Tunturisulkanen
| Tunturisulkanen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Sulkaperhosmaiset Pterophoroidea |
| Heimo: | Sulkaperhoset Pterophoridae |
| Alaheimo: | Pterophorinae |
| Suku: | Stenoptilia |
| Laji: | islandica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stenoptilia islandica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tunturisulkanen (Stenoptilia islandica) on Euroopan pohjoisimpien seutujen sulkaperhoslaji. Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se on arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN).[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pieni, vaaleanharmaa sulkaperhonen. Siipien pohjaväri on rusehtavan harmaa ja etusiiven kärkiliuskojen eroamiskohdassa on laaja tumma kaksoistäplä. Lisäksi etummaisen liuskan kärjessä on tumma pitkittäisviiru ja siiven keskivaiheilla tumma keskitäplä. Siiven tyvessä on tummanruskeita siipisuomuja. Takasiivet ovat yksivärisen ruskeanharmaat. Siipiväli 17–19 mm.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levinneisyys Euroopassa kattaa paikoittain Skotlannin ja Islannin sekä Ruotsin, Suomen ja Venäjän pohjoisimmat osat. Norjassa sitä tavataan Keski-Norjasta pohjoiseen.[3] Tunturisulkasta tavataan Suomessa ainoastaan Enontekiön Kilpisjärveltä, jossa se elää pienillä alueilla Mallan luonnonpuistossa sekä Saanatunturilla[5]. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alkupuoliskolla.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturilaji, jonka elinympäristöjä ovat kosteat tunturikankaat ja louhikot. Suomen esiintymät ovat pahtojen alaisilla niityillä ja soraikoilla sekä kalliohyllyillä.[5] Skotlannissa sitä tavataan kosteilla vuoristoalueilla ja soilla.[7] Esiintymispaikat ovat pinta-alallisesti pieniä, mutta laji saattaa olla niillä runsaslukuinen. Perhoset ovat aktiivisimmillaan alkuyöstä, mutta lähtevät helposti lentoon myös päivällä.[8] Toukka on yöaktiivinen piilotellen päivisin lehtien alapinnoilla. Se elää syöden ravintokasvinsa kukintoja,[2][4] mutta muuten tiedot perhosen kehitysvaiheista ovat puutteelliset.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat rikot (Saxifraga), Suomessa ainakin mätäsrikko (Saxifraga cespitosa), mutta esiintymispaikoilla kasvaa myös nuokkurikkoa (Saxifraga cernua).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
- ↑ a b http://www.jkt.1g.fi/Sulkaperhoset/13_STEislan.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c http://www.artfakta.se/Artfaktablad/Stenoptilia_Islandicus_215274.pdf
- ↑ a b http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/s/stenoptilia_islandicus.html
- ↑ a b c Panu Välimäki, Kalle Männistö & Jari-Pekka Kaitila: Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhosseurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011. Baptria, 2011, 36. vsk, nro 3, s. 80–81. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Pterophoridae/Stenoptilia/islandica/Stenoptilia%20islandica.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.hantsmoths.org.uk/species/1508a.php
- ↑ Panu Välimäki & Jari-Pekka Kaitila: Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot (Micropterigidae-Pyralidae) 2009. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 3, s. 90. Suomen Perhostutkijain Seura.