Tulikärpästen hauta
| Tulikärpästen hauta | |
|---|---|
| 火垂るの墓 (Hotaru no haka) | |
 |
|
| Ohjaaja | Isao Takahata |
| Käsikirjoittaja |
Romaani: Akiyuki Nosaka Käsikirjoitus: Isao Takahata |
| Tuottaja | Tōru Hara |
| Säveltäjä | Michio Mamiya (間宮芳生) |
| Leikkaaja | Takeshi Seyama |
| Pääosat |
Tsutomu Tatsumi, Ayano Shiraishi, Yoshiko Shinohara, Akemi Yamaguchi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Japani |
| Tuotantoyhtiö | Studio Ghibli |
| Levittäjä | Tōhō |
| Ensi-ilta | 1988 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | japani |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tulikärpästen hauta (jap. 火垂るの墓, Hotaru no haka) on Isao Takahatan vuonna 1988 käsikirjoittama ja ohjaama anime-elokuva. Se pohjautuu Akiyuki Nosakan samannimiseen, osittain omaelämäkerralliseen romaaniin. Monien elokuvakriitikoiden, kuten Roger Ebertin, mielestä elokuva on yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista sodanvastaisista elokuvista.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Japaniin toisen maailmansodan loppuvaiheisiin vuonna 1945. Teini-ikäinen poika Seita (14) ja hänen neljävuotias pikkusiskonsa Setsuko asuvat äitinsä kanssa Kōbessa. Heidän isänsä palvelee keisarillisen Japanin laivastossa Tyynellämerellä. Yhdysvaltalaiset B-29 Superfortress -pommittajat kylvävät Japanissa tuhoa ja kuolemaa ilmapommituksilla. Lentokoneet hyökkäävät Kōbeen ja kaupunki hävitetään maan tasalle palopommituksessa. Lukemattomat kaupunkilaiset kuolevat pommituksessa ja eloonjääneet jäävät kodittomiksi. Seita ja Setsuko onnistuvat pääsemään turvaan pommituksesta, mutta heidän äitinsä menehtyy vakaviin palovammoihin. Seita ja Setsuko muuttavat tätinsä luokse. Seita palaa Kōbeen ja hakee pommituksissa hävitetyn kotitalonsa takapihalta elintarvikkeet, jotka hän hautasi maahan ennen palopommitusta. Hän antaa kaikki elintarvikkeet tädilleen, pitäen itsellään hedelmäpastillitölkin. Seita yrittää suojella Setsukoa näkemästä raakaa todellisuutta elättelemällä toiveajattelua paremmista ja yltäkylläisemmistä ajoista. Täti antaa lapsille ruokaa ja leposijan, mutta ruokavarantojen ehdyttyä täti tympääntyy lasten ruokkimiseen. Eräänä päivänä täti mainitsee lapsille, että he eivät ansaitse ruokaa ja leposijaa, koska he eivät ole auttaneet häntä kotiaskareissa.
Huonon kohtelun takia Seita ja Setsuko lähtevät tätinsä kodista. Lapsille ei tunnu löytyvän sijaa mistään, joten he päättävät tulla toimeen ilman aikuisia. He muuttavat hylättyyn pommisuojaan, mutta ruuan loputtua Seitan on ryövättävä satoa riisipelloilta ja varastettava ilmapommitusten aikana irtaimistoa myytäväksi toisten ihmisten kodeista. Kerran maanviljelijä ottaa Seitan kiinni ruuan varastamisesta, pieksee hänet ruhjeille ja jättää hänet poliisin haltuun. Setsukon fyysinen kunto laskee hälyttävästi ja Seita vie hänet lääkärille, joka diagnosoi Setsukon huononevan terveydentilan johtuvan aliravitsemuksesta. Seita kiiruhtaa kaupunkiin saadakseen kaikki rahat äitinsä pankkitililtä. Pankissa Seitalle kerrotaan Japanin hävinneen sodan, keisarillisen laivaston kukistuneen ja hallituksen allekirjoittaneen ehdottoman antautumisen. Seita ymmärtää hänen isänsä olevan todennäköisesti kuollut. Hän ostaa rahoilla ruokaa ja palaa pommisuojaan, jossa kuoleva Setsuko makaa lattialla. Seita antaa hänelle viipaleen vesimelonista, mutta Setsuko menehtyy nälkään. Seita krematoi Setsukon ruumiin ja säilöö siskonsa tuhkat ja luunkappaleet hedelmäpastillitölkkiin. Nääntynyt Seita kerjää Sannomiyan rautatieasemalla Kōbessa, kunnes hänkin kuolee nälkään. Siivoja ryövää kantamukset hänen ruumiiltaan ja heittää hedelmäpastillitölkin ja Setsukon maalliset jäännökset sen sisällä tiehensä. Seitan kuolinpäivämäärä on 21. syyskuuta 1945. Elokuva alkaa tästä kohtauksesta, ja muut tapahtumat nähdään Seitan muistoina.
