Tundrasara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tundrasara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: holostoma
Kaksiosainen nimi

Carex holostoma
Drejer

Tundrasara (Carex holostoma) on sarakasvilaji. Laji kuuluu Euroopan Unionin luontodirektiivin lajeihin ja on Suomessa rauhoitettu.[2] Tundrasara on läheistä sukua vuomasaralle (Carex adelostoma), karttusaralle (Carex buxbaumii) ja patukkasaralle (Carex hartmanii)[3].

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tundrasara kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Kasvin juurakko on suikerteleva. Varren tyvitupet ovat viininpunaisia. Kellertävänvihreät, hyvin kapeat lehdet ovat vartta lyhyempiä. Alimman tähkän äimämäinen tukilehti on tavallisesti kukintoa lyhyempi ja sen tuppi on lyhyt ja tumma. Tiivis kukinto on kolme- tai neljätähkäinen. Tähkät ovat alle senttimetrin pituisia ja hyvin lyhytperäisiä. Hedekukat sijaitsevat latvatähkässä, emikukat alemmissa tähkissä. Latvatähkä on kuitenkin usein piilossa sitä pidempien emitähkien välissä. Tähkäsuomut ovat mustanruskeita ja pullakkoa lyhyempiä. Pullakot ovat noin kaksi millimetriä pitkiä ja luumunmuotoisia. Tundrasara kukkii heinäkuussa.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa tundrasaraa tavataan ainoastaan Islannista, Pohjois-Norjasta, -Ruotsista ja -Suomesta sekä Venäjältä Kuolan niemimaalta. Lisäksi lajia tavataan satunnaisesti Itä-Siperiasta, Alaskasta, Pohjois-Kanadasta ja Grönlannista.[5] Suomessa tundrasarasta tunnetaan reilu 110 esiintymää kolmella erillisellä alueella: Kilpisjärven alueella Enontekiöllä, Utsjoella ja Urho Kekkosen kansallispuistossa Sodankylästä.[2][6] Uusimmat löydöt lajista tehtiin vuonna 2010 Mallan luonnonpuistosta.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tundrasaraa tavataan koivurajan yläpuolella kosteilla tunturiniityillä, ohutturpeisissa kalliosoistumissa sekä sulavesipurojen varsissa.[4] Vaikka laji on Suomessa harvinainen, sen kasvupaikat ovat pääasiassa turvassa niiden syrjäisen sijainnin ja lajin huomaamattomuuden takia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • "Tundrasara yllätti tutkijat Kilpisjärvellä". Helsingin Sanomat, 4.10.2010.
  • Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ericsson, S., Illarionova, I. & Kemppainen, E.: Carex holostoma IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. a b c Metsähallitus: Tundrasara Viitattu 19.9.2009.
  3. Sebastian Gebauer, Martin Röser & Matthias H. Hoffmann: Molecular Phylogeny of the Species-Rich Carex sect. Racemosae (Cyperaceae) Based on Four Nuclear and Chloroplast Markers 23.07.2015. BioOne.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 571.
  5. Den virtuella floran: Kolstarr (ruots.) Viitattu 19.9.2009
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2009: Tundrasaran levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.10.2010.
  7. Helsingin Sanomat, 4.10.1010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]