. Kustannus-Mäkelä 1990, s. 29.
  29. Ukri palkitsi UllaMari Kellomäen. Karjalainen, 02.12.1994, s. 3.
  30. Laakkonen, Helena: Kirjoja erilaisista lapsista. Pohjois-Karjala, 22.11.1986, s. 14.
  31. Palkittua fantasiaa: (Liittyy artikkeliin Olen toivoton viimeistelijä. Nevalainen, Kimmo) Karjalainen, 12.11.1994, s. 13.