Viimeisessä kohtauksessa näkyvät Seitan ja Setsukon henget, mutta he eivät ole enää nälkäisiä rääsyläisiä, vaan ruokittuja ja onnellisia yllään ehjät vaatteet. He istuvat kukkulalla sijaitsevalla penkillä tulikärpästen keskellä. Kukkulalta paljastuvat näkymät Kōben kaupunkiin nykypäivänä.
Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Rooli | Japaniksi | Englanniksi (1998) | Englanniksi (2012) |
|---|---|---|---|
| Seita | Tsutomu Tatsumi | J. Robert Spencer | Adam Gibbs |
| Setsuko | Ayano Shiraishi | Corinne Orr | Emily Neves |
| Seitan ja Setsukon äiti | Yoshiko Shinohara | Veronica Taylor | Shelley Calene-Black |
| Seitan ja Setsukon täti | Akemi Yamaguchi | Amy Jones | Marcy Bannor |
| Seitan ja Setsukon serkku | Kazumi Nozaki | Shannon Conley | ? |
| Maanviljelijä | Hajime Maki | Nick Sullivan | ? |
| Lääkäri | Hiroshi Kawaguchi | Dan Green | David Wald |
| Vanha mies | ? | Crispin Freeman | ? |
| Rautatieaseman työntekijä | Teruhisa Harita / Michio Denpō | George Leaver / Dan Green | Andrew Love |
Tarinan alkuperä ja tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulikärpästen hauta perustuu romaaniin Hotaru no haka, jonka kirjoittaja Akiyuki Nosaka menetti siskonsa nälän takia vuoden 1945 sota-ajan Japanissa. Hän oli mielestään syyllinen siskonsa kuolemaan ja kirjoitti kertomuksen helpottaakseen tapahtuman hyväksymistä.
Elokuva luokitellaan sodanvastaiseksi, koska siinä on näkyviä ja tunteellisia kuvauksia sodan kielteisistä vaikutuksista yhteiskuntaan ja yksilöihin. Elokuva antaa katsojan nähdä japanilaista kulttuuria keskittymällä lähinnä sodan luomiin henkilökohtaisiin tunteisiin, eikä se korosta kilpailevien ideologioiden välistä taistelua.
Sodanvastaisen tulkinnan lisäksi elokuva havainnollistaa erään ajatuksen mukaan ylpeyden ja sen aiheuttaman toiminnan vaaroja. Tätä ajatusta tukee kaksi asiaa elokuvassa. Seitan ylpeys voittaa järjen, kun hän päättää lähteä pois tätinsä kodista. Hän voisi joko jäädä tätinsä luokse, tehdä töitä ja ansaita palkkaa tai juosta pakoon ja teeskennellä, että hän pystyy pitämään tilanteen hallinnassa. Voidaan ajatella, että jos Seita ja hänen siskonsa olisivat pysyneet tätinsä luona, he olisivat ehkä selviytyneet. Lisäksi tarina oli alun perin henkilökohtainen anteeksipyyntö kirjoittajan omalle siskolle.
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin Tulikärpästen hauta esitettiin elokuvateattereissa Hayao Miyazakin kevythenkisemmän Naapurini Totoro -elokuvan kanssa samassa näytöksessä.
Toisin kuin muut Studio Ghiblin elokuvat, jotka ovat Walt Disney Companyn julkaisemia, Tulikärpästen haudan julkaisi Yhdysvalloissa Central Park Media kahden DVD:n kotelossa. Ensimmäisellä levyllä on elokuva leikkaamattomana englannin- ja japaninkielisellä ääninäyttelyllä sekä englanninkielisillä tekstityksillä, minkä lisäksi levyllä on kuvakäsikirjoitus. Toisella levyllä on lisämateriaalia, kuten esittely kirjoittajan tuotannosta sekä ohjaaja Isao Takahatan ja tunnetun, kunnioituksensa elokuvaa kohtaan useasti ilmaisseen elokuva-arvostelija Roger Ebertin haastattelut.
Suomessa elokuva julkaistiin DVD:llä vuonna 2006.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalainen melodista death metalia soittava Arch Enemy on tehnyt elokuvaan perustuvan kappaleen "The Day You Died" vuonna 2007 julkaistulle Rise of the Tyrant -albumilleen. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.discogs.com/release/1314120-Arch-Enemy-Rise-Of-The-Tyrant/image/SW1hZ2U6Mzk2MTQ0NzY= (Kuva albumin kansilehtisestä)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nausicaa.netin tietopaketti. (englanniksi)
| Laputa – linna taivaalla (1986) · Naapurini Totoro (1988) · Tulikärpästen hauta (1988) · Kikin lähettipalvelu (1989) · Eilisen kuiskaus (1991) · Porco Rosso (1992) · Aaltojen kuohu (1993) · Pom Poko (1994) · Sydämen kuiskaus (1995) · Prinsessa Mononoke (1997) · Naapurini Yamadat (1999) · Henkien kätkemä (2001) · Kissojen valtakunta (2002) · Liikkuva linna (2004) · Maameren tarinat (2006) · Ponyo rantakalliolla (2008) · Kätkijät (2010) · Kukkulan tyttö, sataman poika (2011) · Tuuli nousee (2013) · Prinsessa Kaguyan taru (2013) · Marnie – tyttö ikkunassa (2014) · Poika ja haikara (2023) |